Harsopää-haisuli

Seppo nukkuu. Ei ole ollut aikaa kirjoittaa tänne lain. Huono on se. Arvatkaa mitä. Kissalta on taas leikattu silmä. Tuossa se jälleen makaa reporankana ja taas jännitetään, miten se mahtaa selvitä nukutuksesta. Suorastaan löysä on se. Harjasin sen paran takut kaikki kun sille tulee niitä paljon nykyään. Omituista. Maksa- ja munuaisarvot ovat kunnossa, mutta silmä ei. Se oli totta puhuen todella hurjan näköinen. Harmaa kalvo paheni ja pinnalle tuli verisuonia. Yh.

Työharjoittelu jatkuu. ÄÄÄ! En silti uskonut, että selviän edes neljää viikkoa, ja se on nyt takana! Puolitoista vielä edessä. En tiedä vieläkään, mistä saa ostettua motivaatiota ja älykkyyttä. Ette takuulla tiedä tekään, muuten olisitte supermotivoitunut kaikkeen muuhun paitsi turhaan bloginlukemiseen!

Ensimmäinen päivä, kun saan olla vain. Tai ilta siis. Se on mukavata. Minä voisin virkata nyt. Tein itselleni jo Novitan Huopanen-langasta huivin, hieno tuli ja jännittävä. En virkkaakaan. Tulee vieras. Minun sosiaalinen elämäni kuivui kokoon Hassu Jäniksen myötä. Ei siis että se Hassun vika olisi, pois se! Mutta aikaansa tahtoo ihminen kulunsa kanssa viettää. Johanna tulee siis. Ja toiselle Johannalle, sille suku-: Laita ihmeessä nyt siis blogisi osoite tänne myös niin lisään sen linkkeihin!

Juupelis. Millaista olisi viettää häät Turun linnassa?

Kissasta taasen. Ehkä muusta myös.

Hei. Mahtaako täällä olla enää lukijoita jäljellä. En ole kirjoittanut niin pitkään aikaan, että olen tällä välillä täyttänyt kaksi kertaa vuosia, lakannut kynteni kerran, meikannut monesti, istunut n 3,25h vessassa jne. Ei sitä ihminen hoksaa sellaista aina, että aika kuluu.

Kissa selvisi nukutuksesta. Silmä oli villin näköinen, kun se kerran oli ommeltu umpeen paranemisen nopeuttamisesksi, vilkkuluomi näkyi ja sinne piti tiputtaa tippoja kilo. Eilen se avattiin se silmä taasen jotta näkisi se, mutta huomasin tänäpänä, että on taas kissalla silmä kiinni samoin kuin ennen leikkausta piti se sitä kun oli kipeä. Nyt siis on taas. Ei ole lupaavaa se- päivän jaksoi hyvin se kissa. Lääkäri (eläin-) epäili, että voisi olla munuaisissa vikaa, kun kerran sellainen sama vaiva on nyt molemmissa silmissä(!). Totta puhuen minua jännittää paljon, mitä hittiä kissan kanssa teen. Toivottavasti sille ei käy kalpaten. Siis että se joutuu tiensä päähän mokomien silmävaivojen takia. Huoh.

Muuten olen työharjoittelussa. Ei motivaatiota siihen. Ei tippaakaan. Ihan väärään aikaan on viimeinen harjoittelu, kokonaan saisi olla lomaa, että ehtisi ihminen ja kunnollinen kansalainen minä tekemään opinnäytetyötänsä. Sillä toisella suuntautumisvaihtoehdolla on sellainen tilanne, että on lomaa. HA! Niillä on koulu jo ohitse kun on yksi harjoittelu vähemmän niillä kuin meillä! Se on väärin se! Ehtii valmistumaan ne jo jouluksi. Minä en. Olen siirtänyt tähän mennessä valmistumispäivää kolme kuukautta eteenpäin. Voi olla että menee vielä siitä pidemmälle myös. Nyt tuli kolmesataa harmaata hiusta lisää justiinsa.

Miksi ihmeessä ystäväkirjaani ei kirjoita kukaan? Tuulella ei ole ystävää. Eikä Eevalla. Säälistä voisitte. Ajatelkaa minua parkaa, kissa kipeänä ja valmistuminen myöhässä! Voih voih!