Kissasta

Tess on todella kipeä. Jännittää, toipuuko ja selviääkö se tänään tehdystä silmäleikkauksestaan. Nyt 9h nukutuksen jälkeen ei kovin vahvalta näytä. Itkettää vähän. Lääkärissä tuli kunnolla itku.

Parka, parempi, parin

Voi äiteen omaa kullanmurua. Siis minä olen se äitee vaikken ole, enkä ainakaan noin karvaisen eläimen. Emäntä olen siis. Ja ruokkija ja pyllynpesijä kun tulee äklöttävää vihreää ripulia ja kynsienleikkaaja ja harjaaja ja takkujenrepijä ja pesijä. Ja nyt taksikuski. Kuskasin tänään kissani lääkäriin, eläimille sopivaan. Sellainen vaiva oli sillä, että piti toista silmää kiinni kuin merirosvo ja kun sinne silmään katsoi, oli sen pinta harmaata hmm tahmaa täynnä. Parka. Hurjalta näytti, kun katsoi yhdellä silmällä se. Koittakaa itse. Tyhmä ilme naamalle vain ja toinen silmä kiinni.

Lääkärissä kissa oli kuin ihmisen mieli. Ihan rauhassa makasi pöydällä(makaako ihmisen mieli pöydällä?)(ja vaikkei kotona se kissa pöydällä saakaan maata. Sen se tietää, siksi varmaan makasikin rauhassa, niin se tekee täälläkin, vaikkei saa. Viereen joutuu menemään ja joskus takapuolesta tuuppaamaan ja sanomaan "Ärh" kovalla äänellä ja sitten vasta tajuaa se liero missä taas makaa. Sitten lähtee arvokkaasti pois minun aamiaiseni päältä ja sitten ihmetellään joko söin kaiken, mutta kissalla onkin jälkiuunileipä kyljessään. Voipuoli päin karvoja. Ei sitä sitten enää syö kukaan), odotti vain, että saa naikkonen hommansa tehtyä, pääsee siitä sitten taas kotiinsa makaamaan lavuaariin tai muuanne.

Onneksi ei kissa puhu ihmistä. Olisi saanut tietää se, että on sarveiskalvovaurio sillä. Kuulemma tulee persialaisille joskus ihan itsestään. Ja kymmenen päivän päästä on tarkistuskäynti, sitten tiedetään, leikataanko silmästä repaleinen epiteelikerros pois vai paraniko silmä tipoilla. Huu raukka parka. Silmäleikkaus on aika iso juttu. Ja minun kukkaroni meni heti hukkaan, se pelkää Mattia! Kyllä saisi kissa mennä töihin, että minulla olisi varaa kustantaa sen kaiken maailman leikkaukset! Ottaisiko joku tämän töihin? 8h/päivä, tuntipalkka siinä kymmenen euron luokkaa, kissa osaa hmm ei se oikeastaan osaa. Hetki, mietin. Se osaa röhkiä ja maata. Erittäin hyvin maata. Kaikkialla. Ja juoksee se myös, toisinaan. Ainakin jos on jonkinlainen älytön viuhka tai sellainen, mielellään höyhenistä tehty sen edessä, sen perässä se juoksee kuin hullu. Ja taskulampun valon perässä myös. Sen huomattuani epäilin kissani älynlahjoja entistä kiivaammin. Epäilen! On jättänyt elämä tämän yksilön väliin kun on älyä punnittu. Mutta paras vatsanahka on tällä maailmassa ja ihanimmat tassut! Ja pehmein turkki (jota se aktiivisesti levittää ympäriinsä, mm. sohvalle jne.) ja lämmin tunne tulee kun sitä ajattelee. Minun oma hömppäni on! Ottakaa se teille vaikka tiskaamaan, pienestä hinnasta.

Opinnäytetyöhikeä on taas vuodatettu. Kyselylomake on raakaversiona valmis. Pitäisi sopia jonkun kanssa että lukee sen ja huomaa puutteet ja parannusehdotukset. Ketä teistä on sellaisessa hyvä? Edelleen etsin ihmistä, joka tekisi koko typerän opinnäytetyön puolestani korvausta vastaan. Ja kissalle työpaikka siis. Huomaako joku muukin kuin minä tässä yhdistelmässä erään kieroutuneen ajatuksen...?

Hyssykät!

Minun vatsani on repsahtanut ja reisistä on tullut kumparelaskun unelmareitit! Miten olen päässyt repsahtamaan näin? Olen ollut karkkilakossa yli 2,5 vuotta, mutta olen korvannut ne makeanhimoissani kekseillä, pullilla ja nyt jäätelöllä kesän kunniaksi. Minusta on siis tulossa pikku hiljaa ylipainoinen- nyt on aika ottaa itseänsä niskasta kiinni ja tehdä asian hyväksi jotain. Mutta. Minulla on ongelma. Makeat voin vielä jättää pois, mutta mitä teen liikunnan kanssa? En löydä mitään lajia, minkä parissa viihtyisin pidempään. Jos hommassa on liikunnan ja treenaamisen maku, varsinkin aikaa vastaan, minulta menee hermo ennen kuin tulee hiki. Jos voisikin sellaisen lajin keksiä, mitä voisi harjoittaa ilman, että huomaakaan harrastavansa liikuntaa! Vaikkapa paini! Se olisi hauskaa se, mutta minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä opinnäytetyötä tai sitten ottaa lisäharrastus vaikkapa painista. Ha. Ei onnistu se. Netistä katselin, että on olemassa sellaisia päivittäin vaihtuvia ruokalistoja, mutta tuntuu vaikealta noudattaa niitä. Ääh. Kaikkea sitä ne keksivät. Miksei ihminen voi pysyä samana vuodesta toiseen? Miksi ei?

Terveiset Kaarinasta! Olin lomalla siellä torstaista tiistaihin. Nyt tänään onkin sitten Valtava Ahdistus opinnäytteestä, sen pitäisi olla jo valmis, enkä ole edes kunnolla päässyt vauhtiin! Tuntuu, että puuttuu tutkimusongelma kokonaan! Se on paha se! Aihe on, mutta riittääkö se ja miten pitkälle ja mitä kaikkea siitä voi kysyä jne. ÄÄÄÄÄÄ olen ensimmäinen ihminen Suomessa, jolta yhtäkkiä vaan lähtee pää irti ajattelusta ja ahdistuksesta. Takuulla lähtee.

Puhelin on Samsung SGH-Z540, ja hyvä onkin. Mainio kerrassansa. Viikon kokeilun jälkeen en vaihtaisi pois. Kaunis se ei ole, mutta sen voi antaa anteeksi sille, ei se sen vika ole. Joku kehveli on sen sellaiseksi puristanut paineen alla, joten älkäämme hiiskuko siitä sille sanallakaan, että kauniimpia on, muuten loukkaantuu se ja tulee identiteettikriisi sille ja sitten muuttuu hui olkoon aikoNiksi!

Ahdistaa niin paljon tuo opinnäyte, että pakko palata kirjan pariin tästä. Jos joku teistä olisi valmis tarjoamaan auttavan kätensä, niin ilmoittakoon siitä minulle kiitos. Jos kättä liikenee sen verran, että on valmis tekemään koko työn minun puolestani, laita tilinumerosi uuteen hienoon kännykkääni, niin sovitaan asiasta. ÄH!