Alkaa otsikot loppua.

Kaikkea on kokeiltu liki, kun otsikot alkavat toistaa itseänsä. Olen jopa jonkin tekstin aloittanut sanoilla Humppa hei. Kaikkea sitä ihmisen päässä liikkuu, muun muassa kaasua, joka sieltä sitten sihisee ulos, jos teidän omanne tai läheisenne kallo avataan. Sellaista voidaan onnettomissa tapauksissa tehdä, mutta hyvin ihminen ilmankin sitä kaasua siellä pystyy ajattelemaan, ei hätää teillä eikä läheisellänne!

Hassu Jänis lähti katsomaan vanhempiaan muille maille kuni tämä kaupunki. Siellä on sitkeästi ja pysyy. Kunnes tulee takaisin, tietenkin.

Nyt on sellainen kausi sitten minulla, että kovasti koko ajan tekee mieli syödä kaikkea. Etenkin jotain ihan tyhjänpäiväistä ja lihottavaa ja ihan kakkaa. Mistähän se johtuu?

Humppa hei

Terve. Otin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin iloksenne. Kuulemma teitä on, jotka työnantajan tietämättä siellä näitä luette. Ha. Etenkin kuulemma työkkärissä. Teiden, jos keiden, pitäisi näyttää esimerkkiä, mutta kas, siellä olette ja teette muuta kuni teille osoitettua työtä! Sellaisia olette te. Nyt tässä vaiheessa en kerro, kirjoitanko tätä työpaikalla vaiko enkö. Kirjoittaminen on silti eri kuni luku. En tiedä miten, mutta on silti.

Tänäpänä ei ole sattunut erikoisia. Paitsi kun tulin kotiin (vaihdettuani M&Hlta ostamani paidan, kun käytin sitä kerran ja kas, meni nyppyiseksi edestä)(johtuu kuulemma viskoosista)(ettäs vastaisuuden varalta tiedän, kun ostan, ettei tarvitse sitten palauttaa)(sanoi kassaneiti), niin jo oli kissa-ketale mennyt ja pudottanut hyllyltä alas taulun ja perintönä saadun kynttilätelineen! Kappaleiksi meni! Ja se oli sentään jonkinlaista metallia- hienokin kuni mikä. Suusta pääsi "saakeli", enkä silittänyt sitä rikkojaa!

Äh. Vieläkin harmittaa. Oikein todella. Tekisi mieleni heittää kissa jonnekin. Annetaan kissa, hyväkäytöksinen ja -luonteinen hyvään kotiin (tai no, voin tinkiä sen pelkkään kotiin, eipä ole niin nuukaa). Olethan silittämisintoinen, sillä tuo kekkuli vaatii huomiota sikamoisen paljon. Se vanha karvakasa. Sitten ilmoitus lehteen ja kauppa käy!

Niin helppoa se on. Nyt ostamaan joka sorkka.

Hyvää perjantaita!

Hei kaikille. Muistattekos, että olen kirjoitellut Seppoon rakkaan kissani oksentelusta? No nyt se on vähentynyt. Kasvit näyttävät terveemmiltä ja ei-niin-pureskelluilta, se on se syy. Viimeisin yökkäys meinasi tosin koitua sen kissan viimeiseksi. Nimittäin. Onnekseni kuulin olohuoneessa ollessani sellaista hälyttävää pulputusta, joka enteilee niitä ruskeita laikkuja (useimmiten matolla, se kurja)(olen pessyt nyt alakerran pesuhuoneessa mattoni, saas nähdä onko ensi vuonnakaan vielä kuiva), juoksin eteiseen ja kissahan se siellä körmyllänsä oli, kieli ulkona! Kaappasin sitä kyljistä, ja heitin sen suoraan vessaan ja sain täysosuman karvakorvalla hiekkalaatikkoon. Kissa ja emäntä kiittää, että vessan ovi oli auki ja kissa erityiskiittää, että emännän tähtäys oli kunnossa. Ehdin paikalle muutaman sekunnin liian myöhään (toisaalta myös sopivasti ajoissa)(selitän sen tässä tämän jälkeen, kunhan maltat mielesi), nimittäin kissan vatsasta lähti heiton aikana kaari, joka loiskahti eteisestä hiekkalaatikon suulle asti.

TOISAALTA olin ajoissa (nyt tulee sen selitys, mitä te hätähousuisimmat olette odottaneet viime kappaleesta), tiedättekö missä se kissa oli körmyllään? Minä en täten kuunaan lakkaa päivittelemästä sitä, miten niinkin ihmiselämää ymmärtämätön elukka kuin kissa tietää, missä on puhdas matto kissan oksentaa, tahi muuten mahdollisimman epäsopiva paikka laskea maahan vatsansa sisältö. Sen körmyllään olevan tuomiopäivän kissan pää oli nimittäin minun avonaisen käsilaukkuni päällä. Hihna sai toimenpiteistä huolimatta osuman.

Asia kaksi. Minulla on hammas kipeä. Viimeksi viime viikolla olin tarkistuttamassa samaisen hampaan, kun se vaivasi kuni ärsyttävä. Ehjä hammas, lausui lääkäri, epäili varmasti, että narskutan öisin ja puren hammasta stressin takia. Ei minulla stressiä ole, kaksi viikkoa vain näin painajaisia ja kaksi kertaa heräsin siihen, että huusin ääneen. Helppo oli siis uskoa lääkäriä. Kotiuduin helpottuneena. Tänä aamuna heräsin siihen, että se sama poskihammas on kipeä kun nielen (tiedän, tiedän). Ei meinannut lääkärikään uskoa. Tässä voin paljastaa, että ei ole kauhean lohduttavaa sellainen, että hädässänne soitatte lääkärille, valitatte, että kipeä on kovin, aina kun nielen niin hammasta särkee. Sitten myötätuntoa halutessanne vaikenette ja olette näin siirtäneet ongelmanne luottavaisesti toisen ihmisen hoidettavaksi, mutta toisessa päässä tulee vain hiljaista, ja sitten varovasti kysytään sieltä että: "mitä?". Voikin olla ihminen sitten yksin hammaskipunsa kanssa! Syökääs muuten banaania kun on nielemisvaikeuksia. Ha. Saa lajitoverinne siitä huvia.

Nyt kipu on siirtynyt taaemmas. Se ei siis ole se ehjä hammas, mitä lääkäri tutki viime viikolla. Minä pahoin pelkään, että kipu johtuu eräästä hampaasta, jonka nimeä en tässä sano nyt ääneen: viisaudenhammas vihoittelee! Jos ne sen näkevät tänään, kun sain päivystysajan, niin ne voivat sen poistattaa! Auh!