Jo on aikoihin eletty

Hei. Mikähän siinä on, että minun tavarani kelpaavat tämän talon pitkäkyntisille?

Tesu on ollut vatsavaivainen. Pitäisi antaa mokomalle matokuuri, vaikkakaan en tiedä, mistä se kurja olisi matoja suoleensa saanut. Ensiavuksi kuitenkin. Muutaman kerran se on oksentanut ruokansa yllätys yllätys matolle. Siinäkin on joku juttu takana, että oksentavat kissat matolle, eivät hiekkalaatikkoonsa (Tesu tosin yritti, onnistuikin kerran, joten poikkeus vahvistaa säännön) tahi muuanne.

Eräänä päivänä tulin kotiin ja huomasin keittiön matolla epämääräisen kasan. Kas, heti salamannopeilla aivoillani laskin kasan painon, tilavuuden, laskeutumiskulman ja tiheyden ja havaitsin sen olevan peräisin kissan vatsasta. Matto oli sellainen pesua kestämätön bambumatto. Se mattoparka oli ollut keittiössäni jonkin aikaa jo, se oli saanut tuta kaiken maailman ruoanlaittovimmoista, kun sitä ei kerran voinut oikein pestä. Nyt kuitenkin se oli tullut tiensä päähän, kun kerran Tesu oli katsonut sen olevan arvollinen ottamaan vastaan hänen tuotoksensa. Kötti oli kuivunut jo, ja kaikki neste oli imeytynyt bambujen väleihin. Heitin maton ulkoroskikseen oksennuksineen, rasvatahroineen ja lukuisine muine läntteineen.

SITTEN! Sitten seuraavana päivänä menin ulos. Tämä ei vielä ole se jännittävä kohta. Vaan nyt se tulee! Sitten: alakerran parvekkeella oli minun, MINUN, mattoni, pestynä (vaikkakaan sitä ei saanut pestä, sanoi ohje) ja roskakorista otettuna! Millainen ihminen ottaa maton pussista roskalaatikosta, huomaa sen olevan täynnä imeytynyttä oksennusta ja likaa ja sitten ajattelee: "kas, sievä matto. Kunhan pesen tuon tuosta pois, saan tästä itselleni oivan maton jalkojeni astella?"

Se oli minun mattoni. Vaikka heitin sen pois, se oli silti minun. Minä kampanjoin sitä vastaan kovasti, että löytäjä saa pitää. En minä ollut sitä hukannut, tiesin koko ajan, missä se oli! #¤%! Ensin pyykkipojat ja sitten tämä! Hulluutta.

Roina-ahdistus

Laittoipa Hassu Jänis tänäpänä minulle linkin jonkun ihmisen blogiin. Se oli lopen kyllästynyt roinaan ympärillänsä se pitäjä. Ei silti ollut maailmanparantaja se, enkä minäkään ala tässä.

Kyllä sitä roinaa on. Mahtaisikohan uskaltaa heittää pois kaikki kakka mitä esimerkiksi katastrofikaapista löytyy? Olettekos ihmiset siellä tehneet koskaan seikkailuretkiä vaatekomeroillenne tahi häkkivarastolle tahi autotalleihinne tahi kellareihinne tahi vinneillenne tahi missä nyt roinaanne säilytättekin? Teiltä löytyy sellaista, mitä ette muistaneet omistaneennekaan!

Minulla on joku käsittämätön kieroutuma kerätä palkkarahoillani itselleni erilaisia kankaita. Suurin osa niistä on valmiita vaatteita, mutta osa odottaa vaatehuoneessa uusia muotoja raakaversiossaan. HA! Sinne on laitettu odottamaan, että keksin jotain, mutta tosiasiassa siellä ovat ja ne löydetään joskus sitten kun olen tämän maailman ompelut ommellut. Kivettyneenä (minä en siis kivety. Enkä ompele kivettyneenä ma. Lue uudelleen jos näit sisäisin mielikuvitussilminesi maallisen majani sellaisena).

Kerään kenkiä myös. Mikä hulluus! Kenkien lisäksi aina otan niille laatikot myös, on jotenkin hienompaa se. Oikeasti kengät lojuvat ihan samoin ympäri ämpäri tai kenkähyllyssä, oli niillä laatikot tai ei. Laatikot ovat katastrofikaapissa päällekkäin viemässä tilaa. Niihin voi pakata kätevästi joululahjat, kaikkihan tietävät, millaista on paketoida pyöreätä roinaa. Joulun tullen en muista, että minullahan on tätä krääsää varten kenkälaatikoita! Siellä ovat ensi kesään asti ne. Ja sitten täytän ne kankailla.

Lisäksi minulla (en muista olenko valittanut tätä aiemmin, ehkä) on keittiön kaapissa ylähyllyllä paketteja ostetuista astioista. Ne ovat ikään kuin käteviä, jos sattuu muuttamaan. Onhan se kätevää pakata Iittalan aino-lasit samoin kuin ne minulle tulivat. Nyt arvokas ylähyllyni on ollut pyhitettynä pahvipakkauksille (se on täynnä se hylly) neljä ja puoli vuotta. Ihan hyvä saavutus. Tosin sinne olisi hukkunut muuten jotain yhtä arvokasta, jolle ei arkipäivinä ole mitään käyttöä.

MISTÄ minulle on tullut lasinen joulupukkikulho? Kuka peijooni sen on tuonut? Tai kipsinen tassuaan nuoleva kissa? Sillä vitsauksella on vielä jostain tekokuidusta tehty punainen rusetti kaulassaan. AARGH! Kuka näitä hel-kutinkoneita valmistaa ihmisten koteja täyttämään? Nyt hämärästi muistan, että minähän olen kuin olenkin todella valittanut asiasta ennen. Asiat ovat täysin samalla tolalla mitä ennenkin. Paitsi: tänään Hassu Jänis lupasi seurakseni tulla siivoamaan häkkivaraston. Nyt etukäteen jo sanon, että tänään illalla viimeistään klo 21 olen naurun kohteena. Yhtäkkiä päähäni välähti, että siellä on pahvilaatikollinen vanhoja lehtiä. Siis neljä vuotta vanhoja. Mikähän minua riisti silloin, kun olen nekin säilyttänyt? Joku peeveli.

Jos menisi myymään ne kakat kirpputorille ja laittaisi vahingon kiertämään:) Tervetuloa penkomaan.

Jalkavaivoja

Minulla on jalka kipeä. Hassua. Voiko sellainen vaiva tulla jos kävelee liikaa?

Minun ei olisi tarvinnut nukkua kuukautta. On se hyvä, etten meinannut.

Juttu ei ihan tänään vielä jatku

Joskus on sellainen päivä, että haluaisi mennä peiton alle ihan hiljaa ja nukkua neljä viikkoa. Sitten kun herää, niin joku armas on tuonut viereen mukillisen kaakaota tahi jotain hassua mistä on uneksinut, ja kaikki on sinä uniaikana kääntynyt hyväksi!






(Käytännössä tämä kaikki tarkottaisi kai sitä, että joku toinen on hoitanut kaikki minun ongelmani! Tämä ei ole merkki luonteeni laiskuudesta [kyllä minä laiskakin olen], vaan yllättävästä tilanteesta joutua myöntämään, etten osaakaan ratkaista kaikkia-omiakaan- ongelmiani.)

Hei pitkästä aikaa

Kone kikkura otti ja hajosi. Hassu Jänis korjasi sen, mutten viitsi tässä nyt kertoa, miten siinä kävi.

Kirjoitan lainakoneella. Ei oiken suju vieläkään, kun on tottunut omaan näppäimistöön sormet. Hassua.

Kaksi kesäkuulumista. Ei. Ei kuulumista, kommellusta. Ensimmäinen menee näin: Olin ystäväni kanssa kaupassa, paikallisessa vaateliikkeessä. Hän kokeili innoissaan takkia peilin edessä, jonka eteen oli nokkelasti sijoitettu hylly niin, että jos halusi katsoa itseänsä, niinkuin hän, niin oli sujautettava itsensä pienestä raosta pieneen väliin. Aikansa se kekkuli siinä itseänsä ihaili, sanoin ystävälleni, että mennääs tästä nyt mäelle, mieluiten sovittamaan muita vaatteita oikein kunnon sovituskoppiin. Lupasi tulla ihan kohta. Muttei tullut se. Kiersin siinä aikani ja katselin kaikenlaisia hassuja asioita, mitä ihminen voi päällensä laittaa, jos ei ole ihan terve. Sellainen on muoti. Kas, ei tullut ystäväni, edelleen siellä raossa keikisteli! Vaaleat hiukset heilui, niin kovasti ihasteli! Menin sanomaan ystävällisesti, että tules nyt sieltä, senkin kupparin Ulla. Nainen kääntyi, mutta oliko se sama minun tuttuni, ei! Ihan eri, vanhempi! Sanoi vain, etten taida olla ihan se, jota haet. Heh. Sanoin, että kaikella kunnioituksella, ei ollut mitään henkilökohtaista kutsussani, eihän hän edes näytä kupparin Ullalta. Ystään pää vilahti muualta. Menin luoksensa ja kerroin, mitä taas tuli tehtyä. Se kysyi, että miten sellaista voi kenellekään sanoa, että Kupparulla. Ties mitä nainen kuuli, se eri.

Jatkuu huomenna. Hah. Sen toisen jutun voi lukea täältä ikäänkuin jatkokertomuksena.

Aitoja ihmisiä

Laitoin itseruskettavaa suihketta. Värjäsin tyvikasvun. Ostin muutama päivä sitten irtoripsiä, jotka voi laittaa kun menee juhlimaan, ja aina kun haluaa, että muut huomaavat, että kas, tuolla ON kuitenkin silmät, ennen olen luullut, ettei sillä ole. Tuli tässä sellainen olo yhtäkkiä, että toivottavasti kukaan ei huomaa, että minä olen näinkin epäaito! Että rusketuksen ja kaiken saa huomata, kunhan eivät ne huomaa, että se on oikein citymarketista ostettu (kerrankin en ole niin kalpea, että Hassu Jänis naurahtaa: oi goottia!) Ja silmät ovat samasta paikasta!

Lisäksi meikkaan ja yritän pitää tukan erilaisena, kun se on kun aamulla herää tämä. Viilaan ja lakkaan kynsiäni, (etenkin varpaiden) ja laitan ripsiini lakritsaa tahi tervaa, kuten armas isäni asian ilmaisee. Nypin kulmakarvani ojennukseen ja rasvaan epäsäännöllisen ahkerasti silmänympäryksiäni. Kaipa kiinteyttävää voidettakin jossain kaapin perällä on. Tosin jos se vielä on tallella, niin siitä on puolet jäljellä. Ei selluliittiin auta kuni kuolema. Ruosteenestoaine taitaa olla yksi harvoista aineista, mitä tämä nainen ei vartaloonsa lykkää. Eikä botoxia. Kyllä olisi eriä silloin, jos naisihmiset hinkkaisivat nahkaansa ainoastaan sillä vihreällä mökin hajuisella palasaippualla, jollaisia edelleen löytyy yllättävistä paikoista, vaikka kukaan ei niitä osta! Mahtaako olla apua kaikista niistä aineista, mitä minultakin kaapista löytyy? Nyt tarinassa tulee huippukohta, jossa kirjoittaja tajuaa elämän tyhjyyden kauneudenhoitopurkkien keskellä, ja lähtee toteuttamaan suunnitelmaansa maailman muuttamiseksi paremmaksi paikaksi.

Kaikkea ne keksivät ne jotkut. Minä menen sittenkin hakemaan kaupasta lisää itseruskettavaa, kun loppui yllättävän aikaisin tuo kehvelin purkki. Kun taittaa kädet kyynärpäistä kesken sen aineen vaikutuksen, niin jää taitteisiin hassut valkoiset läikät. Niitä on todella vaikeaa saada pois. Äh.

Ihmeellinen vaihe

Terve. Olen ollut Hassu Jäniksen kanssa nyt 13kk 15 päivää, laskutavasta riippuen. Tämä on Hassu Jäniksen laskumalli. Siitä ajasta olen ollut harvinaisen paljon kipeänä! Olen käynyt vuoden aikana varmaan useammin lääkärissä, mitä koko elämäni aikana yhteensä... Sangen pelottavaa. Sellaista pikkukrämppää, kaksi flunssaa, kummallisia päänsärkyjä ynnä muuta kummallista. Kai ne tästä joskus loppuu.

Kylpyläreissu meni hyvin. Hauskaa oli jne. Nyt valmistaudun töihin lähtöön. Ensi viikolla on muutama päivä lomaa- normaali vapaa siis, mutta lomalta se tuntuu:) Jee! Jonne, täältä tullaan todennäköisesti heinäkuun loppupuolella! Hassu Jänis ei tosin vielä tiedä sitä. Pitänee kertoa ehkä.

Kurkkupuhuttelua

Voi kuinka voi vain olla ihmisen kurkku kipeä. Antibioottikuuri ei tehonnut, se ensimmäinen siis. Tänään määrättiin toinen. Huomenna olisi pesulakeikka, pidin tänään aamulla kahdenkeskisen puhuttelun kurkulleni, että nyt se on sellainen juttu, että loppui tälläinen venkoilu tähän paikkaan. Ettei sellaista kukaan kestä, jos toinen pitää mykkäkoulua, on tulehtunut, ei sano mikä on vialla, muttei suostu luopumaan kiukuttelustaan. Sanoin vakavasti, että olen antanut sille neljä päivää aikaa parantua, eikä mitään ole tapahtunut. Oli muuten edelleen hiljaa se ja ihan punainen. Sanoin, etten ota sitä mukaan kylpylään, ellei se heti paikalla tule paremmalle tuulelle. Sekös sitä harmittaisi jos ei pääsisi (minuakin ehkä). Kyllä se jotain ymmärsi, nyt nimittäin ei ole enää yhtä kiukkuisen värinen ja nieleminenkin onnistuu! Kiitokseksi vien sen huomenna vesiliukumäkeen. Tosin oma osansa saattaa olla eri lääkkeellä. Tämä määrättiin streptokokin varalta. Lääkäri vakuutti tänään uudelleen, että kylpylään voi mennä.

Ostin tässä päivänä muutamana saippuakuplia. Kyllä, olen 26-vuotias. Joka tapauksessa hauskaa on. Ja puhallan niitä parvekkeelta alas ja sisällä myös, pienenä en saanut! Kissa on ihmetellyt kovaan ääneen kuplia. Ensimmäiset kaksi päivää meni aina puhallellessa kissan huudon säestyksellä, tänään oltiin sulassa sovussa. Minä puhalsin ja kissa rikkoi tassullansa. Tai haukkasi.

Jalkapohjat lähtevät puhtaaksi rusketusaineesta jalkaraspilla. Liiallinen kurkkupastilleiden käyttö aiheuttaa laksatiivisia oireita. Älä osta kalliita ruotsalaisia mansikoita. Jos laittaa pellavaöljyä sieraimiinsa kun ne ovat kuivat niin siksi että niitä hoitaisi eikä sitten pidä varaansa ja laita vaikka pumpulia tukkeeksi hetkeksi niin kannattaa pyyhkiä ylähuulensa ennenkuin lähtee apteekkiin. Kannattaa silti poistaa pumpulitukkeet myös ennen ulos lähtöä. Saa ikäänkuin kanssaihmiset fiksumman kuvan teistäkin kun ette juoksentele nenäaukot täytettynä. Sellaisia asioita opin tänään! Ja sen, että kärpäset tulevat avoimesta parvekkeen ovesta mielellänsä. Ja sitten istuvat teidän päällenne mielellään paljaalle iholle juuri silloin kun nukutte päiväunia.

Voisin tässä lyödä salaa itseni kanssa vetoa, että kun minulta loppuu sairastus, niin aurinko päättää, että nyt on paistettu ihan tarpeeksi tälle kesälle.

Sairasta ja jalkapohjallista

Hei. Sain lääkäriltä antibioottikuurin ja lämmintä kättä. Ja sairaslomaa taasen. Kolme päivää: keskiviikosta perjantaihin. Jännittävää, miten kummallisia asioita onkin työnantaja järjestänyt, sillä kolme sairaslomapäivää tarkoittaa sitä, että perjantaina klo 24.00 päättyvä sairauteni velvoittaisi minut menemään töihin klo 00.00 alkavaa lauantaita. Nimittäin minulla onnettomalla on silloin yövuoro(yövuoro tarkoittaa 20-07 välistä aikaa työpaikallani). Hah. Kaiken huippua on se, että työpaikassa saa nukkua yövuorossa 00.00- 05.00 välisenä aikana. Hah toisen kerran. Eli minun pitäisi mennä nukkumaan töihin keskiyöllä viideksi tunniksi, jotta voisin olla hereillä siellä kaksi tuntia aamulla. Esimies kehno meni kuitenkin ja siirsi sen 7h hamaaseen tulevaisuuteen vapaapäiväni tilalle. Sellaista sählinkiä.

Minulla ei ole viikonloppuvapaita. Kiertävän listan mukaan mennään, sanottiin minulle, ja joudun odottamaan ensimmäistä tämän kesän viikonloppuvapaata 9 viikkoa. Tällä viikolla olisin päässyt lauantaina valvomasta, mutta nukkunut kevyesti iltapäivään. Eli lauantaina olisin ollut sen seitsemän tuntia töissä, mikä vapaa se sellainen on? En kestänyt tätä 9 viikon tuskaista odotusta, vaan päätin, että nyt jos koska on aika ystävieni (kiitos vielä) valmistumiseni kunniaksi antamalle kylpylälahjakortille, vaikkakin suoraan yövuorosta tulleena (ei, ei mene niin se, miten siellä ilkeämielinen jo ajatteli. Ei se ole mukavaa nukkua töissä. Uni on kevyttä kuni höyhen tahi hattara. Olen muutaman kerran säikähtänyt vatsani kuralle, kun joku asukkaista on seissyt pimeässä 30 cm päässä unisilmistäni, kun olen herännyt jonkin ylimääräisen läsnäoloon. Se jos mikä on pelottavaa. Toisaalta vastuun paino ei päästä nukkumaan kunnolla, jos jollain tulee hätä, on minun oltava kärppänä paikalla. Pahinta on se, että on vielä tiedettävä, mitä pitää tehdä, vaikka olisi 30s sitten vielä ollut juoksemassa keltaiset kumisaappaat jalassa Väinämöisen kanssa Eiffeltornia ylöspäin kiihtyvällä nopeudella niin, että puolessa välissä alkoi hirvittää että mihinkäs minä tästä singahdan kun nuppi tulee vastaan (Unispäin siis, jos joku ei tajunnut ja tunsi olonsa psykedeeliseksi.) (En tiedä, onko Eiffeltornissa knupi.) (Kai siellä joku tappi on, että tietää, tähän loppui tämä.) (Pitänee tarkistaa. Internet on hauska keksintö!) (On siellä joku. Tai ainakin sellainen valkoinen pää, että nyt pian loppuu, hidastakaa vauhtia, Eeva ja Väiski, muuten tulee kuolo, ei avaruudessa voi hengittää!).

Niin siis. Asiaan taasen. Olemme menossa Hassu Jäniksen kanssa lauantaina iltapäivällä vuorokauden mittaiselle matkalle ihmispesulaan. Kysyin lääkäriltä luvan oikein. Tosin se nainen lupasi, että kurkkukivun pitäisi mennä ohi kuni lottovoitto siksi, jos heti aloittaa kuurin, mutta tänään se oli pahempi, mitä eilen se kipu siis. Jos loppuu kylpyläksi, niin ihmettelen. Ja olen onnellinen toki.

Saako sairaslomalla käydä kirjastossa hakemassa itselleen kirjoja, jos se auttaa pään kasassa pysymiseen? Minä olen mahdottoman huono olemaan vain paikallani. En jaksaisi sairastaa. Yhden päivän oleilu menee, toinen on jo vaikeaa, kolmas on ihan tuskaa(vaikka siis olisi oikeasti kipeä, kuten minä olen. Adenovirusta se epäili se lääkäri. Ja se on sellaiseen koulutettu, että se tietää. Tai sitten arvaa harvinaisen oikeaan.) ja neljäntenä päivänä voi jo laskea askelia katosta.

Lopuksi pieni käytännön neuvo. JOS olette kalpea kuni lakana, ettekä rusketu, niin olkaa onnellisia. Jos ette ole, niin menkää aurinkoon. Jos ette mene, kun se ei kumminkaan auta, niin älkää käyttäkö kuitenkaan itseruskettavia voiteita. Jos kuitenkin käytätte, niin älkää langetko uutuuskiusaukseen- suihkutettaviin itseruskettaviin tökötteihin. Jos kuitenkin lankeatte niihin, niiden upean, tasaisen tuloksen takia, niin älkää suihkuttako sitä eteisessä, vaan menkää vessaan, jossa voitte pestä heti lattian. Jos kuitenkin suihkutatte eteisessä, ÄLKÄÄ kävelkö lattialla ajattelematta, mitä juuri teitte. Nimittäin. Teille voi käydä niin, että kaikki ohimennyt sumute tarttuu huomaamatta jalkoihinne, ja sitten katsotte illalla, että miksi on näin likaiset pohjat jaloissa. Pesette ne, ja kauhuksenne huomaatte, että ei lähde! On rusketusta! Teko-! Eikä mitään vähäistä määrää, vaan on mustat kuni yö ja synkkä ajatus! Muualta olette vaalea. Ja sitten saa poikaystävänne aihetta sanoa teistä, että olette tummaihoisen ihmisen negatiivi (sanoi se sappermentti). Minä en nyt tässä viitsi sanoa, kenelle tämmöistä tapahtui, muuten vain varoitan.

Kippi jälleen

On se hassua, että kesällä voi ihminen vilustua. Tai en tiedä onko tämä flunssa vai mikä. Mutta kipeä olen taas. Huhtikuun loppupuolella muistaakseni viimeksi olin. Menen samalle lääkärille todentamaan että sairas olen.

Lisäksi äidin kanssa tänään jutellessani tuli juttua kamalista eläimistä. Minun listani näyttää tältä: jaetulla ykkössijalla on 1. Etanat ja sammakot. Etenkin lyhytpääsammakko on vastenmielisistä vastenmielisin! Kolmantena sitten seuraa viralliselle päivitetylle listalle uutuutena kivunnut 3. Mureena ja 4. vasta ovat perhoset. Sitten tulevat 5. Leppäkertut. Siinä on kammotuksieni lista!

Minulla on sammakoista ja etanoista suorastaan kauhu. Onneksi kotimaassa ei ole sellaisia kamalimpia, 5-10 cm mittaisia nakuetanoita, mitä esimerkiksi Saksassa. Ne lamauttavat, ei etene Eeva jos on niitä maassa. Ei eteen eikä taakse. Sammakat tekevät saman! Etenkin ne paksupäät.

Sammakanpelko on nimeltänsä bufonofobia tai ranidafobia. Jos jännittää etanoita kuten Eeva, joutuu tyytymään limanpelkoon tai johonkin mikä ryömii- fobiaan. En ainakaan löytänyt sanaa etanapelolle.

Hippopotomonstrosesquippedaliofobia on sellaisella, joka pelkää pitkiä sanoja. Ironista, että fobiasanakin on metrin mittainen verrattuna vaikka sammakanpelkoon:D Lisäksi jollain paralla voi olla Pentherafobia. Onneksi minun anoppini on mukava.

Kas, nyt lääkäriin!