14.1.07

Juupeli

Ovat sitten menneet tämänkin vaihtamaan. Siis tämän. En tiedä tiedättekö minkä tai näkyykös se blogissa. Tämä paikka ainakin, missä kirjoitetaan näitä typeriä juttuja, niin se on muuttunut. Teksti on sen kokoista, että näkyy vaikka seisoisi 16 mailin päässä ja siristäisi silmiään se lukija. Melkein tulee kirjain kerrallaan näytölle. Isoa on kaikki Ameriikassa.

Mitä teen nyt. Nimittäin minulla on oikein oikein kipeä halkeama suupielessä. Olen rasvannut sitä rasvaisella rasvalla, jossa on b-vitamiinia ja sen pitäisi auttaa kaikenlaisiin vaivoihin. Voi hitti että häiritsee näin iso fontti. Niin ei silti auta se rasva. On vain siinä haava ja möllöttää ja taitaa olla tulehtunut myös vähän. Ai.

Minua on alkanut stressata työ tulevaisuudessa. Mitä jos saan jonkun hikisen paikan työssä, josta en sitten tippaakaan piittaa. Hah. Nautin nimittäin jollain sairaalla tavalla tästä, että saan olla kotona tekemässä omaan tahtiini opinnäytettä. Vaikka joutuisin heräämään aikaisin, niin eipä tarvitse lähteä ulos, voi hakea kaakaota tähän koneen vierelle tai olla hakematta, mutta saa sen itse päättää milloin mitäkin tekee. Se on nautinto, eikä harmita tippaakaan se, että opinnot on suoritettu, mutta päättötyö roikkuu. Ei. Se on kivaa!

Eilen tempaisin ja ostin ruokailuryhmän. Siis pöydän ja neljä tuolia, jos se jollekin oli epäselvää. Maksaisin helposti vitosen, jos joku olisi nähnyt sen vaivan, että olisi koonnut tuolit etukäteen. On ihmiselle vitsaus se! Jos on kaikki tallessa osista mitä pitää, niin on vain niistä joku malesialainen tai ukko Guatemalasta tehnyt vinoja! Tai sitten minä yksinkertaisesti kokoan ne osat jotenkin väärin yhteen. Nyt seisoo tönöttää kuitenkin keittiössä uudet mööbelit. Arvatkaa mikä on hienointa. Se, ettei tarvitse enää käyttää pöytäliinaa kun pöytä on hieno! Ellen sitten satu jollain esineellä, esimerkiksi haarukalla tahi saksilla tahi muulla terävällä jutulla mitä ihmisellä voi kotonaan olla, onnekkaasti tökkäämään pöydän pintaa mäelle. Voi kähnä että osaa olla isoa tämä teksti.

Kuunaan en enää tuon kissan siirryttyä paremmille metsästysmaille hanki tai säälistä ota pitkäkarvaista elukkaa. En saanut eilen Prismasta teippiharjaa. Se on kuolemaksi! Joululiina on muuttunut punaisesta valkoiseksi kun tuo röhnä on sen päällä salaa öisin maannut! Karvaa on kaikki paikat täynnä, eikä teippiharjaa Prismassa! Mitä peliä se semmoinen on? Huonoa!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

jatkan tähänkin
Voin sanoa yli kolmenkymmenen vuoden työkokemuksella, että jokaisessa työssä on lepsupäiviä, hikipäiviä, ällöpäiviä, tykkäämispäiviä, inhopäiviä ja kaikkea muuta mahdollista. Sitten on vielä: "tänne en haluais enää koskaan tulla" -päiviä ja "onneksi on viikonloppu edessä" -päiviä ja "tämähän päivä meni hienosti, olenko unohtanut tehdä jotain" -päiviä ja kaikkea siltä väliltä! Nauti nyt tästä ajasta äläkä murehdi tulevaa, kaikki aikanaan.