Hei. Sain lääkäriltä antibioottikuurin ja lämmintä kättä. Ja sairaslomaa taasen. Kolme päivää: keskiviikosta perjantaihin. Jännittävää, miten kummallisia asioita onkin työnantaja järjestänyt, sillä kolme sairaslomapäivää tarkoittaa sitä, että perjantaina klo 24.00 päättyvä sairauteni velvoittaisi minut menemään töihin klo 00.00 alkavaa lauantaita. Nimittäin minulla onnettomalla on silloin yövuoro(yövuoro tarkoittaa 20-07 välistä aikaa työpaikallani). Hah. Kaiken huippua on se, että työpaikassa saa nukkua yövuorossa 00.00- 05.00 välisenä aikana. Hah toisen kerran. Eli minun pitäisi mennä nukkumaan töihin keskiyöllä viideksi tunniksi, jotta voisin olla hereillä siellä kaksi tuntia aamulla. Esimies kehno meni kuitenkin ja siirsi sen 7h hamaaseen tulevaisuuteen vapaapäiväni tilalle. Sellaista sählinkiä.
Minulla ei ole viikonloppuvapaita. Kiertävän listan mukaan mennään, sanottiin minulle, ja joudun odottamaan ensimmäistä tämän kesän viikonloppuvapaata 9 viikkoa. Tällä viikolla olisin päässyt lauantaina valvomasta, mutta nukkunut kevyesti iltapäivään. Eli lauantaina olisin ollut sen seitsemän tuntia töissä, mikä vapaa se sellainen on? En kestänyt tätä 9 viikon tuskaista odotusta, vaan päätin, että nyt jos koska on aika ystävieni (kiitos vielä) valmistumiseni kunniaksi antamalle kylpylälahjakortille, vaikkakin suoraan yövuorosta tulleena (ei, ei mene niin se, miten siellä ilkeämielinen jo ajatteli. Ei se ole mukavaa nukkua töissä. Uni on kevyttä kuni höyhen tahi hattara. Olen muutaman kerran säikähtänyt vatsani kuralle, kun joku asukkaista on seissyt pimeässä 30 cm päässä unisilmistäni, kun olen herännyt jonkin ylimääräisen läsnäoloon. Se jos mikä on pelottavaa. Toisaalta vastuun paino ei päästä nukkumaan kunnolla, jos jollain tulee hätä, on minun oltava kärppänä paikalla. Pahinta on se, että on vielä tiedettävä, mitä pitää tehdä, vaikka olisi 30s sitten vielä ollut juoksemassa keltaiset kumisaappaat jalassa Väinämöisen kanssa Eiffeltornia ylöspäin kiihtyvällä nopeudella niin, että puolessa välissä alkoi hirvittää että mihinkäs minä tästä singahdan kun nuppi tulee vastaan (Unispäin siis, jos joku ei tajunnut ja tunsi olonsa psykedeeliseksi.) (En tiedä, onko Eiffeltornissa knupi.) (Kai siellä joku tappi on, että tietää, tähän loppui tämä.) (Pitänee tarkistaa. Internet on hauska keksintö!) (On siellä
joku. Tai ainakin sellainen valkoinen pää, että nyt pian loppuu, hidastakaa vauhtia, Eeva ja Väiski, muuten tulee kuolo, ei avaruudessa voi hengittää!).
Niin siis. Asiaan taasen. Olemme menossa Hassu Jäniksen kanssa lauantaina iltapäivällä vuorokauden mittaiselle matkalle ihmispesulaan. Kysyin lääkäriltä luvan oikein. Tosin se nainen lupasi, että kurkkukivun pitäisi mennä ohi kuni lottovoitto siksi, jos heti aloittaa kuurin, mutta tänään se oli pahempi, mitä eilen se kipu siis. Jos loppuu kylpyläksi, niin ihmettelen. Ja olen onnellinen toki.
Saako sairaslomalla käydä kirjastossa hakemassa itselleen kirjoja, jos se auttaa pään kasassa pysymiseen? Minä olen mahdottoman huono olemaan vain paikallani. En jaksaisi sairastaa. Yhden päivän oleilu menee, toinen on jo vaikeaa, kolmas on ihan tuskaa(vaikka siis olisi oikeasti kipeä, kuten minä olen. Adenovirusta se epäili se lääkäri. Ja se on sellaiseen koulutettu, että se tietää. Tai sitten arvaa harvinaisen oikeaan.) ja neljäntenä päivänä voi jo laskea askelia katosta.
Lopuksi pieni käytännön neuvo. JOS olette kalpea kuni lakana, ettekä rusketu, niin olkaa onnellisia. Jos ette ole, niin menkää aurinkoon. Jos ette mene, kun se ei kumminkaan auta, niin älkää käyttäkö kuitenkaan itseruskettavia voiteita. Jos kuitenkin käytätte, niin älkää langetko uutuuskiusaukseen- suihkutettaviin itseruskettaviin tökötteihin. Jos kuitenkin lankeatte niihin, niiden upean, tasaisen tuloksen takia, niin älkää suihkuttako sitä eteisessä, vaan menkää vessaan, jossa voitte pestä heti lattian. Jos kuitenkin suihkutatte eteisessä, ÄLKÄÄ kävelkö lattialla ajattelematta, mitä juuri teitte. Nimittäin. Teille voi käydä niin, että kaikki ohimennyt sumute tarttuu huomaamatta jalkoihinne, ja sitten katsotte illalla, että miksi on näin likaiset pohjat jaloissa. Pesette ne, ja kauhuksenne huomaatte, että ei lähde! On rusketusta! Teko-! Eikä mitään vähäistä määrää, vaan on mustat kuni yö ja synkkä ajatus! Muualta olette vaalea. Ja sitten saa poikaystävänne aihetta sanoa teistä, että olette tummaihoisen ihmisen negatiivi (sanoi se sappermentti). Minä en nyt tässä viitsi sanoa, kenelle tämmöistä tapahtui, muuten vain varoitan.
Laitoin itseruskettavaa suihketta. Värjäsin tyvikasvun. Ostin muutama päivä sitten irtoripsiä, jotka voi laittaa kun menee juhlimaan, ja aina kun haluaa, että muut huomaavat, että kas, tuolla ON kuitenkin silmät, ennen olen luullut, ettei sillä ole. Tuli tässä sellainen olo yhtäkkiä, että toivottavasti kukaan ei huomaa, että minä olen näinkin epäaito! Että rusketuksen ja kaiken saa huomata, kunhan eivät ne huomaa, että se on oikein citymarketista ostettu (kerrankin en ole niin kalpea, että Hassu Jänis naurahtaa: oi goottia!) Ja silmät ovat samasta paikasta!
