Huh heijaa.

Hyvää joulua edeltävää viikkoa! Eilen iski hämmästys ihmiseen kuni salma, kun sen yhtäkkiä huomasin, että joulu tulla lompsottaa kuni varas, sikäli mikäli varas lompsottaa. Kaardemummassa ei lopsottanut, hiipivät ne.

Kauppaan pitäisi ihmisen suoriutua. Piakkoin vielä. Kaupan tädit muuten hermostuvat ja kysyvät kuka tänne enää änkeää kun kello on jo hetken ali yhdeksän. Ei se sellainen passaa ja sitten tulee vartija ja heittää minut pihalle itkemään kun leipää piti saada eikä sitten saanutkaan tämä. Juu. Turha herkkäsydämisten sääliä on tuntea, oma syy olisi se!

Banaaneja. Ja leipää. Ja sitten ehkä jotain huomista syötävää. Ei muuta, helppo ostos oli minulla!

Voi ainaista rahan menoa silti! Ei riitä raha mihinkään, vaikka venyttäisi penniä tai senttiä haha. Olen niin venyttänyt, että minun senttini on muiden metri! Nyt pääsi vale. En ole venyttänyt yhtikäs vaan tuhlaaja olen. En turhaan tilpehööriin tuhlaa, mutta en syö nuudeleita ja hernekeittoa vaikka pitäisi jossain vaiheessa kuuta kun kuitenkin loppuu rahat. Kunnon ruokaa ostan silti.

Arvatkaa, mitä olen tehnyt? Jo seitsemän (7) sivua! KYLLÄ! Opinnäytetyö lähenee loppuansa! Enää lukematon määrä lisää. Mutta tämä kaikki on suoritettu ilman numibialaista maaorjaa, joka kurja lähti kotiinsa. Toivo voittaa epätoivon, alku on aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo ja joka toiselle kuoppaa kaivaa on itse.

Joku luulee että olen syönyt sieniä. En ole.

Aika rientää ja housut kuluu

Sen tietää nyt tämä ihminen myös. Harjoittelu loppui ja koulu alkoi ja on oikeastaan pian ohi kokonaan. Se #*@ opinnäytetyö on ainoa, mikä minut pitää kiinni siinä laitoksessa. Ei auta, tehtävä on. Se hiukan haittaa, kun erityishuoltopiiri soittelee kotiin ja pyytää töihin. Siis ei se minua haittaa, mutta opinnäytettä kyllä. Nyt olen ollut 1,5 vkoa täysin uudessa paikassa ja viihtynyt hyvin. Liiankin. Ei tekisi mieli yhtään tehdä mitään kirjallista tehtävää. Numibialainen kotiorjakin on matkustanut muualle liian sateen ja pimeyden takia.

Miksi IHMEESSÄ pitää sataa koko ajan ja olla pimeää ja ankeaa? Jokainen, joka siellä saastuttaa ilmaa niin, että kasvihuoneilmiö jatkaa etenemistään, tällä määräyksellä lopettaa heti. Jollei jouluna ole lunta, tulen ovenne taakse aattoiltana ja varastan kaikki lahjanne ja syötän ne susille. Sinne menevät vihreät kuulat ja villasukkanne ja mitä tahansa krääsää sitten aiotte läheisillenne ostaa.

Joulu peijooni tuo mukanaan muuten älyttömästi tavaraa, mitä ei todellakaan tarvitse. Viime jouluna kuitenkin sain niin hienon lahjan, että muistelen lämmöllä. Helena-tätini osti lahjaksi minulta eritrealaiselle tytölle koulupuvun, sain siitä ilmoituksen postikorttina. Jos ostaisin samaisesta paikasta isälle vuohen tänä jouluna. Tai siis ei se isälle menisi, vaan jollekin talonpojalle, joka olisi sitä vailla. Jos isälle ostaisin, se menisi ja pistäisi sen vuohiparan päiviltä, vaikea kuvitella, että menisi ja lypsäisi sitä joka aamu. Vuohi kuulemma lypsää maitoa suhteessa kulutukseensa ja kokoonsa aika paljon. On kuulemma edullisempi kuin lehmä, sanoi työkaverini, jonka oma vuohi armollisesti lahjoittaa 1,5 litraa maitoa heidän iloksensa joka päivä.

Parisuhde muuten on kummallinen asia. Miten voi kaksi erilaista ihmistä sovittaa elämänsä yhteen? Missä asioissa voi joustaa ja missä ei? Ristiriitatilanteissa on kamalaa, tai oikeastaan sen jälkeen, kun huomaan ainakin omalta kohdaltani oman joustamattomuuteni. Se toinen, miesrukka joutuu antamaan omasta kannastaan valitettavan usein periksi minun jääräpäisyyteni takia. Miten sitä muistaisi siinä tilanteessa kun on höyrypäänä, että se toinen on tullut vastaan jo monta metriä, kun minä vasta jökötän paikallani kädet puuskassa ja silmät kiinni? Ja muutenkin muuten sitten toisissa asioissa joustaa, jos on pienestä asti pitänyt itsestään selvänä tiettyjä asioita, että minun mieheni on sellainen ja sellainen, siis perustavaa laatua olevia seikkoja, ja mies onkin sitten erilainen, niin onko vaihdettava mielipidettä vai miestä? Häh? Jälkimmäinen tuottaa aika paljon tuskaa kahdelle, ensimmäinen vain yhdelle. Jos Hassu Jänis muuten lukee tätä, ei tähän kannata kirjaimellisesti takertua, kunhan mietin asioita.

Tein eilen 12 hernepussia töissä kehitysvammaisten kanssa. Meinasi revetä käsistä homma, kun oli niin hauskaa. Koittakaas saada kiinni kuivia herneitä vahatulta lattialta. Sen jälkeen kun kaikki ovat sopivan väsyneitä nauramisesta, niin vetäkääs tuolijumppaa. Voin kertoa ettei tule mitään. Erikoinen työpaikka, kun menee ylitöiksi helposti, ei vaan malta lähteä töistä aiemmin... Huh! Ihan mukava vahvistus silti tähän koulun loppuun, että ei ammatinvalinta ihan metsään mennyt, tälläkin alalla voin kokea työn iloa. Vähän jännitin, kun muutama harjoittelu meni niin, että laskin tunteja, koska ne päästää tämän plikan pois.

Hohhoi. Kaipa tästä pitää jatkaa hommia. Ei minulle palkkaa siitä makseta, että täällä omia juttujani kirjoittelen!