Lohduttavaa

On se vain sellaista, että kyllä ihmisen asiat jotenkin aina lutviutuvat. Minullekin löytyi silmälasit. Tässä sitten vaan odotellaan, että mitenkäs rahapuoli hoituu. Koppasin mukaani varmaan tämän kaupungin kalleimmat kakkulat, ilman opiskelija-alennusta tosin. Onneksi tuli mukaan se, nyt ne ovat vain hiukkasen enemmän, mitä halvemmassa paikassa, jossa tulevat kehykset kaupan päälle.

Kyllä silti ihmistä rahastetaan! Silloin sen huomaa kun ei ole rahaa. Opiskelijalla harvoin on, paitsi niillä kenellä on aavistus syntymän jälkeen löydetty kultainen lusikka suusta. Onpa muuten arvoituksellista se! Kuka sen sinne on laittanut?! Kätilö-peijooni vai? Tai sitten biologian opettajalta on jäänyt kertomatta muutama olennainen seikka, miten ihmeessä voi lusikka joutua vauvan suuhun, jos se kerran syntyy jo ateriointiväline päin ikeniä. Tahi hampaita, jos se jo vauvana on hyvinvarusteltu malli. Sellainen en ollut ma. Luonnonoikku, kurja.

Niin! Monta tarvetta on ihmisellä! Ajatelkaas, mitä tekin siellä pienenä toivoitte lahjaksi(nyt voitte lukea listaani, mitä minä toivoin, kun täytin 25)(en edelleenkään ole kovin suuri)! Kaikkea krääsää. Ette sanoneet, että älkää hyvät ystävät tuoko minulle mitään, minulla on kaikkea jo, maailma hukkuu roskaan. Kyllä on maailmassa tavaraa, huonoa vielä(chindogut ovat asia erikseen, tiedän). Mutta minulla olisi muutama polttava tarve, tuiki tarpeellinen, ei ehdi odottamaan huomiseen: sohvapöytä, silmälasit, uusi kännykkä, kissanhiekkaa(tämä ei todellakaan jouda odottamaan. Tulkaa katsomaan!), verhot, maljakko(sellainen tietynlainen), multaa kukille ja kesävaatteita(mistä sekin johtuu, ettei mukamas ole mitään päällepantavaa). Sellaisia! Näin vanhana olen kuitenkin viisastunut, enkä anna kaikille mieliteoilleni valtaa. En! Ainakaan tänään. En ehdi hakemaan kun on sovittu meno. Ja noissa kaikissa on se huono puoli, että niistä peritään rahaa, jota minulla ei ole, niinkuin voi päätellä, koska olen opiskelija. Kissanhiekkaa aion ostaa. Ei tarvitse soittaa eläinsuojeluvaltuutetulle, te haahkat, jotka sitä jo mietitte! Kissani on tyytyväinen kuni lintunen taivaalla, on jopa oppinut avaamaan vaatekaapin oven, kun sitä yhdessä harjoiteltiin! Kissanpäivät ovat sillä! Paitsi eilen, kun holtiton ystäväni antoi sille Tassunappeja(se on kissan karkkia se), eikä lukenut, ettei saa antaa kuin viisi päivässä. Meni aika paljon ilmeisesti. Ja kissa meni myös. Ripulille. Hyy, miltä se haisee. Ja kun pitkäkarvainen kissa menee, on se kammottava toimituksen jälkeen takaa. Ei auttanut muu, pesulle. Olisi miettinyt silloin, kun söi, että pesulle tästä joudutaan, jos hotkin. Ei miettinyt se. Eläimiä ei tässä tapauksessa ihmisistä erota juuri mikään. Nautinto menee pesun edelle. Edellisen kerran kissaparka oli vikkelällä, kun se yön aikana oli syönyt kaikki ruohosipulit, mitkä olin ruukussa kaupasta tuonut. Aamulla ihmettelin, miksi kissan henki haisee sipulilta. Siksi.

Tuhannen raja on muuten täynnä! Minäpä keksin oivan palkinnon Outille, jonka paran linkkiä ei jostain syystä edes saa nyt näkyviin. Onnea Outille! Luulisi muuten teilläkin olevan parempaa tekemistä, kun lukea turhanpäiväisiä asioita. Aha, Seppo käskee minua olemaan hiljaa, vaikenen.

Rillipää

Viime aikoina olen kovasti ihmetellyt, miten on tämäkin maailma mennyt harmaaksi ja perin ikäväksi. Suttuista on! Vaan kas! Katsoinpa sitten silmälasieni linssejä pidemmän matkan päästä, ja heipä hei ja riemua, kun oli keskeisen näön alue naarmuilla kun joku mikä on erittäin. Ei ollut maailmassa vika, vaan harmaus oli linsseissä! Hah!

Nyt on sitten se ilo kadonnut, olen metsästänyt uusia silmälaseja ja kolunnut kaikki kaupungin liikkeet, eikä löydy ihmiselle uusia klaseja. Tässäkin kaupungissa on kuitenkin jonkin verran eri vaihtoehtoja, mistä liikkeestä valita. Tai niin sitä äkkiseltään heikkopäinen luulee! On samoja eri liikkeissä ja kamalia eikä minulle tehtyjä yhtään. Harva on sopiva, ja kun liikkeessä koittaa, ei näe kun ei ole silmälaseja päässä. Se on typerästi suunniteltu se, ihan niinkuin menisi ostamaan itselleen kenkiä, mutta jättäisi jalat kotiin! Mutta on vain siis luotettava siihen naikkoseen, joka antaa ilolla kalliita kehyksiä telineestänsä ja sanoo, että oi, kuinka tuo malli istuukin hyvin, ja jos siihen sokeasti luottaa(niinkuin on pakko, jos ei näe mitään ilman lasejaan), tulee itku kun lasit tulevat tilauksesta, valmiina täyttämään tehtävänsä tässä maailmassa. Katsotte peiliin ja ihmettelette, kukas kotka se sieltä mulkoilee. Se nainen, joka teille on valinnut oikein istuvat ja sopivat lasit, ei ole sattumoisin paikalla, kun juuri nyt iski flunssa-aalto.

Ei ole kivaa se. Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on vallan väärän mallinen pää tähän muotiin. Ne kurjat muodinluojat! Taas saavat aikaan naiselle kompleksin. Koittakaa laihtua päästänne, ei onnistu se, ellette ole ns. no en sano sitä nyt tässä. Kuitenkin nyt on siis edessä maailman luokan ongelma. Pidänkö siis vanhat harmaat linssini päässäni sinnikkäästi ja kuljen autojen alle tahi katson kuni heikko yltä tai alta linssien vai vaihdanko nyt ja häpeän, minä kotka? (Muuten maailman kamalampiin eläimiin p-eläinten lisäksi kuuluu tämä. En voi katsoa edes kuvaa tuntematta valtavaa yökötystä ja kauhua ja halua lähteä äkkiä pois koneen viereltä, koitan kopioida osoitteen katsomatta kuvaa. HYY KATSOIN VÄHÄN JA NYT PUDAUTTAA!)

Eräässä liikkeessä muuten se ulkonäköasiantuntijanaikkonen oli oikein energinen, se nimittäin tempaisi minulle laseja päähän sitä tahtia, että luulin jo että niitä on nyt takuulla kahdet päällekkäin. Niin huitoi se. Eikä antanut minun ottaa itse niitä pois, vaan otti itse niin, että korvani lupsahtelivat. Seisoin siis siinä ja vähän pelkäsin sitä tarmokkuutta ja korvieni ääntä. Tahti oli kova. En tiedä kuinka monet silmälasit tämä vanhempi naishenkilö sovitti paikoilleen, en uskaltanut liikkua, taisin pitää silmiä kiinni. Kyllä se sitten löysi hyvät, mutta hinta oli n200€ enemmän mitä muissa liikkeissä. Myyköhän Tiimari(nimeä ei ole muutettu) muitakin kun lukulaseja...?

Hei, julistan kilpailun! Kukas se on tuhannes kävijä täällä sivuilla? Se saa yllätyspalkinnon, jota emme tietenkään julkaise vielä! Tässä vaaditaan nyt rehellisyyttä ja selkärankaa. Se, joka huomaa olevansa se onnekas, joka rikkoo luvun, saa ehkä toivoa jotain. Kilpailemaan!

Laiskoja päiviä

Vapaapäivällä on hauska olla. Paitsi ei tänään ihan kokonaan ole, illalla on taas laulukeikka. Mutta melkein on kokovapaa! Mutta. Ei saa ihminen aikaiseksi mitään, ei! Miksi ei?! Ei! Ajattelee se, että tunnin päästä menen ja laitan itseni kuntoon siksi, sitten ajattelee se, että no tunti meni, mutta tunnin päästä taas! Arvatkaapa, kuinka käy Esimerkille tänäpänä? Ei saa aikaan mitään, ja kas, niin on päivä illassa ja Esimerkki katselee kello kahdeksalta, miten on pyjamahousuihin tullut päivän aikana polvipussit! Ihan kuin sukkahousuihin! Ellei olisi pakkomenoa, kuten työ tai koulu tai tärkeä tapaaminen, ei Esimerkki saa edes vaatteita päällensä tahi syötyä kun tulee tuhnattua kaikenlaista mukatärkeää mutta mikä ei näy missään. Siihen meni vapaapäivä. Ah nautintoa, sanoo Esimerkki. Ja mummot kauhistuu, mikä hulttio!

Älkää hyvät vanhemmat antako koskaan jälkipolvellenne nimeksi Esimerkkiä. Se olisi sangen vaivalloista se. Kamalat paineet kasaatte silloin niskaansa, ja koulussa kaikki ihmettelisivät ja matkisivat teidän rakasta poikaanne. Hävetkää, jos olette jo tehneet sen erheen! Maistraatissa saatte vaihdettua nimeä, jos on äitinne ja isänne olleet häijyllä päällä, kun olette te raukka syntynyt. Se ei ole mukavaa se. Omituisia nimiä on maailma täynnä. Suomikin! Jos te satutte olemaan SE ainoa Prinsessa, jolle on se nimi annettu 1980-99 lukujen aikana, haluaisin kysyä, miltä nyt tuntuu?

On se sittenkin hyvä vaan että ihmisellä on sellaisia tavaroita, jotka menevät hukkaan. Ajatelkaas, kuinka paljon tavaraa teilläkin olisi, ellette olisi hukanneet osaa niistä jonnekin. Paitsi jos menevät keskenänsä yhdessä hukkaan. Silloin päättyy tila!

naisasianaisia

Hei. Arvatkaas, olenko onnistunut nukkumaanmenoprojektissani. Tulin sitten ruokatunnilla kotiin nukkumaan, kun töissä palaverissa istuin ja haukottelin ja nuljahti silmät väärin päin melkein väsymyksestä(kokoväsymyksestä siis mutta melkein väärin päin siis). Jos muuten palaverissa väsyttää, niin tässä teille vinkki. Istukaa kädet puuskassa ja nipistelkää itseänne käsivarresta. Ei tule uni ei. Ja jos oikein kovaa nipistätte, ei tule naapurinkaan päähän kun te siinä karjutte. Auttaa.

Miksi on naisen vaivaksi laitettu kaikkea! Koittakaas miehet sitä sun tätä, mitä naisena olemiseen kuuluu! Naiset! Tästä lähin vaatikaa paljon huomiota ja ihania asioita mieheltänne, tahi jos teillä ei sellaista ole, vaatikaa lukuisilta, tuntemattomilta miehiltä! Huomiota ja kukkia ja kuningattarena oloa! Saippuakuplia ja ilmapalloja! Sellaista ei ole naisen elämä usein! Paitsi minun (sihteerin huomautus: pitää paikkansa) ja joidenkin muiden ehkä.

Pitkän elämäni aikana olen tehnyt lukuisia haastattelututkimuksia siitä, mitä miehet naisista oikein ajattelevat. Noin päälisin puolin sanoisin, että hyvää. Ei tule mies ilman meitä naisia toimeen. Tahi yksi nainen per mies riittää, siitä ovat viisaat miehet samaa mieltä. Sitten ajattelevat he, että miten voi tuhrautua niin paljon aikaa ihmeelliseen itsensä maalaamiseen ja puunaamiseen. Ja että miten voi nainen olla niin kiero ja ajatella niin kummallisesti asioista, jotka etenkin ovat yksinkertaisia ja selkeitä(Eivät ole, harhaa!). Ja sitten sellaista, että ovat naiset pehmeitä ja ihania silti. Ruben Stiller sanoi, että älkää naiset yrittäkö olla niin kiinteitä. Minä lopetin heti yrittämästä.

Ei ole minulla asiaa enää. Olen menossa nukkumaan, ensimmäistä kertaa inhimilliseen aikaan tällä viikolla.

Reipasta

Reipas on hassu sana. Ei muuten voi käyttää sitä kuni silloin kun henkilö on lapsi-ikäinen(ja itsestä voi sanoa hiljaa itselleen). Ette sano työkaveristanne, että sellainen reipas mies. Tahi nainen. Pirtsakka on tai rehti tai energinen muttei reipas koskaan tai jos kuulee se, josta sanotaan, ei ole enää yhtään teitä kohtaan. Voi sanoa vain lapsesta, sellaisesta, joka on ohjattavissa, vaikka onkin kovin reipas ja kestää kaiken sellaisen, missä muut heikommat ja tunteellisemmat lapsoset vuodattavat vedet ilmoille (kummasta päästä tahansa valintansa mukaan)(ja sen, onko saanut äidiltä trippimehua ennen Tilannetta)(jos on saanut, on suurempi todennäköisyys, ettei veden tulo uhmaa painovoimaa vaan syöksyy alhaalta vielä alemmas)(ymmärrättehän). Reipas ei koskaan. Ei sanota myös että oli reipas päivä tänään. Vaikka olisikin ollut.

Jos ihmettelette, miten kuva liittyy aiheeseen, sanoisin, että kissani on aika reipas. Se on sitä rotua, että sen pitää käydä pesulla, ettei sen turkki takkuunnu(!). Ja että muistan siis pestä sen uudelleen. Niinkuin naamasta näkyy, ei se silti tilanteesta kovin nauti. Kukapa. Koittakaas nuolla tuollainen määrä karvaa kuivaksi joka kerta kun joku pälli menee sen kastelemaan(ei minun kissani silti sano minua ääneen pälliksi. Se tietää, että se olen se sama joka sitä ruokkii)(ei ainakaan ääneensä sano)(joskus vähän irvistää).

Minulla oli tänään miten sen nyt sanoisi, ehkä reipashko päivä. Olin palaverissa aamulla. Se mies, joka on keksinyt sellaiset säännöt, ettei sovi kesken palaverin kontata ympäri pöytää tahi hypätä sille ja tanssia ripaskaa, tahi toisen puheenvuoron aikana sanoa suurella äänellä "hui hai", olisi varmaan katsonut minua paksujen orapihlaja-aitaa muistuttavien kulmakarvojensa alta. Nimittäin. Tilanne oli tämä. Olen siis valmistumassa sosionomiksi kunhan joku tekisi päättötyöni, nyt olen työharjoittelujaksolla alani virastossa. Olimme vielä vakavammassa virastossa palaveeraamassa hallinnollisista asioista ja työkäytännöistä nyt ja tulevaisuudessa. Kuuntelin sujuvasti ja reippaana aihetta, mutta kuinkas ollakaan jostain sisältä alkoi kumpuamaan vallan aurinkoinen ja vallankumoukselliselta vaikuttava nauru. Ei voinut mitään, se vain ilmestyi paikalle ja oli ja minua nauratti niin kuin silloin kun ei olisi saanut koulussa kerran. Mutta olisitte tekin nauraneet sitä koulujuttua. Teette kaikessa rauhassa jotain asioitanne, mitä nyt koulussa tehdään, ja kas, kuulette kuinka vierustoverinne kertoo tarinaa kissastaan, joka jäi kotiin kun he lähtivät matkalle. Kissaparan hiekkalaatikko sijaitsi vessassa, jonka ovi oli unohtunut kiinni. Tässä vaiheessa säälitte ehkä vähän kissaa, mutta ajattelette, että se on kuitenkin se hävytön karvakasa tehnyt asiansa kenkään tahi muuhun iljettävään paikkaan, mutta ei tämä. Kissa oli kovasti pidättänyt puudeleitaan, mutta jossain vaiheessa oli ilmeisesti paine kasvanut liian suureksi, koska luokkakaverini tullessa jälleen kotiin, he suuresti hämmästellen havaitsivat, että kissan p hmm k hmm jöötiä oli heidän katossaan.

Niin. Minua nauratti kamalasti palaverissa. Koitin kaivaa kassiani ja katsoa kännykkääni (menitte lankaan. Sosiaalialan ihmisillä ei ole varaa tuollaisiin kännyköihin) ja niistää nenää ja pyyhkiä silmiä ja kaikenlaista korviketoimintaa, mutta ilmoille pääsee aina silti sellainen tshi hi tahi umph, ja sitten alkaa enemmän. Olkaa itse harjoittelijoita ja miettikää, miltä se näyttää arvosteluissa. Vastaava kirjoittaa: "suosittelemme ensi harjoittelun tavoitteeksi vakavamman katsantokannan harjoittelua ja sisäisen hyvän olon hallittua purkamista valvottuna". Purin kieltäni ja poskiani, mutta kas, kanssaihmiset pöydän toisessa päässä näyttivät vallan mahdottoman naurattavilta! Olivat he! Hallintokunnassa sellaisia ihmisiä, joilla on sellaiset korvat! Ja nenät! Anteeksi, minun on pakko poistua hetkeksi. Onnekseni vieressäni istui nainen, joka kuiskasi minulle, että "älä hyvä ihminen ala nyt nauramaan, muuten alan minäkin". Ja se oli tosissaan iloisesti.

Minulla oli mukamas jotain asiaakin, mitä minun piti tänne kirjoittaa. Ei nyt juuri tule mieleen. Paitsi, että minulla on tavoite. Aion sinnikkäästi yrittää joka ilta mennä ajoissa nukkumaan. Ei yhdeksältä, mutta sen jälkeen. EI kello kaksi. Ettei tule palavereissa yllätyksiä. Jos on liian väsynyt, voi jotakuta alkaa vaikka naurattamaan kesken vakavien puheiden ja se jos mikä olisi noloa!

Täältä tulee muuten haaste. Laittakaa viesti, kuka haluaa sitoutua sanomaan ainakin yhdelle kanssaihmiselleen per päivä jonkun mukavan asian tästä nimenomaisesta kanssaihmisestä. Ei mitään kornia oi-kas-niin-maailma-pelastuu-ja-huomaatko-kuinka-sateenkaari-loistaa
-ja-lunnit-laulavat-ja-siirappi-virtaa mutta sellaista oikeasti mikä olisi itsestä kiva kuulla. Sellainen olisi mukava omalla kohdalla! Sitoutumiskammoiset älköön vaivautuko. Tämä voisi olla aluksi vaikka hmm viikon haaste. Kertokaahan sitten miten onnistui. Saa myös ilahduttaa jotakuta, ja laittaa vinkkejä, miten ilahdutetaan kanssamatkaajaa. Ei ole kalma se, vaan hyvä!

Jopas jotain

Hei. Eipä ole yhtään jiillä alkavaa otsikkoa ollut tätä ennen. Se on periskummallista se. Jiillä alkaa moni mukava asia kuten jolkuttelu, juustonaksut ja kummallinen ei ala. Jii on jätetty johkaamaan jonnekin. Nyt on sekin asia korjattu.

Tässä välissä on ehtinyt sattua kaikenlaista sinä aikana kun minä en ole suonut Sepolle aikaani. Te siellä olette vanhentuneet ja ehkä teistä on tullut iloisempia tahi katkeria asian johdosta. Kuka sen tietää, jos ette te itse! Einarin runonurkka ei saanut ihmeempiä lukijapalautteita, Einari ihmettelee sitä suuresti. Runoja olisi tarjolla enemmänkin.

Lisäksi nilkkani ego-ongelma on ratkaistu. Mystisen salaisuuden selvitti nuori naislääkäri, joka ahersi oikean nilkkani kimpussa ja sille jutellen kauahkon aikaa, työnsi sitten siihen kehveli neulan pystyyn ja sanoi, ettei täältä tulekaan mitään kun se lima siellä pussissa on liian paksua. Olisin ehkä voinut varoittaa teitä, joilla on tapana aina syödä samalla kun luette jotain(äiti jo muinoin sanoi, että Aku Ankkaa EI lueta ruokapöydässä!)(se tiesi, että jälleenmyyntiarvo romahtaa jos joku kakara syö lukiessaan ja kas, niin on rasvatahra sotkemassa lukunautintoa)(eipä sitten tiedä kuka sanoi Akulle "sinä senkin laiskuri" kun sen sanojan päässä on rasvaa. Jos on luonnostaan, se on Hannu silloin), että hei te siellä, älkää nyt justiinsa lukeko kun tulee äklöttävää juttua limoista ja piikeistä. Mutta se tilaisuus meni jo kun tuli kerran kirjoitettua. Koittakaa kestää, olette te paljon pahempaakin kuullut. Kuten sen, miten naapurin poika söi salaattia ja siellä oli etana joukossa, eikä huomannut sitä se, tai sen, että leikkeletehtaassa sinne joukkoon putosi se mies jota haettiin kolme viikkoa ennenkuin tajuttiin, että paketit ovat jo ihmisten ruokapöydissä. Hyvää ruokahalua.

Minulle on sattunut siis nilkkaa ja sitten ehkä vähän töitä ja töissä. Minua valitettavasti sitoo vaitiolovelvollisuus, muuten te ihan maksaisitte, että saisitte kuulla minun meheviä juttujani, ja sitten olisitte kateellisia, kuinka mielenkiintoinen ja hyödyllinen työ minulla on, kun muut tekevät kaikkea nähvertämistä ja minä se vaan pelastelen yhteiskuntaa! Sellainen!

Egoa pitää jotenkin pönkittää, kun se peijooni on mennyt kaikki nilkkaan! Ego on suunnilleen sellainen golfpallon kokoinen. Paitsi niillä joilla se on valtava. Tennispallo se. Tahi sitten lentopallo, mutta se on jo sairaalan paikka.

Miten voi olla muuten ihmisen varpaat kamalat! Ha! Sellaiset nakit ovat ne ja haisee pahalle paitsi minulla ei, kiitos perintötekijöiden ja hygienian. Ja joskus varpaanvälijuustoa(minulla ei)(ei naisilla ole. Jotenkin varpaat tietää, että omistaja kuuluu sukupuoleen mies) on ja jalkahoitaja sanoo hyi ja miettii että söi samannäköistä sulatettua lounaaksi leivällä, muttei siis sano sitä ääneensä se jalkahoitaja kun se on koulutettu kestämään sellaisia kaikenlaisia varpaita, ei sano se pahasti, että tulisi asiakas uudelleen. Jalkahoitajan ammatille nostan hattua ja sitten lääkärille kun se tuseeraa ja sitten ehkä vähän perhostutkijalle mutta ei niistä p-eläimistä enää. Paitsi että yksi lensi minua päin uhkaavasti ja se läpytteli ja tuli kohti kun ajoin pyörällä. Onneksi olin terveyskeskuksen pihassa silloin, jos olisi sattunut pahemmin, olisi mummo kumossa ja vaari kotona odottaisi, etteikö se Hilma jo tule verikokeesta. Ei! Hilma on Tunturin etupyörän alla ja pui minulle nyrkkiä eikä pääse ylös kun sille on tullut mahaa ja silloin selitäpä siinä että hyvä rouva p-eläin tuli kohti. Ei ymmärrä sitä se setä, kampeaa vain Hilmaansa ylös kun ei ehdi Eeva, ei vaikka haluaisi(ei halua)(kiukkuiseen naiseen ei saa koskea)(paitsi jos se on sillä tavalla kiukkuinen, että se sanoo koko ajan, että mene nyt siitä pois, niin silloin se tarkoittaa, että älä nyt vaan pälli mene mihinkään, kun nyt tämä tarkoittaa, että ole siinä ja halaa)(paitsi silloin kun oikeasti ei halua että tulee)(Hilma on sellainen kaatuneena, ettei halua)kun on aika lääkärille, jossa menee kauan kun se lääkäri puhuu sen nilkalle, ettei se tämä tälläinen ollenkaan sovi. Egoilu.

Te olette parhaita aika moisissa asioissa. Minä olen muuten paras kanssa yhdessä asiassa vielä. Pystyn selittämään montaa juttua päällekkäin ilman, että lopetan niistä yhtäkään. Sitten tulee mieleen seuraavana päivänä, että noinkohan kerroin juttua loppuun, en! Ja nyt pitää kertoa uudelleen ja kutsua kylään ihminen ja sitten taas menee rahaa kun kahvia ei kehtaa olla tarjoamatta (paitsi jos on ystävä) ja sitten se ihmettelee että miksi piti tänne tulla notkumaan viideksi minuutiksi, no siksi että kerron jutun loppuun! Ja niin maksan taas omasta pussista tästäkin ominaisuudestani! Kalma!

Vaatii kommenttia

Nyt kun olette siinä ja vaivaudutte lukemaan tätä, niin voitte samalla vaivalla kommentoida. Ette te ole niin laiskoja, miltä te täältä katsottuna näytätte. Tänne voi lisäksi kommentoida anonyymisti(teille, joilta jäi koulut käymättä, anonyymi tarkoittaa samaa kuni nimetönnä)(kas ei voi teitä tunnistaa siten), ettei teitä FBI jäljitä tahi minä ja anna teille suoraa palautetta. Nimittäin ei edes tarvitse mitä tahansa teidän päästänne keksiä, vaan minulla on täällä oikein valmis aihe. Kysymys kuuluu: Missä te olette muita parempia?

Voin antaa esimerkin, että te, jotka vielä mietitte, ettette voi tänne kirjoittaa, että olette parempi ystäviänne valehtelemaan tahi osaatte limpsauttaa sormenne väärään asentoon, niin ettei kukaan enää kestä katsella teitä. Minä osaan vallan erinomaisesti olla tiskaamatta.

Minun muita paremman näköinen oikea nilkkani on kateellinen vasemmalle kaksoissiskolleen ja on päättänyt kerätä huomiota kasvattamalla sivulleen lisäkkeen. Ei ole hyvä merkki se, että sisar terveyssisar sanoo "oho" kun näyttää sitä nilkkaansa sille. Parturi paksujalka sanoi myös kerran männäaikana, että "oho" kun pesi minun muita paremman näköisiä hiuksiani raita-aineesta. Huusi hän sitten kollegalleen että tule tule tänne, kuni Mansikin kutsuhuutoa olisi. Minä ajattelin päässäni, että "kalma"!

Mutta asiaan! Missä te olette parempia?

Nyt tapahtuu jotain kummallista

Minulla on oikea nilkkaluu kolme kertaa isompi kuin vasen ja linkit Outin ja Mian sivuille ovat lisääntyneet kummasti, vaikken ole muuttanut asetuksia mitenkään. Joko joku teistä on murtanut nerokkaan matemaattisen koodini tänne sivuille(se ei tosin vaikuta nilkkaluuni kokoon, linkkeihin vain) ja tehnyt minulle hauskan käytännön pilan tahi sitten Sepolla(se peijooni) on juuri nyt alkanut uhmaikä. Syy ei siis ole tälläkään kertaa minun.

Einarin runonurkka

Tänään avautuu Einarin runonurkka! Ensimmäinen runomme tulee Einarilta itseltään! Sen nimi on: Mikäs peijooni se lattialla makaa?

Mikäs peijooni se lattialla makaa?
Kah, se on kirje, takuulla on!
Liekö se viesti lahden takaa,
vai joku muu, tuntematon?

Avata en uskalla, kenpä sen ties,
mitä se syönyt on sisäänsä,
jos on se (lasku), kuiskaan otsa hies,
ja mietin, jos tullut on se isäänsä!

(tässä kohdin olemme jo huomauttaneet Einarille, että lasku harvoin tulee isäänsä. Einari lupasi vastahakoisesti korjata runonsa, mutta se ei valitettavasti ehtinyt ennen julkaisun painoon menoa)(nyt se on sitten myöhäistä)

Se se on! Lasku pahalainen!

Hyy, lasku, hyrylään.
maksu, kalkki katkeroinen!
Sua pyytänyt en tänne kylään,
mäne matkoihis, sä riesa moinen!

Kukas antoi sulle luvan
tulla siihen makaamaan?
Mielessäni nään jo kuvan,
en itseäni ala takaamaan…

Minäpä sain päähäni aatteen nurjan,
hah, nytpä kierolle laskulle kostan!
Karjaisen ilmoille huudon hurjan,
kädet karvaiset korkeelle ilmaan ma nostan!

Siitä sai lasku ansionsa mukaan,
kun kostin muutta mutkatta!
Eipä enää lähetä laskua kukaan
istun sähköttä viikkoa kolmatta!

Terveisiä vaan teille, te sähkölaskujen kirjoittajat! Siitäs saitte! Ei makaa enää se peijooni laatteella!

Einari

P:S: Lähettäkää kynttilöitä.

(Toimitus sanoutuu irti kaikesta katkeruudesta Einarin runossa, mikäli sitä teidän mielestänne ilmenee)(ellei ilmene, ei sitten mitään)

kotkotuksia

Joku senkin on päättänyt, että vappuna ihmisen on juotava simaa. Ja pääsiäisenä on syötävä pashaa ja pashan näköistä mämmiä. Yksi ihminen sellaisen on saanut aikaan! Ajatelkaa sitä! Ovat kuitenkin ehkä perheen sisällä sopineet he kotonansa, että nyt sinä Manta Eufrosyyne ja minä Kalervo Kusti alamme syömään mämmiä ja ne jotka eivät syö(siis kaikki loput), niitä katsomme alaspäin! Niin! Sitä saa syyttää, että vappuna kuuluu syödä munkkeja. Niin! Ei maussa vikaa ole, ellei ole huono kokki, mutta kun! Viime vuonna minun munkkini olisivat kelvanneet Suomen armeijalle tykinkuuliksi. Olivat vielä saman värisiä. Ties vaikka sinne olisivatkin joutuneet, en muista syöneeni yhtään, mutta en tiedä sitä kätköpaikkaa, mihin ne raukat mystisesti joutuivat. Joku tykinkuula-agentti kyttäsi kuitenkin ikkunan takana ja havaitsi etsintänsä päättyneen minun ikkunani alle. Ne ovat kuulkaa viisaita miehiä ne agentit, tämäkin vaan sinnikkäästi oli ikkunan takana, vaikka asun kolmannessa kerroksessa. Sellaisia ovat he. Ei sinne ketä tahansa oteta, turha on koittaa naapurianne sinne ilmoittaa.

Tänä vuonna tykinkuulien tarve oli vähentynyt, munkeista tuli syötäviä. Maailman toiseksi parhaita siis. Parhaimman titteli on varattu teidän äideillenne, muuten nostatte äläkän! Näin huomaavainen olen minä.

Seppo lähettää terveisiä. Se on nyt julkkis, kun sitä on käynyt tiirailemassa yli 500 kävijää. Terveinen siis teille. Seppo uhkasi tulla joskus vastavierailulle, kunhan saisi osoitteen teiltä.

Kuulkaa ystävät, onko teillä tietoa, kuka peijooni on varastanut minulta? Minulta on täältä, omasta kodostani, viety tilaa! Täällä on ollut enemmän, kun muutin tähän ennen vanhaan. Muinoin siis. Silloin olen. Ja oli avaraa! Silloin sänkyni alla oli pyörät ja otin vauhtia aina olohuoneen toisesta päästä ja rullailin toiseen päähän, jos oli tylsää. Ei ollut sitten enää tietenkään. Te ette kehtaisi, mutta minä kehtaan. Paljon muutakin, mutta jääköön se nyt tästä pois, mitä kaikkea on tullut kehdattua. Nyt ei siis mahdu liukumaan. Enää ei tosin ole edes pyöriä, jalat on. Jos niillä kokeilee liukumista, alakerran mummo harmaantuu entisestään ja saa slaagin ja ties mitä ja silloin minulle saattaa joku sanoa ehkä jotain ikävää. Paitsi jos ne eivät saa minua kiinni! Hah!

Mutta. Ei siis ole tilaa. On ihminen sellainen ahne, että pakko ostaa ja kerätä kaikkea niin paljon että repeää lompakko kuiteista ja hyllyt putoaa alas. Ei. Pakko ostaa kun sai halvalla. Ja kaupan päälle ottaa suomalainen vaikka peräruiskeen, jos vain saa ilmaiseksi(kuulemma)! Minulla on ilmainen maidonvaahdotin, johon eivät mahtuneet patterit, tai mahtuivat ne, mutta luukku ei enää mennyt kiinni, sitten ilmainen peltinen muropaketti on, ihorasvapurkkeja, muita purkkeja(tyhjiä, koristeeksi), omituisia sukkia, kortteja, tärkeitä papereita, ei-niin-tärkeitä papereita, vemputtimia, kankaita, hiuslenkkejä, menthol- ja aloe vera-öljyä, hammasharjoja vieraille, itse tehtyjä koriste-esineitä(kuka niitä nyt heittäisi pois, vaikka olisi kuinka rumia), lahjaksi saatuja koriste-esineitä(kuka niitä nyt heittäisi pois, vaikka olisi kuinka rumia)(tulee huuti jos) ja muuta. Paljon. Ja sitten kun tulee tarve, ei muista, että itsellä oli se jo. Ja arvatkaa mitä tekee ihminen? Ostaa lisää. Arvatkaa kuinka monta hammasharjaa minulla on vieraiden varalta? Ette arvaa. Sisko-Anne, tule kylään, käytä kahta hammasharjaa yhtä aikaa! Minulla on tässä taloudessa ainakin viidet sakset. Ja niin ovat ovelasti valmistetut Fiskarsilla (nimeä ei ole muutettu), että tajuavat ne mennä piiloon(sakset siis), kun tulee leikkausaika. Eivät halua tylsistyä kai. Elämäntehtävä on ymmärretty väärin, ja kas, niin syntyy tähän iloiseen saksiperheeseen seitsemännet kun minä käyn kaupassa. Oi voi voi. Kuka sanoisi saksille, että minä olen köyhä opiskelija, ei ole varaa minulla pitää niin suurta perhettä? Ei sano kukaan! Ja Fiskarsilla nauravat he.