Niin sellainen vielä ärsyttää, että kun käyttää kaukolaseja, niin silmät ovat pikkuruiset rusinat, kun pienentävät ne kurjat. Se sellainen on naurettavaa peliä niiltä laseilta, saisivat isontaa, kun kerran olen niidenkin kekkuleiden elämälle merkityksen antanut. Vaan ei! Rankaisevat siitä ne!
Ostin itselleni toissapäivänä 40 kpl tulppaaneita. Siellä nököttävät keittiön pöydällä siihen asti, kunnes kissa ne sieltä huomaa ja menee ja syö ne. Se tietää, ettei pöydällä saa olla, mutta menee öisin ja syö. Samoin veti sisäänsä ruohosipulit ja kaksi morsiuskimppua, jossa toisessa oli kieloja. Sinne meni ja kissa selvisi. Arvatkaapas muuten mitä maksoi kaksi 20kpl:n kimppua tulppaaneita? 2e. Pilkkahinta.
31.1.07
Minä täällä
Kissa oli eilen leikkauksessa. Tai siis. Ei leikannut sittenkään lääkäri silmää mäelle, vaan raaputti pintaa pois. Tänäaamuna silmä oli kuitenkin yhtä pahan näköinen kuin ennen raaputusta. Sanoi se setä, ettei kannata poistaa hyvää silmää. MUTTA. Mitä sitten, jos tuo ei tuosta antibiooteilla ja muilla parane? Kymmenen päivää saan odottaa, sitten mennään uudelleen näytille. Mitä ihmettä teen, jos silmä ei ota parantuakseen. Tähän mennessä kissan silmä on tullut maksamaan minulle 484e. Aika iso kilohinta. Jos silmä ei nyt parannu, voiko se lääkäri ottaa siitä silmänpoistosta ylimääräistä hintaa, sen siis, minkä se olisi joka tapauksessa tällä kertaa ottanut? Kun jos se sen ensi kerralla poistaa, ellei ole parantunut se, niin silloinpas olen 84e maksanut ylimääräistä, kun oltaisiin säästytty vaivalta, jos se sen olisi vienyt tällä kertaa. Pitäkää ihmiset peukaloita pystyssä. Ei tästä tule mitään, kun jännittää, toipuuko kissa silmästänsä vai taas ei ja mistä ihmeestä tempaisen yhtäkkiä huimat rahat eläinlääkärisedälle.
Minulle tarjottiin Ideapark-reissua. Se on ilmainen, ettäs ne, jotka siellä nyt jo ehto käärmeenmielissänsä ajattelemaan, että itseensä tuhlaa, ei kissan terveyteen panosta, kurja, lakkaan sen blogia lukemasta, niin ei pidä paikkaansa se. Oppilasyhdistys maksaa matkan, minä seuraan kiltisti. Ihan mukava päästä katsomaan, onko se Ideapark näkemisen arvoinen. Shoppailijan paratiisi ainakin. Saas nähdä kuinka hyvällä tuulella olen sen jälkeen, kun ei kuitenkaan voi mitään valtavia asioita ostaa. En oikeastaan edes tarvitse mitään. Ehkä uudet farkut, muuta en. Farkut jalkaan- episodi on täällä aamuisin naurettava. Tai siis minua ei. Mutta katsojia. Ovat menneet salaa pienentämään niitä, etenkin pesukoneen jälkeen! Ovat ihan pikkuiset, minä en. Ha. Turha on jalkojen valittaa, ei mahdu välihousut väliin, tai jos mahtuu niin sitten minä en. Kostoksi jaloille kylmyys, mitä ovat ottaneet kokoa tässä jossain vaiheessa salaa, ketkut!
Ostin Fitness-muroja. Ihan sen takia, että lupasivat minun sen avulla hoikistuvan yhden farkkukoon verran. Minä olen viattomana ihmisenä markkinavoimien säälimättömän painostuksen uhri, myönnetään, ehkä jopa vähän tyhmä.
Lauantaina oli oikein mukavaa, muuten. Siis siellä keittotouhuissa. Etukäteen marisin, mutta mukavaa oli. Meni siellä sitten vaatimattomasti 14h, mutta menipä äkkiä.
Nyt takaisin opinnäytteen kimppuun. Palvelukseen halutaan- ilmoitukseen ei ole vastannut vielä ketään. Haistakoon homeksen kaikki ne numibialaiset, jotka ovat ilmoituksen nähneet, eivätkä ole todesta ottaneet!
Minulle tarjottiin Ideapark-reissua. Se on ilmainen, ettäs ne, jotka siellä nyt jo ehto käärmeenmielissänsä ajattelemaan, että itseensä tuhlaa, ei kissan terveyteen panosta, kurja, lakkaan sen blogia lukemasta, niin ei pidä paikkaansa se. Oppilasyhdistys maksaa matkan, minä seuraan kiltisti. Ihan mukava päästä katsomaan, onko se Ideapark näkemisen arvoinen. Shoppailijan paratiisi ainakin. Saas nähdä kuinka hyvällä tuulella olen sen jälkeen, kun ei kuitenkaan voi mitään valtavia asioita ostaa. En oikeastaan edes tarvitse mitään. Ehkä uudet farkut, muuta en. Farkut jalkaan- episodi on täällä aamuisin naurettava. Tai siis minua ei. Mutta katsojia. Ovat menneet salaa pienentämään niitä, etenkin pesukoneen jälkeen! Ovat ihan pikkuiset, minä en. Ha. Turha on jalkojen valittaa, ei mahdu välihousut väliin, tai jos mahtuu niin sitten minä en. Kostoksi jaloille kylmyys, mitä ovat ottaneet kokoa tässä jossain vaiheessa salaa, ketkut!
Ostin Fitness-muroja. Ihan sen takia, että lupasivat minun sen avulla hoikistuvan yhden farkkukoon verran. Minä olen viattomana ihmisenä markkinavoimien säälimättömän painostuksen uhri, myönnetään, ehkä jopa vähän tyhmä.
Lauantaina oli oikein mukavaa, muuten. Siis siellä keittotouhuissa. Etukäteen marisin, mutta mukavaa oli. Meni siellä sitten vaatimattomasti 14h, mutta menipä äkkiä.
Nyt takaisin opinnäytteen kimppuun. Palvelukseen halutaan- ilmoitukseen ei ole vastannut vielä ketään. Haistakoon homeksen kaikki ne numibialaiset, jotka ovat ilmoituksen nähneet, eivätkä ole todesta ottaneet!
26.1.07
No huh
Terve. Tutustuin tänään uudelleen vanhaan tuttuun. Sen nimi on Kiire sen tutun. Ja sitten on sellainen tuttu, kuin Velvollisuus. Näiden kahden hyvä ystävä on nimeltänsä Luopuminen. Tämä kolmen kopla saapui luokseni tänäpänä kello 14.
Huomenna on iso tapahtuma, jonne minut vastusteluistani huolimatta huomaamattani nakitettiin laittamaan ruokaa. Siitä tuli velvollisuus, luopua omista suunnitelmista sen takia, että koko päivän saa sitten ahertaa ruoanlaittopuuhissa. Kiire alkoi tänään. Pitää ehtiä tukkuun hakemaan kaikki tarvikkeet. Tämä osui valitettavasti päällekäin tämänpäiväisten omien menojeni kanssa niin, että jouduin ne omat perumaan.
Mikä minua oikein riistää? Ennen olin halukas auttamaan ja luopumaankin omista jutuista, vapaaehtoistyö ei haitannut mitenkään. Nyt minusta on tullut ihan pullamössöä, menisin vain ja tekisin mitä huvittaa. Saatan joskus jopa perua jonkun sovitun asian vain sen takia, että viime viikolla mukavalta tuntunut asia ei sitten sovittuna päivänä huvitakaan! Mikä IHME minut on saanut muuttumaan sellaiseksi vetelykseksi, millaista piirrettä eniten ihmisissä harmittelen?!? Nyt olen itse sama. Laiska hannaaja. Ääh. Ja korpeaa luopua omasta vapaa-ajasta tätä...! Minulle on tapahtunut jotain kyllä nyt. Enkä todella tiedä, mistä tämä naurettava selkärangattomuus juontaa juurensa.
Lyökää minua joku.
Huomenna on iso tapahtuma, jonne minut vastusteluistani huolimatta huomaamattani nakitettiin laittamaan ruokaa. Siitä tuli velvollisuus, luopua omista suunnitelmista sen takia, että koko päivän saa sitten ahertaa ruoanlaittopuuhissa. Kiire alkoi tänään. Pitää ehtiä tukkuun hakemaan kaikki tarvikkeet. Tämä osui valitettavasti päällekäin tämänpäiväisten omien menojeni kanssa niin, että jouduin ne omat perumaan.
Mikä minua oikein riistää? Ennen olin halukas auttamaan ja luopumaankin omista jutuista, vapaaehtoistyö ei haitannut mitenkään. Nyt minusta on tullut ihan pullamössöä, menisin vain ja tekisin mitä huvittaa. Saatan joskus jopa perua jonkun sovitun asian vain sen takia, että viime viikolla mukavalta tuntunut asia ei sitten sovittuna päivänä huvitakaan! Mikä IHME minut on saanut muuttumaan sellaiseksi vetelykseksi, millaista piirrettä eniten ihmisissä harmittelen?!? Nyt olen itse sama. Laiska hannaaja. Ääh. Ja korpeaa luopua omasta vapaa-ajasta tätä...! Minulle on tapahtunut jotain kyllä nyt. Enkä todella tiedä, mistä tämä naurettava selkärangattomuus juontaa juurensa.
Lyökää minua joku.
25.1.07
Mitä tämä tällainen oikein tarkoittaa?
Tämä kekkuli on hukannut minun kävijälaskurini! Mitä sellainen peli on, mitä?
Edistystä
Katsokaas Seppoa! Ei ole tunkka! Myönnettäköön, että parempihan tulisi jos itse suunnittelisi, mutta näihin valmiisiin malleihin on tyydyttävä. Mutta onhan tämä jäsennelty ja raikas! Yksi haittapuoli on, mutta sen näkee sitten ajan kuluessa, onko se haittapuoli vai ei. Jos on, niin sitten tulee itku, en nimittäin saa sitä muutettua mistään. Se on paha.
Tänään oli opinnäytetyöstä palaveri, sekä ohjaavan opettajan luona, että siellä paikassa, mihin se tulee se työ. Opettajan kanssa piti olla, mutta ei ollut. Nimittäin, meni ja mämmäsi se sen, sanoi väärän ajan ja sitten kiukkuisehkona minulle soitti ja sanoi odottaneensa jo puoli tuntia. Leppyi sitten äkkiä se, kun kuuli, että oma vika on. Rohkaisi minua kuitenkin se lehtori, ja sekös minua ilahdutti!
Palaveri numero kaksi oli se, mitä enemmän jännitin. Nimittäin. Esimiesnainen siellä on tiukka ja tarkka tutkimuksellisista asioista, eikä minulla ole sellaisista selvää kuvaa. Pitäisi olla kai. Ei ole. Hämärä on otos kuin huonon kuvaajan, mutta kyllä siitä ehkä tunnistaa. Ei ollut kuitenkaan paha se! Kehuivat jopa! Sain haastateltavien yhteystiedot, ehkä tämä tästä lähtee. Numibialaista ei ole löytynyt. Ei mistään! Kukaan kotiorja ei ole vapaana. Jos tunnette jonkun, tai näet sellaisen juoksentelevan jossain, pyydän teitä mitä ystävällisemmin ottamaan yhteyttä minuun.
Kissa makaa autuaan tietämättömänä tassut kohti kattoa. Eilen iski todellisuuteen, että kissallani on hyvin todennäköisesti ensi viikolla tähän aikaan vain yksi ainoa silmä. Miten sellaista kissaa voi katsoa, tottuuko siihen silmä, ihmisen ja kissan? Mikä on kissan kannalta järkevin ratkaisu? Toisaalta, en takuulla heitä pois vaikka pellillistä mokkaruutuja, jos yhdessä palassa on karva. Menee hyvä kissa haaskuun, jos yhden silmän takia sen teloittaa. Tämä ei päde siihen, että kannattaisin koirien pyörätuolia tai muuta sellaista, mikä ei eläimen arvokkaalle elämälle sovi. Pois se sellainen minusta. Se on väärin se, että eläintä niin kohdeltaisiin.
Tässä tulee lahjavinkki, jos mietitte romanttista lahjaa. Minä sain ihanan. Hassu Jänis tuli käymään ja toi minulle repussansa tiiliskiven. Näin äkkiseltään se saattaa tuntua kummalliselta eikä mitenkään ihanalta naistenlehden top 10:n toivelistaostokselta. Ha. Ei ollut edes ostettu. Löytynyt! Tämä todistaa sen, että lahjalla ei ole väliä, vaan sillä, mitä sanoo lahjaa antaessaan se antaja. Loihe lausumaan hän, kiven antaja: "toin tämän sinulle merkiksi siitä, että minun tunteeni sinua kohtaan ovat yhtä painavat ja kestävät." Hassu Jänikselle suukkoja ja miespuolisille lukijoille esimerkki!
Tänään oli opinnäytetyöstä palaveri, sekä ohjaavan opettajan luona, että siellä paikassa, mihin se tulee se työ. Opettajan kanssa piti olla, mutta ei ollut. Nimittäin, meni ja mämmäsi se sen, sanoi väärän ajan ja sitten kiukkuisehkona minulle soitti ja sanoi odottaneensa jo puoli tuntia. Leppyi sitten äkkiä se, kun kuuli, että oma vika on. Rohkaisi minua kuitenkin se lehtori, ja sekös minua ilahdutti!
Palaveri numero kaksi oli se, mitä enemmän jännitin. Nimittäin. Esimiesnainen siellä on tiukka ja tarkka tutkimuksellisista asioista, eikä minulla ole sellaisista selvää kuvaa. Pitäisi olla kai. Ei ole. Hämärä on otos kuin huonon kuvaajan, mutta kyllä siitä ehkä tunnistaa. Ei ollut kuitenkaan paha se! Kehuivat jopa! Sain haastateltavien yhteystiedot, ehkä tämä tästä lähtee. Numibialaista ei ole löytynyt. Ei mistään! Kukaan kotiorja ei ole vapaana. Jos tunnette jonkun, tai näet sellaisen juoksentelevan jossain, pyydän teitä mitä ystävällisemmin ottamaan yhteyttä minuun.
Kissa makaa autuaan tietämättömänä tassut kohti kattoa. Eilen iski todellisuuteen, että kissallani on hyvin todennäköisesti ensi viikolla tähän aikaan vain yksi ainoa silmä. Miten sellaista kissaa voi katsoa, tottuuko siihen silmä, ihmisen ja kissan? Mikä on kissan kannalta järkevin ratkaisu? Toisaalta, en takuulla heitä pois vaikka pellillistä mokkaruutuja, jos yhdessä palassa on karva. Menee hyvä kissa haaskuun, jos yhden silmän takia sen teloittaa. Tämä ei päde siihen, että kannattaisin koirien pyörätuolia tai muuta sellaista, mikä ei eläimen arvokkaalle elämälle sovi. Pois se sellainen minusta. Se on väärin se, että eläintä niin kohdeltaisiin.
Tässä tulee lahjavinkki, jos mietitte romanttista lahjaa. Minä sain ihanan. Hassu Jänis tuli käymään ja toi minulle repussansa tiiliskiven. Näin äkkiseltään se saattaa tuntua kummalliselta eikä mitenkään ihanalta naistenlehden top 10:n toivelistaostokselta. Ha. Ei ollut edes ostettu. Löytynyt! Tämä todistaa sen, että lahjalla ei ole väliä, vaan sillä, mitä sanoo lahjaa antaessaan se antaja. Loihe lausumaan hän, kiven antaja: "toin tämän sinulle merkiksi siitä, että minun tunteeni sinua kohtaan ovat yhtä painavat ja kestävät." Hassu Jänikselle suukkoja ja miespuolisille lukijoille esimerkki!
24.1.07
Kissa-asiata
Soitin tänään kissasta erille eläinlääkärille. Oli muuten fiksu mies langan toisessa päässä. Ei yhtään ollut viekas ja piittaamaton!
Kertoi sen se mies, että operaatio on tehtävä. Minun kissastani tulee todennäköisesti ensi tiistaina yksisilmäinen sekä edestä että takaa. Takaa se on ollut aina, se operaatio koskee nyt tätä etu. Silmäparka on aika kammottavan näköinen. Hyy. Ei saa sitä katsoa ennen ateriaa, eikä kahteen tuntiin oikeastaan jälkeenkään. Jos ihmisellä sellainen olisi, voisi pelotella lapsia sillä! "Aargh!", huutaisi sen omistaja ja mulkottaisi sillä isona se silmä. Kyllä voisi aikuisellakin tulla sellainen häiritsevän levoton olo. Aion aasinsiltamaisesti tässä nyt todeta, että seuraavassa kappaleessa kerron, millainen se kalman silmä on. Jos olette herkkiä, älkää lukeko. Jos olette herkkiä, mutta teillä on huono mielikuvitus, saatte.
Oikea silmä on päältä samea ja täynnä harmaata sakkaa. Ennen siinä oli vakoja päällä, mutta nyt ei. Sakka on täyttänyt ne ilmeisesti kaikki. Hyy. Sakan päällä, silmän keskellä on punainen hmm klöntti. Taivas yksin tietää mikä maailmassa se oikein on.
Jos tuon luitte ja nyt ihmettelette, miksi se on niin huonossa kunnossa, niin sanoisin teille, että en tiedä. Se on tullut ilmeisesti päivässä sen näköiseksi, ei muuta selitystä ole. Ei-niin-ok se on ollut jo pitkään, mutta sille ei ole ilmeisesti voinut tehdä mitään. Kaikenlaista sitä kissoilla. Eläinlääkäri muuten sanoi, ettei kissoille ole lasisilmiä. HA! Lukeekohan se mies Seppoa- minä en nimittäin sitä ensiksi kysynyt! Enkä olisi. Kyllä minä sen tiedän ettei sellaisia tehdä. Ajattelin kuitenkin ehdottaa, jos laittaisivat marmorikuulan tilalle.
Se on kamalaa, että johonkin ihmiseen tottuu, eikä sitten oikein huomaa sen toisen ihmisen erinomaisuutta. Se toinen kyllä sen edelleen tietää, varsinkin tässä tapauksessa, kun tällä ihmisellä on jostain syystä maailman toiseksi suurin ego. Uskoisin, että on joku, jolla saattaa olla vielä suurempi, etten sano siksi, että suurin on hällä tällä minun tuntemallani. Mutta iso on. Sitten kun ei muutamaan päivään näje sitä, niin jo ymmärtää taas, että on suurenmoinen toinen! Jos ei silloinkaan, pitää tarkistaa, onko se oikea henkilö varmasti.
Tänään en ehdi tekemään opinnäytettä. Lauluteoriat alkaa pian, sitten on siirtymäaika työväenopistolle piirtämään, sitten on jo ilta ja kuka hullu sitä illalla töitä tekee jos ei rahaa tule? Ma en.
Kertoi sen se mies, että operaatio on tehtävä. Minun kissastani tulee todennäköisesti ensi tiistaina yksisilmäinen sekä edestä että takaa. Takaa se on ollut aina, se operaatio koskee nyt tätä etu. Silmäparka on aika kammottavan näköinen. Hyy. Ei saa sitä katsoa ennen ateriaa, eikä kahteen tuntiin oikeastaan jälkeenkään. Jos ihmisellä sellainen olisi, voisi pelotella lapsia sillä! "Aargh!", huutaisi sen omistaja ja mulkottaisi sillä isona se silmä. Kyllä voisi aikuisellakin tulla sellainen häiritsevän levoton olo. Aion aasinsiltamaisesti tässä nyt todeta, että seuraavassa kappaleessa kerron, millainen se kalman silmä on. Jos olette herkkiä, älkää lukeko. Jos olette herkkiä, mutta teillä on huono mielikuvitus, saatte.
Oikea silmä on päältä samea ja täynnä harmaata sakkaa. Ennen siinä oli vakoja päällä, mutta nyt ei. Sakka on täyttänyt ne ilmeisesti kaikki. Hyy. Sakan päällä, silmän keskellä on punainen hmm klöntti. Taivas yksin tietää mikä maailmassa se oikein on.
Jos tuon luitte ja nyt ihmettelette, miksi se on niin huonossa kunnossa, niin sanoisin teille, että en tiedä. Se on tullut ilmeisesti päivässä sen näköiseksi, ei muuta selitystä ole. Ei-niin-ok se on ollut jo pitkään, mutta sille ei ole ilmeisesti voinut tehdä mitään. Kaikenlaista sitä kissoilla. Eläinlääkäri muuten sanoi, ettei kissoille ole lasisilmiä. HA! Lukeekohan se mies Seppoa- minä en nimittäin sitä ensiksi kysynyt! Enkä olisi. Kyllä minä sen tiedän ettei sellaisia tehdä. Ajattelin kuitenkin ehdottaa, jos laittaisivat marmorikuulan tilalle.
Se on kamalaa, että johonkin ihmiseen tottuu, eikä sitten oikein huomaa sen toisen ihmisen erinomaisuutta. Se toinen kyllä sen edelleen tietää, varsinkin tässä tapauksessa, kun tällä ihmisellä on jostain syystä maailman toiseksi suurin ego. Uskoisin, että on joku, jolla saattaa olla vielä suurempi, etten sano siksi, että suurin on hällä tällä minun tuntemallani. Mutta iso on. Sitten kun ei muutamaan päivään näje sitä, niin jo ymmärtää taas, että on suurenmoinen toinen! Jos ei silloinkaan, pitää tarkistaa, onko se oikea henkilö varmasti.
Tänään en ehdi tekemään opinnäytettä. Lauluteoriat alkaa pian, sitten on siirtymäaika työväenopistolle piirtämään, sitten on jo ilta ja kuka hullu sitä illalla töitä tekee jos ei rahaa tule? Ma en.
23.1.07
Kolmatta kertaa asiaa
Kissan silmä on jälleen kipeä. Huomenna pitää soittaa eläinlääkärille. Onkohan olemassa kissan lasisilmiä? En ymmärrä. Paitsi että tuntuu että silmä pahenee aina kun syötän kissalle märkäruokaa (joskus hemmotellakseni) jossa on punaista lihaa. Voiko olla mahdollista?
Tätä päivää ihmettelen, että onpa ollut poikkeuksellisen tyhmää.
Tätä päivää ihmettelen, että onpa ollut poikkeuksellisen tyhmää.
Saman päivän asiaa
Ärh.
Alkaa ottaa päähän tämän blogin ulkonäkö myös. Kuka tuonne taustalle on oksentanut? Seppo-peijooni!
Mahtaakohan nämä vanhat tekstit täältä kadota, jos ulkonäköä muuttaa? En tiedä uskaltaakohan ottaa riskiä. Nimittäin. Jos sattuukin, että juuri tänään kohtalo olisi paiskannut tielleni maailman parhaimman kotiorjan, ja minä olen työnhakuilmoituksen hänen silmiensä edestä kadottanut, niin mitä sitten! Sitten tulee itku! KVTESeimuutentunnekotiorjanimikettä. Eihän kerrota sitä sille (Kirjoitin sen noin ovelasti yhteen, että sellainen tätä lukiessaan ei yhtään osaisi tuota lukea jos se olisi ulkomaalainen niinkuin ovat numibialaiset yleensä).
Kuinka nopeasti ihmisen pää pehmenee, jos ei tee muuta kuin istuu koneen vieressä eikä käy välillä ulkona? Eikä tapaa kuin kissansa, joka pöläyttelee karvojansa joka paikkaan. Samassa taloudessa asuu lisäksi hamsteri, jonka kuolemaa se tutkimuksen kohteena oleva ihminen odottaa? Veikkaisin, että siihen menee noin viisi.
Olen jo neljättä kertaa lähdössä ulos. Ei millään viitsisi. Korvan takana tuntuu pehmeä kohta, menen täten.
Alkaa ottaa päähän tämän blogin ulkonäkö myös. Kuka tuonne taustalle on oksentanut? Seppo-peijooni!
Mahtaakohan nämä vanhat tekstit täältä kadota, jos ulkonäköä muuttaa? En tiedä uskaltaakohan ottaa riskiä. Nimittäin. Jos sattuukin, että juuri tänään kohtalo olisi paiskannut tielleni maailman parhaimman kotiorjan, ja minä olen työnhakuilmoituksen hänen silmiensä edestä kadottanut, niin mitä sitten! Sitten tulee itku! KVTESeimuutentunnekotiorjanimikettä. Eihän kerrota sitä sille (Kirjoitin sen noin ovelasti yhteen, että sellainen tätä lukiessaan ei yhtään osaisi tuota lukea jos se olisi ulkomaalainen niinkuin ovat numibialaiset yleensä).
Kuinka nopeasti ihmisen pää pehmenee, jos ei tee muuta kuin istuu koneen vieressä eikä käy välillä ulkona? Eikä tapaa kuin kissansa, joka pöläyttelee karvojansa joka paikkaan. Samassa taloudessa asuu lisäksi hamsteri, jonka kuolemaa se tutkimuksen kohteena oleva ihminen odottaa? Veikkaisin, että siihen menee noin viisi.
Olen jo neljättä kertaa lähdössä ulos. Ei millään viitsisi. Korvan takana tuntuu pehmeä kohta, menen täten.
Palvelukseen halutaan
Täten ilmoitan, että palvelukseen halutaan yksi numibialainen kotiorja.
Olethan ahkera ja vähällä toimeentuleva, itsepuolustuslajituntemus sinulla saisi olla vahva, samoin tietämys, miten laadullisessa tutkimuksessa narratiivisuus ja avointen kysymysten teenahaastattelu eroavat toisistaan. Lisäksi odotamme, että pystyt tarvittaessa perustelemaan, miksi emäntäsi on tehnyt jonkun typerän päätöksen opinnäytetyönsä tekovaiheessa, jos hän ei puolustuksekseen itse keksi. Toivomme sinun olevan mielellään kuuro, tai ainakin osaavan olla välittämättä emäntäsi satunnaisista raivonpuuskista sekä rumien sanojen ilmoille päästämisestä. Emäntä ei kuitenkaan kiroile.
Emäntä luopui edellisestä kotiorjastaan, koska luuli tulevansa toimeen omalla motivaatiollaan. Nyt kuitenkin tarvitaan kokonaan uusia kykyjä, toisia aivoja, jotka ovat valmiita tarpeen vaatiessa, yölläkin, vastaamaan kiperiin tutkimusmetodikysymyksiin. Terävä jalkatyöskentely on myös tarpeen.
Tehtäviisi kuuluu emännän uhatessa lähteä kaupungille potkaiseminen emännän päärynänmuotoisen vartalon takana sijaitsevaan leveimpään kohtaan, emännän uhatessa jäädä paikoilleen silloin, kun on kuntoilun aika, potkaiseminen emännän päärynänmuotoisen vartalon leveimpään takana sijaitsevaan kohtaan, uhkailu, neronleimaukset, luovuus, uudet näkökulmat, opinnäytetyön kirjoitus, tutkimus haastatteluineen ja pohdintoineen sekä tulosten analysointi. Lisäksi tehtävänä on naamioituneena kypsyysnäytteen kirjoittaminen ja työn esittäminen yleisölle.
Paikka on haettavissa heti tästä päivästä lukien. Palkkaus on KVTES:n mukainen, kohdasta sosiaalityö, kotiorjat, numibialaiset.
Mahdolliset yhteydenotot tämän blogin kommenttiosaan.
Eeva
---
Jostain syystä tänään ei kulje. Ahdistaa vain. Hiiteen tämä tälläinen työ! Miksi oi miksi pitää tehdä tutkimus, eihän minusta tule koskaan ikinä tutkijaa. Suolesta on tämä ja sellaista löysää oikein! Voi peristaltiikka ja segmentaatio, tälläisen sait esiin!
Olethan ahkera ja vähällä toimeentuleva, itsepuolustuslajituntemus sinulla saisi olla vahva, samoin tietämys, miten laadullisessa tutkimuksessa narratiivisuus ja avointen kysymysten teenahaastattelu eroavat toisistaan. Lisäksi odotamme, että pystyt tarvittaessa perustelemaan, miksi emäntäsi on tehnyt jonkun typerän päätöksen opinnäytetyönsä tekovaiheessa, jos hän ei puolustuksekseen itse keksi. Toivomme sinun olevan mielellään kuuro, tai ainakin osaavan olla välittämättä emäntäsi satunnaisista raivonpuuskista sekä rumien sanojen ilmoille päästämisestä. Emäntä ei kuitenkaan kiroile.
Emäntä luopui edellisestä kotiorjastaan, koska luuli tulevansa toimeen omalla motivaatiollaan. Nyt kuitenkin tarvitaan kokonaan uusia kykyjä, toisia aivoja, jotka ovat valmiita tarpeen vaatiessa, yölläkin, vastaamaan kiperiin tutkimusmetodikysymyksiin. Terävä jalkatyöskentely on myös tarpeen.
Tehtäviisi kuuluu emännän uhatessa lähteä kaupungille potkaiseminen emännän päärynänmuotoisen vartalon takana sijaitsevaan leveimpään kohtaan, emännän uhatessa jäädä paikoilleen silloin, kun on kuntoilun aika, potkaiseminen emännän päärynänmuotoisen vartalon leveimpään takana sijaitsevaan kohtaan, uhkailu, neronleimaukset, luovuus, uudet näkökulmat, opinnäytetyön kirjoitus, tutkimus haastatteluineen ja pohdintoineen sekä tulosten analysointi. Lisäksi tehtävänä on naamioituneena kypsyysnäytteen kirjoittaminen ja työn esittäminen yleisölle.
Paikka on haettavissa heti tästä päivästä lukien. Palkkaus on KVTES:n mukainen, kohdasta sosiaalityö, kotiorjat, numibialaiset.
Mahdolliset yhteydenotot tämän blogin kommenttiosaan.
Eeva
---
Jostain syystä tänään ei kulje. Ahdistaa vain. Hiiteen tämä tälläinen työ! Miksi oi miksi pitää tehdä tutkimus, eihän minusta tule koskaan ikinä tutkijaa. Suolesta on tämä ja sellaista löysää oikein! Voi peristaltiikka ja segmentaatio, tälläisen sait esiin!
22.1.07
Maanantaita
Heipä hei ja hyvää tätä päivää.
Nyt pitänee mainostaa. Kati, Outin sisko, kertoi saaneensa huonoa palvelua autonsa kanssa. Minulle sattui eilen niin mieltä ylentävä tapaus, että kirjoitin siitä oikein palautepalveluun. Positiivista oli! Ostin eilen HK:n Ehta-paketin, se oli se missä oli punaviinikastiketta. Se oli niin kallis, että tukka nousi pystyyn kun kahmaisin sen koriini, mutta ajattelin, että ehkä näin sunnuntaina voisi syödä kunnon kunnonruokaa. Että se oli hyväätä. Ihka oikeasti jos minulta kysytään, niin suosittelen sitä lämpimästi, jos haluaa syödä hyvän pihviravintolan tasoista ruokaa, niin tässä on ratkaisu. Uskomattoman hyvää siis. Jostain ehkä kertoo se, että paketissa oli 3-4 hengelle ja söimme Hassu Jäniksen kanssa koko paketin kahdestaan... Kastikettakaan ei jäänyt yhtään. Kaik mänt. Ja se kirvoitti kiitoksen HK:n asiakaspalveluun. Täten vielä ilmoitan, että minulle ei makseta tästä mielipiteestäni mitään. Ei edes uutta Ehta-pakettia. Ei se silti ollenkaan haittaisi, jos joku HK:n edustaja blogiani lukisi, ja kas, pian kilahtaisi puhelin ja minulle luvattaisiin kokopäiväinen paikka HK:n maistajana. Ja rasvaimu kaksi kertaa vuodessa.
Mitähän oikeasti maksaisi rasvaimu? Joku huhu joskus kertoi, että siihen voi kuolla. Vaarallista touhua se. Ellei se sitten ollut viime vuosisadan alussa se. Nyt on kuulemma mahdollista vaihtaa ihmiselle naama myös. Iso-Britanniassa tehtiin naiselle kasvojensiirto, kun edelliset oli joku koira nauttinut huviksensa. Aivokuolleelta naispotilaalta oli siirretty kasvot sitten tälle koiran pureskelemalle. Ei olisi kivaa siitä parantua aivokuolemasta siis ja huomata, että on menettänyt kasvonsa. Japanilainen tekisi harakirin.
Minulla on kirjoittajan blokki. En tiedä, mitä ihmettä oikein kirjoittaisin lisää opinnäytteen teoriaosaan. Hitti soikoon.
Nyt pitänee mainostaa. Kati, Outin sisko, kertoi saaneensa huonoa palvelua autonsa kanssa. Minulle sattui eilen niin mieltä ylentävä tapaus, että kirjoitin siitä oikein palautepalveluun. Positiivista oli! Ostin eilen HK:n Ehta-paketin, se oli se missä oli punaviinikastiketta. Se oli niin kallis, että tukka nousi pystyyn kun kahmaisin sen koriini, mutta ajattelin, että ehkä näin sunnuntaina voisi syödä kunnon kunnonruokaa. Että se oli hyväätä. Ihka oikeasti jos minulta kysytään, niin suosittelen sitä lämpimästi, jos haluaa syödä hyvän pihviravintolan tasoista ruokaa, niin tässä on ratkaisu. Uskomattoman hyvää siis. Jostain ehkä kertoo se, että paketissa oli 3-4 hengelle ja söimme Hassu Jäniksen kanssa koko paketin kahdestaan... Kastikettakaan ei jäänyt yhtään. Kaik mänt. Ja se kirvoitti kiitoksen HK:n asiakaspalveluun. Täten vielä ilmoitan, että minulle ei makseta tästä mielipiteestäni mitään. Ei edes uutta Ehta-pakettia. Ei se silti ollenkaan haittaisi, jos joku HK:n edustaja blogiani lukisi, ja kas, pian kilahtaisi puhelin ja minulle luvattaisiin kokopäiväinen paikka HK:n maistajana. Ja rasvaimu kaksi kertaa vuodessa.
Mitähän oikeasti maksaisi rasvaimu? Joku huhu joskus kertoi, että siihen voi kuolla. Vaarallista touhua se. Ellei se sitten ollut viime vuosisadan alussa se. Nyt on kuulemma mahdollista vaihtaa ihmiselle naama myös. Iso-Britanniassa tehtiin naiselle kasvojensiirto, kun edelliset oli joku koira nauttinut huviksensa. Aivokuolleelta naispotilaalta oli siirretty kasvot sitten tälle koiran pureskelemalle. Ei olisi kivaa siitä parantua aivokuolemasta siis ja huomata, että on menettänyt kasvonsa. Japanilainen tekisi harakirin.
Minulla on kirjoittajan blokki. En tiedä, mitä ihmettä oikein kirjoittaisin lisää opinnäytteen teoriaosaan. Hitti soikoon.
19.1.07
Aurinkoista tätä päivää!
Aurinko paistaa niin, että oikein ihmetyttää. Se on nimittäin ihan väärässä kohdassa. Onko se aina talvella tosiaan noin matalalla? Jos sille on sattunut virhe. Kesällä se alkaa päivänsä paljon enemmän vasemmalta.
Olen laiskotellut kaksi päivää. Tai siis olen tehnyt kaikenlaista, mutten opinnäytettä. Opinnäytetyö on niin pitkä sana, että annetaan sillekin nyt joku projektinimi, niinkuin on jo Vapulla, Ukolla ja Sepolla. Hmm. Sisällön mukaan sen nimeksi sopisi X6000:722b.39. Niin vain sanoi Hassu Jänis sitä lukiessaan, että puuduttavaa on. Lupaavalta kuulostaa!
Mitäs se sellainen peli on, kun on naisilla? Että pitää kiukutella? Siihen on aina mukamas joku syy kun alottaa, mutta sitten alkaa jossain vaiheessa nolottaa, kun huomaa, että nyt on tullut tehtyä Tyhmyys. Ei siinä sitten enää oikein voi, että "kulu kukkanen, mitä ruokaa laitettaisiin tänäpänä?" kun on jo näyttäytynyt narrina? Ha! Naisten kirous on se! Tai sitten vain minun.
Yhä edelleen ihmettelen uniani. Mitä tarkoittaa, jos tonkii jonkun toisen kotipihaa sen kotipihalaisen kanssa, ja sieltä löytää muttereita ja marmorikuulia ja sitten sen ihmisen matematiikan kokeen viidenneltä luokalta? Huis vain, sieltä se tuli, maan alta. Ja sitä ei pidä mitenkään kummallisena siinä unessa, vaan sitten kun herää niin pitää, vaan se on täysin normaalia säilyttää asioita nurmikon varmassa huomassa.
Kuten olen jo varmasti kanssanne jakanut, minulla on hamsteri nimeltä Muikku. En ole tippaakaan jyrsijäihminen, mutta tuo kekkuli on tullut minulle samalla tapaa kuin kissa. Olin tarpeeksi äiti teresamaisessa mielentilassa, kun kuulin, että se parka on sen emän omistajalle ollut suuri shokki, kuten sen seitsemän muuta sisarustakin, ja omistajaparka on hätäpäissään päättänyt, että muuta tietä ei ole kuin mana. Minä astuin sattumalta manan tien esteeksi, ja silloin tuli pahnan pohjimmainen minulle. Muikkuparkaa pureskelivat kaikki sen sisarukset ja pesästä kuului Muikun narinaa aina kun ne idiootit sitä kiusasivat. Hamsterit kiusaantuvat kovin, jos ne kääntää selällensä. Ja jos niitä puree. Tuli siis säälistä. Se on huonoimmasta päästä oleva syy ottaa lemmikkiä, tiedän. Mutta on se hoivaa saanut, ei heitteillä ole se. Mutta. Nyt ihmettelen erästä asiaa. Ei siitä vaivaa ole, mutta koska maailmassa tuo siitä meinaa oikein kuolla?!? Hetkinen. Tuli tunne, olenko kirjoittanut tästä jo...? Katala muisti ja katalampi laiskuus, en jaksa tarkistaa.
Kai se on vain pakko palata sorvin ääreen. Tänään olisi yhdet hääkorttitalkoot, tunti sählyä ja kaksi tuntia tukihenkilönä hääräämistä. Eli ohjelmaa on ihan tarpeeksi, pakko aloittaa nyt eikä tunnin päästä. Voi kerstin kun alkoi nukuttaa.
Olen laiskotellut kaksi päivää. Tai siis olen tehnyt kaikenlaista, mutten opinnäytettä. Opinnäytetyö on niin pitkä sana, että annetaan sillekin nyt joku projektinimi, niinkuin on jo Vapulla, Ukolla ja Sepolla. Hmm. Sisällön mukaan sen nimeksi sopisi X6000:722b.39. Niin vain sanoi Hassu Jänis sitä lukiessaan, että puuduttavaa on. Lupaavalta kuulostaa!
Mitäs se sellainen peli on, kun on naisilla? Että pitää kiukutella? Siihen on aina mukamas joku syy kun alottaa, mutta sitten alkaa jossain vaiheessa nolottaa, kun huomaa, että nyt on tullut tehtyä Tyhmyys. Ei siinä sitten enää oikein voi, että "kulu kukkanen, mitä ruokaa laitettaisiin tänäpänä?" kun on jo näyttäytynyt narrina? Ha! Naisten kirous on se! Tai sitten vain minun.
Yhä edelleen ihmettelen uniani. Mitä tarkoittaa, jos tonkii jonkun toisen kotipihaa sen kotipihalaisen kanssa, ja sieltä löytää muttereita ja marmorikuulia ja sitten sen ihmisen matematiikan kokeen viidenneltä luokalta? Huis vain, sieltä se tuli, maan alta. Ja sitä ei pidä mitenkään kummallisena siinä unessa, vaan sitten kun herää niin pitää, vaan se on täysin normaalia säilyttää asioita nurmikon varmassa huomassa.
Kuten olen jo varmasti kanssanne jakanut, minulla on hamsteri nimeltä Muikku. En ole tippaakaan jyrsijäihminen, mutta tuo kekkuli on tullut minulle samalla tapaa kuin kissa. Olin tarpeeksi äiti teresamaisessa mielentilassa, kun kuulin, että se parka on sen emän omistajalle ollut suuri shokki, kuten sen seitsemän muuta sisarustakin, ja omistajaparka on hätäpäissään päättänyt, että muuta tietä ei ole kuin mana. Minä astuin sattumalta manan tien esteeksi, ja silloin tuli pahnan pohjimmainen minulle. Muikkuparkaa pureskelivat kaikki sen sisarukset ja pesästä kuului Muikun narinaa aina kun ne idiootit sitä kiusasivat. Hamsterit kiusaantuvat kovin, jos ne kääntää selällensä. Ja jos niitä puree. Tuli siis säälistä. Se on huonoimmasta päästä oleva syy ottaa lemmikkiä, tiedän. Mutta on se hoivaa saanut, ei heitteillä ole se. Mutta. Nyt ihmettelen erästä asiaa. Ei siitä vaivaa ole, mutta koska maailmassa tuo siitä meinaa oikein kuolla?!? Hetkinen. Tuli tunne, olenko kirjoittanut tästä jo...? Katala muisti ja katalampi laiskuus, en jaksa tarkistaa.
Kai se on vain pakko palata sorvin ääreen. Tänään olisi yhdet hääkorttitalkoot, tunti sählyä ja kaksi tuntia tukihenkilönä hääräämistä. Eli ohjelmaa on ihan tarpeeksi, pakko aloittaa nyt eikä tunnin päästä. Voi kerstin kun alkoi nukuttaa.
16.1.07
Ei asiata
Kunhan kirjoittelen että Seppo selviää hengissä.
Meillä oli Hassu Jäniksen kanssa juttua, että olisi mielenkiintoista tehdä nettisarjakuvaa, kun kerran molemmat piirtävät mielellään. Hassu Jänis on todella hyvä! Mahtaako hanke olla kuopattu, sitä ei tiedä muut paitsi Hassu Jänis, avaruusmies Kemppainen, kojootti Suitsa ja eräs kissa, jonka nimeksi ei hyväksytty Tessiä.
Hiiteen pitkäkarvaiset kissat muuten taas! Söin ja löysin ruoastani kolme karvaa. Onko sen ällöttävämpää kuin kaivaa niitä sitten suustaan ihmisen? Taitaa sittenkin olla. Yläasteella löysin lihapullasta töröttävän kynnenpalasen. Siististi leikattu. Järkevästi ruoan päällä, eipä tarvitse lakaista erikseen lattiaa. Oih, missä olit Valistus, kun ma kouluani kävin, sa synnyit, rakas hygieniapassi, liian myöhään!
Arvatkaapans mikä on heikko kohta toisissa syömäravintoloissa? Kaakao. On se. Armaaseen kotikaupunkiini rantautunut ketju myy ainakin ihan ala-arvoista. Kuravettä on se, saman väristä myös, tarpeeksi sameaa kuitenkin siihen, ettei lusikka nävy. Hyy! Kuumaa ruskeaa vettä! Maksaisitteko siitä 5€? Ette. Minusta muutenkin ihmiset, jotka juovat veteen tehtyä kaakaota ovat jotenkin kummallisia. Kieroja! Eivät lempeitä ja ystävällisiä ja toisia ajattelevia. Pitävät sellaisesta vetisestä, eivät täyteläisestä. Säästöä on toisilla se muka.
Pihalla on happea. Aivoissa ei. Pitää ehkä päästä sinne ulkoseen. Toisaalta ehkä saan tarpeeksi ilmaa jos avaan ikkunan.
Meillä oli Hassu Jäniksen kanssa juttua, että olisi mielenkiintoista tehdä nettisarjakuvaa, kun kerran molemmat piirtävät mielellään. Hassu Jänis on todella hyvä! Mahtaako hanke olla kuopattu, sitä ei tiedä muut paitsi Hassu Jänis, avaruusmies Kemppainen, kojootti Suitsa ja eräs kissa, jonka nimeksi ei hyväksytty Tessiä.
Hiiteen pitkäkarvaiset kissat muuten taas! Söin ja löysin ruoastani kolme karvaa. Onko sen ällöttävämpää kuin kaivaa niitä sitten suustaan ihmisen? Taitaa sittenkin olla. Yläasteella löysin lihapullasta töröttävän kynnenpalasen. Siististi leikattu. Järkevästi ruoan päällä, eipä tarvitse lakaista erikseen lattiaa. Oih, missä olit Valistus, kun ma kouluani kävin, sa synnyit, rakas hygieniapassi, liian myöhään!
Arvatkaapans mikä on heikko kohta toisissa syömäravintoloissa? Kaakao. On se. Armaaseen kotikaupunkiini rantautunut ketju myy ainakin ihan ala-arvoista. Kuravettä on se, saman väristä myös, tarpeeksi sameaa kuitenkin siihen, ettei lusikka nävy. Hyy! Kuumaa ruskeaa vettä! Maksaisitteko siitä 5€? Ette. Minusta muutenkin ihmiset, jotka juovat veteen tehtyä kaakaota ovat jotenkin kummallisia. Kieroja! Eivät lempeitä ja ystävällisiä ja toisia ajattelevia. Pitävät sellaisesta vetisestä, eivät täyteläisestä. Säästöä on toisilla se muka.
Pihalla on happea. Aivoissa ei. Pitää ehkä päästä sinne ulkoseen. Toisaalta ehkä saan tarpeeksi ilmaa jos avaan ikkunan.
15.1.07
Yksinäistä oloa
Onpa erikoinen tunne. Nimittäin sellainen hytinä on, että olen tänään jostain syystä yksin maailmassa. Varmaan siis kyllä huomenna myös, mistäs te tänne takaisin tulisitte, jos olette kerran karistaneet tämän maan tomut jalvoistanne. Hiljaista on täällä! Jos joku on vielä olemassa niin laittakaa jotain informaatiota itsestänne. Ei tule muuten mitään! Nähkääs täällä ylhäisyydessä alkaa todellisuuden ja fiktion raja hämärtyä, koittakaas itse nököttää koneen edessä Wordin asetuksia tahkoten, opinnäytetyön muodolliset säännöt ovat harmittavan pikkutarkkaa piperrystä. ÄRH!
Arvatkaas muuten kuinka paljon tekisi mieli mennä vaikka kaupungille nyt, ettei ollenkaan tekisi tätä työtä, vaan ihan olisi vaan itselleen ja ehkä ostaisi vahingossa jotain vaikkei ole varaa ja ehkä siksi onkin ihan hyvä etten mene. Ainakaan heti.
Arvatkaas muuten kuinka paljon tekisi mieli mennä vaikka kaupungille nyt, ettei ollenkaan tekisi tätä työtä, vaan ihan olisi vaan itselleen ja ehkä ostaisi vahingossa jotain vaikkei ole varaa ja ehkä siksi onkin ihan hyvä etten mene. Ainakaan heti.
14.1.07
Juupeli
Ovat sitten menneet tämänkin vaihtamaan. Siis tämän. En tiedä tiedättekö minkä tai näkyykös se blogissa. Tämä paikka ainakin, missä kirjoitetaan näitä typeriä juttuja, niin se on muuttunut. Teksti on sen kokoista, että näkyy vaikka seisoisi 16 mailin päässä ja siristäisi silmiään se lukija. Melkein tulee kirjain kerrallaan näytölle. Isoa on kaikki Ameriikassa.
Mitä teen nyt. Nimittäin minulla on oikein oikein kipeä halkeama suupielessä. Olen rasvannut sitä rasvaisella rasvalla, jossa on b-vitamiinia ja sen pitäisi auttaa kaikenlaisiin vaivoihin. Voi hitti että häiritsee näin iso fontti. Niin ei silti auta se rasva. On vain siinä haava ja möllöttää ja taitaa olla tulehtunut myös vähän. Ai.
Minua on alkanut stressata työ tulevaisuudessa. Mitä jos saan jonkun hikisen paikan työssä, josta en sitten tippaakaan piittaa. Hah. Nautin nimittäin jollain sairaalla tavalla tästä, että saan olla kotona tekemässä omaan tahtiini opinnäytettä. Vaikka joutuisin heräämään aikaisin, niin eipä tarvitse lähteä ulos, voi hakea kaakaota tähän koneen vierelle tai olla hakematta, mutta saa sen itse päättää milloin mitäkin tekee. Se on nautinto, eikä harmita tippaakaan se, että opinnot on suoritettu, mutta päättötyö roikkuu. Ei. Se on kivaa!
Eilen tempaisin ja ostin ruokailuryhmän. Siis pöydän ja neljä tuolia, jos se jollekin oli epäselvää. Maksaisin helposti vitosen, jos joku olisi nähnyt sen vaivan, että olisi koonnut tuolit etukäteen. On ihmiselle vitsaus se! Jos on kaikki tallessa osista mitä pitää, niin on vain niistä joku malesialainen tai ukko Guatemalasta tehnyt vinoja! Tai sitten minä yksinkertaisesti kokoan ne osat jotenkin väärin yhteen. Nyt seisoo tönöttää kuitenkin keittiössä uudet mööbelit. Arvatkaa mikä on hienointa. Se, ettei tarvitse enää käyttää pöytäliinaa kun pöytä on hieno! Ellen sitten satu jollain esineellä, esimerkiksi haarukalla tahi saksilla tahi muulla terävällä jutulla mitä ihmisellä voi kotonaan olla, onnekkaasti tökkäämään pöydän pintaa mäelle. Voi kähnä että osaa olla isoa tämä teksti.
Kuunaan en enää tuon kissan siirryttyä paremmille metsästysmaille hanki tai säälistä ota pitkäkarvaista elukkaa. En saanut eilen Prismasta teippiharjaa. Se on kuolemaksi! Joululiina on muuttunut punaisesta valkoiseksi kun tuo röhnä on sen päällä salaa öisin maannut! Karvaa on kaikki paikat täynnä, eikä teippiharjaa Prismassa! Mitä peliä se semmoinen on? Huonoa!
Mitä teen nyt. Nimittäin minulla on oikein oikein kipeä halkeama suupielessä. Olen rasvannut sitä rasvaisella rasvalla, jossa on b-vitamiinia ja sen pitäisi auttaa kaikenlaisiin vaivoihin. Voi hitti että häiritsee näin iso fontti. Niin ei silti auta se rasva. On vain siinä haava ja möllöttää ja taitaa olla tulehtunut myös vähän. Ai.
Minua on alkanut stressata työ tulevaisuudessa. Mitä jos saan jonkun hikisen paikan työssä, josta en sitten tippaakaan piittaa. Hah. Nautin nimittäin jollain sairaalla tavalla tästä, että saan olla kotona tekemässä omaan tahtiini opinnäytettä. Vaikka joutuisin heräämään aikaisin, niin eipä tarvitse lähteä ulos, voi hakea kaakaota tähän koneen vierelle tai olla hakematta, mutta saa sen itse päättää milloin mitäkin tekee. Se on nautinto, eikä harmita tippaakaan se, että opinnot on suoritettu, mutta päättötyö roikkuu. Ei. Se on kivaa!
Eilen tempaisin ja ostin ruokailuryhmän. Siis pöydän ja neljä tuolia, jos se jollekin oli epäselvää. Maksaisin helposti vitosen, jos joku olisi nähnyt sen vaivan, että olisi koonnut tuolit etukäteen. On ihmiselle vitsaus se! Jos on kaikki tallessa osista mitä pitää, niin on vain niistä joku malesialainen tai ukko Guatemalasta tehnyt vinoja! Tai sitten minä yksinkertaisesti kokoan ne osat jotenkin väärin yhteen. Nyt seisoo tönöttää kuitenkin keittiössä uudet mööbelit. Arvatkaa mikä on hienointa. Se, ettei tarvitse enää käyttää pöytäliinaa kun pöytä on hieno! Ellen sitten satu jollain esineellä, esimerkiksi haarukalla tahi saksilla tahi muulla terävällä jutulla mitä ihmisellä voi kotonaan olla, onnekkaasti tökkäämään pöydän pintaa mäelle. Voi kähnä että osaa olla isoa tämä teksti.
Kuunaan en enää tuon kissan siirryttyä paremmille metsästysmaille hanki tai säälistä ota pitkäkarvaista elukkaa. En saanut eilen Prismasta teippiharjaa. Se on kuolemaksi! Joululiina on muuttunut punaisesta valkoiseksi kun tuo röhnä on sen päällä salaa öisin maannut! Karvaa on kaikki paikat täynnä, eikä teippiharjaa Prismassa! Mitä peliä se semmoinen on? Huonoa!
12.1.07
Pyykinpesuhuolia
Voi ihminen!
Että osaa olla tämän elämä välillä sellaista, että ei oikein tiedä mitä sanoisi. Näin äkkiseltään luulisi, että on sitä maailmassa hankalampiakin asioita kun pesukoneen käyttö. On muuten siinä arvaaja melkein oikeassa. Ostokin on aika vaikeaa. Ja rahoitus! Nimittäin. Minä viimeisenä neljänä opiskelukuukautena jouduin ottamaan opintolainan saadakseni pesukoneen. Hah. Kuinka tyhmältä tuntui se! Naapuri muuttaa pois. Olen ollut naapurin pesuajan armoilla neljä vuotta. Toisaalta ei harmita oma kone.
Koneen valinta on aika vaikeaa. Koittakaas sulloa 45-numeroinen jalka 32-numeron kenkään. Koittakaas sulloa pesukone minun vessaani. Ei ole lasten nähtävää se. Mittailin eilen mikä ihme sen nimi nyt on, mittaajalla, hmm. Mittaaja ei ole sen oikea nimi. Vaan mitta pelkästänsä! Metrimitta. Niin siis. Että metrimitalla mittasin, miten ihmeessä se kone sinne mahtuu. Kyllähän se sinne juuri meni teoriassa, mutta minun olisi laihduttava toistakymmentä kiloa että mahtuisin sen jälkeen itse suihkuun. Keittiöön ei voi laittaa enää mitään konetta, sillä remontti on jo tehty muuttaessani, pitäisi repiä yksi kaappi pois ja asentaa uusi hana. Vuokraisäntä olisi iloinen kuin peipponen. Päätinpä eilen sitten kuitenkin ehkä laihduttaa ja ostaa sellaisen päältä täytettävän pienen koneen. On se kuitenkin kamalaa käsin vaatteitansa pestä. Tai keittää. Tuli vaan olohuoneeseen laminaatille ja huis, pata päälle. Siellä keittyy! Ei se kone silti pieni ollut, mihin päädyin. 6kg vaatetta, tahi mitä tahtookin ihminen pestä, menee sen sisälle jos laittaa. Se vaiva on nähtävä, että laittaa. Menin ja ostin sen eilen saman tien. Olin kyllä oikeaoppisesti vertaillut eri konemalleja. Tämä, annetaan sen nimeksi vaikka Vappu, oli vertailuissa ihan hyvä. Sai kolme aata! A pesutulos, A energiankulutus, A kuivaustulos.
Vappu tuotiin tänä aamuna kärryillä. Siinä se makasi arvokkaan näköisenä. Oli se kyllä oikeasti sitä myös. Tietääköhän se, että sen ansiosta minun ansioistani menee osa valtiolle tulevaisuudessa? Eikä mikään pieni osa! Tai jos menee pieni niin menee kauan. Voi Vappua! Asennusmiehet asensivat sen paikoillensa. Istuin täällä koneellani tekemässä silmänlumeeksi opinnäytetyötäni, siltä varalta, että jompi kumpi miehistä on lukenut blogiani ja tietää, että minun sitä pitäisi nyt juuri parhaillansakin tehdä. Ei, sen sijaan kirjoitan heidän työstään ja siitä, kuinkas hiljaisia miehiä he ovatkaan ja kuinka väärään kohtaan he sitten Vapun istuttivat! Ihan meni väärin! Täysin! Eri päinkin! Pienellä präntillä voin kuitenkin kirjoittaa, että paremmin päin se nyt meni kuin miten minä sen päässäni keksin. Nyt ei tarvitse laihduttaa kuin kymmenisen kiloa.
Vappu pääsi heti hommiin. Latasin Vapun pötsin täyteen. Tein kaiken ihan ohjeiden mukaisesti, väänsin nappuloita, ja kas: mitään ei tapahtunut. Vappu on hiljaista sorttia. Ei puhunut eikä pukahtanut. Sammutin neidin ja koitin uudelleen. Nichts. Lähdin hakemaan ohjekirjaa ja syventyessäni siihen, kuulin ajan kuluttua naksahduksen Vapun päästä. Se oli miettinyt vain aikansa! Jo läksi!
Yhdeltätoista Vappu päätti harkinnan jälkeen toimia. Kellon ollessa 13.20, Vappu oli edelleen työn touhussa. Saman koneellisen kanssa. Voi ihminen, miten voikaan olla noin hidas kone! Jo linkosi, poisti veden. Mutta otti uudet (*)! Ajattelin, että olenpa tehnyt jonkin virheen. Minun syytäni, ei Vapun. Väänsin ohjelman mäelle, ja laitoin vaatteet linkoukseen. Ei hitto. Miten voi yksi linkous vaatia puolen tunnin kääntelyn (sen lisäksi, että se oli pessyt jo tähän mennessä kaksi ja puoli tuntia)? Löysin vihdoin, ei siis ohjekirjasta, ohjeelliset ajat, kuinka kauan menee yhden koneellisen pesuun. Arvatkaa siis. 40 astetta, tavallinen kirjopyykki.
195 minuuttia.
* se, että Vappu keksi ottaa uudet vedet, johtuu siitä, että joku insinööri on sen keksinyt, että kun se viisi kertaa huuhtelee, niin jopa poistuu kaikki haitalliset pesuainejäämät vaattehista. Sen lisäksi, että viisi kertaa huuhtelee Vappu, niin kääntää linkousta varten vaatteet tasaisesti ennen. Valitettavasti yhden koneellisen pesuun kuluu ihmisikä. Ei ajatellut se insinööri kaikkea!
Ai niin. Löysin pikaohjelman, johon kuluu 32 minuuttia. Tosin koneeseen ei saa sillon laittaa kuin kaksi kiloa pyykkiä, eikä se linkoa niin kuivaksi kuin muuten. Laitoin pikaohjelmalla pestyt nihkeät housut uuniin. Tarvitsen ne tänään urheilusuorituksessa. JOS ne kuivuu siksi. Ellei ne kuivu, laitan lämpöä lisää ja syön ne illalliseksi.
Voihan Vappua. Hämäläinen.
Että osaa olla tämän elämä välillä sellaista, että ei oikein tiedä mitä sanoisi. Näin äkkiseltään luulisi, että on sitä maailmassa hankalampiakin asioita kun pesukoneen käyttö. On muuten siinä arvaaja melkein oikeassa. Ostokin on aika vaikeaa. Ja rahoitus! Nimittäin. Minä viimeisenä neljänä opiskelukuukautena jouduin ottamaan opintolainan saadakseni pesukoneen. Hah. Kuinka tyhmältä tuntui se! Naapuri muuttaa pois. Olen ollut naapurin pesuajan armoilla neljä vuotta. Toisaalta ei harmita oma kone.
Koneen valinta on aika vaikeaa. Koittakaas sulloa 45-numeroinen jalka 32-numeron kenkään. Koittakaas sulloa pesukone minun vessaani. Ei ole lasten nähtävää se. Mittailin eilen mikä ihme sen nimi nyt on, mittaajalla, hmm. Mittaaja ei ole sen oikea nimi. Vaan mitta pelkästänsä! Metrimitta. Niin siis. Että metrimitalla mittasin, miten ihmeessä se kone sinne mahtuu. Kyllähän se sinne juuri meni teoriassa, mutta minun olisi laihduttava toistakymmentä kiloa että mahtuisin sen jälkeen itse suihkuun. Keittiöön ei voi laittaa enää mitään konetta, sillä remontti on jo tehty muuttaessani, pitäisi repiä yksi kaappi pois ja asentaa uusi hana. Vuokraisäntä olisi iloinen kuin peipponen. Päätinpä eilen sitten kuitenkin ehkä laihduttaa ja ostaa sellaisen päältä täytettävän pienen koneen. On se kuitenkin kamalaa käsin vaatteitansa pestä. Tai keittää. Tuli vaan olohuoneeseen laminaatille ja huis, pata päälle. Siellä keittyy! Ei se kone silti pieni ollut, mihin päädyin. 6kg vaatetta, tahi mitä tahtookin ihminen pestä, menee sen sisälle jos laittaa. Se vaiva on nähtävä, että laittaa. Menin ja ostin sen eilen saman tien. Olin kyllä oikeaoppisesti vertaillut eri konemalleja. Tämä, annetaan sen nimeksi vaikka Vappu, oli vertailuissa ihan hyvä. Sai kolme aata! A pesutulos, A energiankulutus, A kuivaustulos.
Vappu tuotiin tänä aamuna kärryillä. Siinä se makasi arvokkaan näköisenä. Oli se kyllä oikeasti sitä myös. Tietääköhän se, että sen ansiosta minun ansioistani menee osa valtiolle tulevaisuudessa? Eikä mikään pieni osa! Tai jos menee pieni niin menee kauan. Voi Vappua! Asennusmiehet asensivat sen paikoillensa. Istuin täällä koneellani tekemässä silmänlumeeksi opinnäytetyötäni, siltä varalta, että jompi kumpi miehistä on lukenut blogiani ja tietää, että minun sitä pitäisi nyt juuri parhaillansakin tehdä. Ei, sen sijaan kirjoitan heidän työstään ja siitä, kuinkas hiljaisia miehiä he ovatkaan ja kuinka väärään kohtaan he sitten Vapun istuttivat! Ihan meni väärin! Täysin! Eri päinkin! Pienellä präntillä voin kuitenkin kirjoittaa, että paremmin päin se nyt meni kuin miten minä sen päässäni keksin. Nyt ei tarvitse laihduttaa kuin kymmenisen kiloa.
Vappu pääsi heti hommiin. Latasin Vapun pötsin täyteen. Tein kaiken ihan ohjeiden mukaisesti, väänsin nappuloita, ja kas: mitään ei tapahtunut. Vappu on hiljaista sorttia. Ei puhunut eikä pukahtanut. Sammutin neidin ja koitin uudelleen. Nichts. Lähdin hakemaan ohjekirjaa ja syventyessäni siihen, kuulin ajan kuluttua naksahduksen Vapun päästä. Se oli miettinyt vain aikansa! Jo läksi!
Yhdeltätoista Vappu päätti harkinnan jälkeen toimia. Kellon ollessa 13.20, Vappu oli edelleen työn touhussa. Saman koneellisen kanssa. Voi ihminen, miten voikaan olla noin hidas kone! Jo linkosi, poisti veden. Mutta otti uudet (*)! Ajattelin, että olenpa tehnyt jonkin virheen. Minun syytäni, ei Vapun. Väänsin ohjelman mäelle, ja laitoin vaatteet linkoukseen. Ei hitto. Miten voi yksi linkous vaatia puolen tunnin kääntelyn (sen lisäksi, että se oli pessyt jo tähän mennessä kaksi ja puoli tuntia)? Löysin vihdoin, ei siis ohjekirjasta, ohjeelliset ajat, kuinka kauan menee yhden koneellisen pesuun. Arvatkaa siis. 40 astetta, tavallinen kirjopyykki.
195 minuuttia.
* se, että Vappu keksi ottaa uudet vedet, johtuu siitä, että joku insinööri on sen keksinyt, että kun se viisi kertaa huuhtelee, niin jopa poistuu kaikki haitalliset pesuainejäämät vaattehista. Sen lisäksi, että viisi kertaa huuhtelee Vappu, niin kääntää linkousta varten vaatteet tasaisesti ennen. Valitettavasti yhden koneellisen pesuun kuluu ihmisikä. Ei ajatellut se insinööri kaikkea!
Ai niin. Löysin pikaohjelman, johon kuluu 32 minuuttia. Tosin koneeseen ei saa sillon laittaa kuin kaksi kiloa pyykkiä, eikä se linkoa niin kuivaksi kuin muuten. Laitoin pikaohjelmalla pestyt nihkeät housut uuniin. Tarvitsen ne tänään urheilusuorituksessa. JOS ne kuivuu siksi. Ellei ne kuivu, laitan lämpöä lisää ja syön ne illalliseksi.
Voihan Vappua. Hämäläinen.
10.1.07
tuulista on
Eilen meinasi lähteä tukka päästä. On sekin kun aina pitää tuulla. Ja sataa. Eilen laulutunnilla opettaja sanoi, että saisi lumi olla nyt sitten kokonaan pois tältä talvelta, ettei käy niin että talvi alkaa maaliskuussa ja kestää kesään. Arvatkaa miten käy. Juhannusta juhlitaan hanskat kädessä lumiukkoja tehden.
Vakiolukijoille terveinen! Niitä ovat etenkin Jenni, Anne ja äitee, sukulais-Johannasta en tiedä, kun ei ole ainakaan kommentoinut hetkiin. Lisäksi ystäväkirjani näyttää niin tyhjältä, että.
Jostain hiipi uni silmään. Pitäisiköhän antaa periksi?
Vakiolukijoille terveinen! Niitä ovat etenkin Jenni, Anne ja äitee, sukulais-Johannasta en tiedä, kun ei ole ainakaan kommentoinut hetkiin. Lisäksi ystäväkirjani näyttää niin tyhjältä, että.
Jostain hiipi uni silmään. Pitäisiköhän antaa periksi?
8.1.07
Tammikuuta
Terve. On se kummaa miten voi olla näin ikävä lunta.
Numibialaista kotiorjaa ei tarvita. Ha! Selkävoitto opinnäytteestä tullee yksin tekemällä.
Mikään ei ole niin tylsää kuin kuunnella toisten juttuja, jotka alkavat "arvaa mitä unta näin viime yönä...?" mutta minäpä kerron taas. Olin sellainen kuiva lyhyt pullukka noita, jolla oli sellainen pikkuruinen, valoisa mökki. Rakoilevat lautalattiat ja kaikki. Yhtenä aamuna oven takana vain oli tyttö, joka tuli kuin omaan kotiinsa ja alkoi lakaisemaan luudalla lattiaa. Tulkitsin tytön olevan kai jonkinlainen piiankorvike. Minulta oli jäänyt perunamuusia päivällisestä ja kysyin tytöltä (joka oli korkeintaan 6-vuotias), osaako tämä tehdä sämpylöitä ylijääneestä muusista. Tyttö sanoi, ettei osaa, eikä pehmeitä sämpylöitä kannata, eikä edes saa syödä, koska maailma on niin kova. Jos tehdään niin niitä pitää sitten syödä haarukalla. Eikä sitten saa laittaa villasukkia jalkaan.
Ihan mukava olisi tietää, kukas hitto noita rationaalisia unia minun päähäni oikein laittaa. Minun alitajuntani ei ainakaan tunnusta keksineensä mitään niin älytöntä, jota katselen joka yö seikkailuissani.
Numibialaista kotiorjaa ei tarvita. Ha! Selkävoitto opinnäytteestä tullee yksin tekemällä.
Mikään ei ole niin tylsää kuin kuunnella toisten juttuja, jotka alkavat "arvaa mitä unta näin viime yönä...?" mutta minäpä kerron taas. Olin sellainen kuiva lyhyt pullukka noita, jolla oli sellainen pikkuruinen, valoisa mökki. Rakoilevat lautalattiat ja kaikki. Yhtenä aamuna oven takana vain oli tyttö, joka tuli kuin omaan kotiinsa ja alkoi lakaisemaan luudalla lattiaa. Tulkitsin tytön olevan kai jonkinlainen piiankorvike. Minulta oli jäänyt perunamuusia päivällisestä ja kysyin tytöltä (joka oli korkeintaan 6-vuotias), osaako tämä tehdä sämpylöitä ylijääneestä muusista. Tyttö sanoi, ettei osaa, eikä pehmeitä sämpylöitä kannata, eikä edes saa syödä, koska maailma on niin kova. Jos tehdään niin niitä pitää sitten syödä haarukalla. Eikä sitten saa laittaa villasukkia jalkaan.
Ihan mukava olisi tietää, kukas hitto noita rationaalisia unia minun päähäni oikein laittaa. Minun alitajuntani ei ainakaan tunnusta keksineensä mitään niin älytöntä, jota katselen joka yö seikkailuissani.
2.1.07
Unista
Hah. Kyllä näen sitten mielenkiintoisia unia. Minulla oli viime yönä jokin ihosairaus, josta ei kyllä päällepäin huomannut mitään. Olin käynyt siitä kuitenkin lääkärissä, mutta sittemmin unohtanut koko asian, kunnes sain puhelun keskussairaalasta. Minut oli valittu uuteen parannusmuotokokeiluun, muurahaisryhmään.
Juoksin keskussairaalaan ja minut istutettiin lähinnä hammaslääkärin tuolia muistuttavaan tuoliin. Siinä sitten istuin jännittyneenä, mitä tuleman pitää, ja kas, päähäni kaadettiin muutama litra argentiinalaisia muurahaisia. Korvien kohdalla kuului ikävä klopse kun muurahaisten jalat osuivat toisiinsa. Mutta kun ne ehtivät iholle joka paikkaan, niin tunne oli erittäin rentouttava ja miellyttävä. Sellainen turvallinen ja lämmin. Vähän muurahaisten jalat pistelivät, mutta se meni nopeasti ohi. Muurahaisten funktio oli ilmeisesti syödä kuollut ja sairas iho pois. Yksi hoitokerta kesti vartin verran, lopulta minun rintaani levitettiin jotain ruskeaa ainetta, johon muurahaiset kokoontuivat ja ne kaavittiin kylläisinä astiaan. Hoidon aikana lääkäri antoi haastattelua toimittajalle, ja muistan lääkärin sanoneen, että tämä on niin rentouttavaa, että potilaan leposyke laskee yleensä sinne 15 hujakoille, toisten jopa kymmeneen asti. Minulla oli 15, ja olo oli autuas. Lääkäri informoi minua, että olin saanut kolmen vuoden muurahaisterapiaputken, ensimmäisenä vuonna hoitokerta oli kerran päivässä, toisena kerran viikossa ja kolmantena kerran kuussa. Muistan jännittäneeni, että kai minulla on tosiaan vielä hoitokertoja kolmeksi vuodeksi, että saan kokea tuon auvoisan tunteen uudelleen. Hoitokertojen suuri määrä ei haitannut minua tippaakaan. Mutta. Mitä se tarkoittaa, että hoitopöydälle oli jäänyt yksi muurahainen, joka katsoi minua ja hymyili- ja kun katsoin uudelleen, ei se ollut suinkaan muurahainen, vaan kenguru! Tosin se hymyily myös. Uni jatkui mutten ehdi kirjoittamaan enempää.
Täältä tähän :D
Juoksin keskussairaalaan ja minut istutettiin lähinnä hammaslääkärin tuolia muistuttavaan tuoliin. Siinä sitten istuin jännittyneenä, mitä tuleman pitää, ja kas, päähäni kaadettiin muutama litra argentiinalaisia muurahaisia. Korvien kohdalla kuului ikävä klopse kun muurahaisten jalat osuivat toisiinsa. Mutta kun ne ehtivät iholle joka paikkaan, niin tunne oli erittäin rentouttava ja miellyttävä. Sellainen turvallinen ja lämmin. Vähän muurahaisten jalat pistelivät, mutta se meni nopeasti ohi. Muurahaisten funktio oli ilmeisesti syödä kuollut ja sairas iho pois. Yksi hoitokerta kesti vartin verran, lopulta minun rintaani levitettiin jotain ruskeaa ainetta, johon muurahaiset kokoontuivat ja ne kaavittiin kylläisinä astiaan. Hoidon aikana lääkäri antoi haastattelua toimittajalle, ja muistan lääkärin sanoneen, että tämä on niin rentouttavaa, että potilaan leposyke laskee yleensä sinne 15 hujakoille, toisten jopa kymmeneen asti. Minulla oli 15, ja olo oli autuas. Lääkäri informoi minua, että olin saanut kolmen vuoden muurahaisterapiaputken, ensimmäisenä vuonna hoitokerta oli kerran päivässä, toisena kerran viikossa ja kolmantena kerran kuussa. Muistan jännittäneeni, että kai minulla on tosiaan vielä hoitokertoja kolmeksi vuodeksi, että saan kokea tuon auvoisan tunteen uudelleen. Hoitokertojen suuri määrä ei haitannut minua tippaakaan. Mutta. Mitä se tarkoittaa, että hoitopöydälle oli jäänyt yksi muurahainen, joka katsoi minua ja hymyili- ja kun katsoin uudelleen, ei se ollut suinkaan muurahainen, vaan kenguru! Tosin se hymyily myös. Uni jatkui mutten ehdi kirjoittamaan enempää.
Täältä tähän :D
1.1.07
Hyvää tätä vuotta
Jok'ikiselle lukijalle siis onnellista tätä vuotta. Se on nyt virallisesti alkanut ja niin myös minun opinnäytteeni mankelointi. Minä siis menen mankelin läpi puristaessani yhden opinnäytetyön valmiiksi tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Ellei näin käy, enpä muuten edes suostu ajattelemaan, ettei niin kävisi.
Jouluna annoin itselleni luvan syödä suklaata. Kolme vuotta karkitta olleena ajattelin, ettei maistu miltään se. Väärässä olin. Ensin meni puolikas After Eight, sitten jo kokonainen ja kas, pian oli joka paikassa Fazerin sinisiä karkkipapereita. Juu. Joulusta uuden vuoden aattoon siis sain syödä karkkia, lähinnä suklaata, kunnes taas koittaisi karu arki. Eli tänäpänä.
Kaiken sen suunnattoman suklaantuhoamisen keskellä tai lähinnä lopussa huomasin, että minähän saatan olla vähän allerginen suklaalle. Mikä takaisku! Nenä vuosi ja aivastutti kun olin syönyt. Ha! Ei ole kroppa mitään kertonut näinä fazerittomina kolmena vuotena, että aikoo kurja kääntyä minua vastaan ja alkaa hylkiä ennen niin tärkeää osaa elämästäni. Sen silti taisi tehdä. Lisäksi olin ensimmäisen kerran elämässäni sokerihumalassa. Karkitta ei oikein tule sokeria muutenkaan syötyä ja silloin kun vielä söin, olin niin turtunut, ettei kroppa reagoinut karkkiin lain. Lisäksi huomasin, että tuleepa älyttömän huono olo ihmiselle, kun syö noin epäterveellisesti. Se oli silti kiva huomata, ilmeisesti se tarkoittaa sitä, etten kuitenkaan syö niin kovin epäterveellistä arkena.
Tästä lähtien elän kurissa ja nuhteessa. Vatsa kiittää. Ja lantio myös. Sille on kertynyt joulun aikaan ja oikeastaan jo ennen sitä, ylimääräistä vararavintoa. Hyy.
Jouluna annoin itselleni luvan syödä suklaata. Kolme vuotta karkitta olleena ajattelin, ettei maistu miltään se. Väärässä olin. Ensin meni puolikas After Eight, sitten jo kokonainen ja kas, pian oli joka paikassa Fazerin sinisiä karkkipapereita. Juu. Joulusta uuden vuoden aattoon siis sain syödä karkkia, lähinnä suklaata, kunnes taas koittaisi karu arki. Eli tänäpänä.
Kaiken sen suunnattoman suklaantuhoamisen keskellä tai lähinnä lopussa huomasin, että minähän saatan olla vähän allerginen suklaalle. Mikä takaisku! Nenä vuosi ja aivastutti kun olin syönyt. Ha! Ei ole kroppa mitään kertonut näinä fazerittomina kolmena vuotena, että aikoo kurja kääntyä minua vastaan ja alkaa hylkiä ennen niin tärkeää osaa elämästäni. Sen silti taisi tehdä. Lisäksi olin ensimmäisen kerran elämässäni sokerihumalassa. Karkitta ei oikein tule sokeria muutenkaan syötyä ja silloin kun vielä söin, olin niin turtunut, ettei kroppa reagoinut karkkiin lain. Lisäksi huomasin, että tuleepa älyttömän huono olo ihmiselle, kun syö noin epäterveellisesti. Se oli silti kiva huomata, ilmeisesti se tarkoittaa sitä, etten kuitenkaan syö niin kovin epäterveellistä arkena.
Tästä lähtien elän kurissa ja nuhteessa. Vatsa kiittää. Ja lantio myös. Sille on kertynyt joulun aikaan ja oikeastaan jo ennen sitä, ylimääräistä vararavintoa. Hyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
