Tänään ahdistaa toden teolla tulevaisuus. Mistä tietää ihminen tehdä oikeita päätöksiä? Tämä on retorinen kysymys, kunhan puran olojani.
Varoitus, kerron uneni: Näin muuten hassua unta aamu-unessani. Olin valmistumassa koulusta, joka oli kovasti vanhan yläasteeni näköinen, ja ihmettelin siinä, että miten saan kaikki puuttuvat opintopisteet suoritettua. Iski melkein paniikki, kun ajattelin, etten ole käynyt oikeasti kaikilla kursseilla, mutta pisteet olisi saatava. Hyppelin koulun pihalla jostain syystä siten kevyesti, miten unissa yleensä hypitään. Sellaista hyppelyä, että on ilmaa paljon välissä, voi matkatakin niin eteenpäin. Pihalla oli venäläinen vanha balettitanssijanainen, ja ihmetteli hyppelyäni, että mitä tanssia tuo oikein on, kun ei näytä ollenkaan miltään lailliselta. Sanoin hänelle, että tämä on uusmodernia tanssia (jossa siis käytännössä ei ole mitään järkeä)(taidetta on se vain). Venäläinen vaikuttui ja järjestimme hänelle mahtipontisen esityksen siinä koulun pihalla (jostain ilmestyi luokkakavereitani, joilla oli sama tilanne, että opintopisteitä puuttui), se oliki mielenkiintoista se! Sen nimi oli "Yhteiskunnan epäkohtia" ja siinä röhkittiin ja kierittiin maassa, samaan aikaan muutamat muut pyörittelivät käsiään ja jalkojaan ja osa puhkoi ilmapalloja.
Venäläisnainen sanoi heti huomanneensa, että meillähän on tähän koulutus (mikä ääliö...!) ja lupasi jostain syystä antaa todistuksen meille puutuvista opintopisteistä. Teki meille oikein diplomit ja antoi puhalletusta lasista tehdyt korut kaulaan. Lupasi samalla, että meille on paikka varattuna maailman laajuisessa tanssikohferenssissa, jossa pääsemme kilpailemaan maailman kuuden parhaimman tanssiryhmän joukossa.
Hah. Kun esittelimme naiselle tanssin ilmaisukeinoja, muistan, että yhdessä tanssissa mukana oli pieni musta villakoira. Sen talutushihnaksi laitoin maalarinteippiä. Siis kerran kaulan ympäri ja sitten rulla käteen. Tanssin idea oli se, että vähitellen siihen tuli ihmisiä, jotka sanoivat "anteeksi, en mitenkään halua puuttua, mutta..." ja ne ihmiset jäivät yksitellen siihen maalarinteippiin kiinni. Arvatkaapa, mitä se kuvasti:D Nykyajan kasvatusta ja vanhempien oikeutta kasvattaa omia lapsiaan "rauhassa". Ha. Oi auta, oi auta sa suuri unitutkija.
8.2.07
Terveisiä yötyöstä. Nukuin harvinaisen pitkään päivällä, yleensä vetelen hirsiä yövuoron jälkeen yhteentoista asti. Minulle tarjottiin työtä neljäksi kuukaudeksi eli toukokuusta elokuuhun. Näillä näkymin valmistuisin huhtikuun loppupuolella, eli menisi mainiosti työ ja raha-asiat yksiin, sitten voisi rauhassa vääntää noita työnhakupapereita kesällä eikä valmistumishötäkässä. Mutta. Olen ollut samassa paikassa kaksi vuotta, enemmän kesäisin ja sairaslomatuuraajana muulloin. Rehellisesti sanottuna toivepaikkani olisi jossain täysin muualla. Ei paikassa vikaa ole, mutta työnkuvan haluaisin olevan erilainen. Tämä päätös kuuluu sarjaan "vaikeat" ja "ennalta-aavistamattomat".
Muikku kekkuli jätti kotinsa siis, kunnei voi hamsterikaan ottaa mitään mukaansa kun täältä lähtee. Nyt minulla on 100l terraario tyhjän panttina. Joku sen minulta saisi ostaa, suhteellisen halvalla vielä. Ellei ole tarvetta lemmikille, voi sinne laittaa kaikenlaista tarpeetonta, minä voin mielelläni keksiä lisää käyttöideoita ilmaiseksi!
Maksaisin heti 2€ jos saisin kurkata tulevaisuuteen, mitä ihmettä kannattaa tehdä. Minun olisi päätettävä pian, että saavat toisen ihmisen tilalleni sinne kesäksi, jos en halua paikkaa. Mol.fi:n sivuilla on todella vähän paikkoja sosionomeille, mukava huomata tässä vaiheessa koulutusta sekin asia. Mihin ihmeeseen ovat työllistyneet edelliset valmistuneet...? Sosionomeja on kuitenkin aika vähän työttömänä, koulussa tehtiin tutkimus, että kuinka paljon valmistuneita on töissä, muistaakseni keskivertoluokan, eli 30, valmistuneista 29.
Muikku kekkuli jätti kotinsa siis, kunnei voi hamsterikaan ottaa mitään mukaansa kun täältä lähtee. Nyt minulla on 100l terraario tyhjän panttina. Joku sen minulta saisi ostaa, suhteellisen halvalla vielä. Ellei ole tarvetta lemmikille, voi sinne laittaa kaikenlaista tarpeetonta, minä voin mielelläni keksiä lisää käyttöideoita ilmaiseksi!
Maksaisin heti 2€ jos saisin kurkata tulevaisuuteen, mitä ihmettä kannattaa tehdä. Minun olisi päätettävä pian, että saavat toisen ihmisen tilalleni sinne kesäksi, jos en halua paikkaa. Mol.fi:n sivuilla on todella vähän paikkoja sosionomeille, mukava huomata tässä vaiheessa koulutusta sekin asia. Mihin ihmeeseen ovat työllistyneet edelliset valmistuneet...? Sosionomeja on kuitenkin aika vähän työttömänä, koulussa tehtiin tutkimus, että kuinka paljon valmistuneita on töissä, muistaakseni keskivertoluokan, eli 30, valmistuneista 29.
5.2.07
Apteekkihuijausta
Terveisiä Kaarinasta. Hassu Jänis pelasi lauantaina laskelmieni mukaan ainakin kahdeksan tuntia Johanneksen kanssa zombi(e)peliä, jossa saa tappaa sellaisia eläviä kuolleita millä vain, mikä nyt hyvältä tuntuu ja ostoskeskuksesta löytyy. Ne olivat siellä ostoskeskuksessa ne zombit. Mm. Nalle Puhin päällä voi niitä käsitellä, iskemällä sellaisen pään kulloisenkin zombin päähän. Tai ei se siitä kuole, mutteivät silloin näe tulla syömään sitä pelaajaa, siis itseä, kun on Nalle Puhin pää tiellä. Kyllä on rikas mielikuvitus x-boxin pelien kehittäjillä! Sain katsella zombien veren roiskumista ja sen loiskumista laatteelle kolmen viimeisen tunnin aikana (24-03), kun odotin Hassua ja Hassun kyytiä Johannekselta takaisin anoppilaan. Ensi lauantaina meinaavat ottaa uusiksi, eivät sitä kahdeksassa tunnissa ehtineet pelata loppuun, siinä on oikein juonikin! Mitä kaikkea ne vielä keksii?! Ei ole ihan joka tytön peli se.
Tänään apteekissa ollessani naisfarmaseutti (oletteko nähneet usein muuten miehiä siinä ammatissa...? Minä en rehellisesti sanoen muista yhtään miesfarmaseuttia) oli innoissaan kuin kani ja esitteli minulle uutta ihoöljyä. Suihkautti sitä se minun käteeni ja katsoi minuun silmät kiiluen ja sanoi: "No?". Vannoi minulle hetimiten, että ihanalta greipiltä tuoksuu se, ja haistin epämääräisesti kättä käskystä. Ei minusta kyllä. Ei takuulla tuoksunut. Mutta sano siinä sitten, että no ei miltään haise. Korkeintaan joltain hivenen kemialliselta, muuten on hajuton tämä, sehän on avoin kritiikki että "Nainen, tuotteenne on kelvoton minun nenääni". Sanoin haistettuani että joo, yllättyneesti ja kohteliaasti.
Esitteli se kekkuli ihanaista tuotettaan lisää, haistelin muutaman kerran vaivihkaa kättäni ja pyörittelin silmiäni ihanasta greipintuoksusta, jota siis ei ollut, jos joku hidas lukija ei sitä vieläkään perille saanut. Kunnes huomasi se nainen, että "hetkinen, eikös tässä olekaan sitä tuoksua... Ei, tähän ei ole laitettu, se on sellainen erillinen pussi, jonka saa laittaa tähän muuten hajuttomaan öljyyn, jos haluaa." Jaaha. Kuvitelkaas tilanne, että te olette kohteliaisuuttanne ihastelleet jotain, mitä ei olekaan. Ajattelin laukaisevani jännitteen kun sanoin, että "kuinka huolestuttavaa se on, että haistaa jotain, mitä ei olekaan, hehe", mutta vale oli se. Mitä valetta koko käynti!
Sellaisia olemme me. Ei sano ihminen, kun sen kanssa- kysyy, että näytänkö lihavalta tässä, niin siihen ei siis tokaise, että armottoman. Tai jos joku uudella tukalla tulee ja on kaamea se, niin ei sano normaali, hyväkäytöksinen että haha mikä kodinonni kasvaa sinulla tuolla päälaella, et kai maksanut siitä? Jos sanoo niin yksin on sanoja ikänsä. Tai sitten siitä tehdään joku korkea-arvoinen arvioija tai idols-tuomari.
Mistä sitten tietää, että toinen on oikeasti tosissansa kehuessaan? Ei mistään. Eikä näitä asioita sovi miettiäkään kanssakäymisessä, muuten on kohonnut riski, että nuppi räjähtää mäjelle. Silloin ovat tosissaan kaikki, kun teitä tulevat katsomaan ja sanovat "Hyi, yököttävää!".
Tänään apteekissa ollessani naisfarmaseutti (oletteko nähneet usein muuten miehiä siinä ammatissa...? Minä en rehellisesti sanoen muista yhtään miesfarmaseuttia) oli innoissaan kuin kani ja esitteli minulle uutta ihoöljyä. Suihkautti sitä se minun käteeni ja katsoi minuun silmät kiiluen ja sanoi: "No?". Vannoi minulle hetimiten, että ihanalta greipiltä tuoksuu se, ja haistin epämääräisesti kättä käskystä. Ei minusta kyllä. Ei takuulla tuoksunut. Mutta sano siinä sitten, että no ei miltään haise. Korkeintaan joltain hivenen kemialliselta, muuten on hajuton tämä, sehän on avoin kritiikki että "Nainen, tuotteenne on kelvoton minun nenääni". Sanoin haistettuani että joo, yllättyneesti ja kohteliaasti.
Esitteli se kekkuli ihanaista tuotettaan lisää, haistelin muutaman kerran vaivihkaa kättäni ja pyörittelin silmiäni ihanasta greipintuoksusta, jota siis ei ollut, jos joku hidas lukija ei sitä vieläkään perille saanut. Kunnes huomasi se nainen, että "hetkinen, eikös tässä olekaan sitä tuoksua... Ei, tähän ei ole laitettu, se on sellainen erillinen pussi, jonka saa laittaa tähän muuten hajuttomaan öljyyn, jos haluaa." Jaaha. Kuvitelkaas tilanne, että te olette kohteliaisuuttanne ihastelleet jotain, mitä ei olekaan. Ajattelin laukaisevani jännitteen kun sanoin, että "kuinka huolestuttavaa se on, että haistaa jotain, mitä ei olekaan, hehe", mutta vale oli se. Mitä valetta koko käynti!
Sellaisia olemme me. Ei sano ihminen, kun sen kanssa- kysyy, että näytänkö lihavalta tässä, niin siihen ei siis tokaise, että armottoman. Tai jos joku uudella tukalla tulee ja on kaamea se, niin ei sano normaali, hyväkäytöksinen että haha mikä kodinonni kasvaa sinulla tuolla päälaella, et kai maksanut siitä? Jos sanoo niin yksin on sanoja ikänsä. Tai sitten siitä tehdään joku korkea-arvoinen arvioija tai idols-tuomari.
Mistä sitten tietää, että toinen on oikeasti tosissansa kehuessaan? Ei mistään. Eikä näitä asioita sovi miettiäkään kanssakäymisessä, muuten on kohonnut riski, että nuppi räjähtää mäjelle. Silloin ovat tosissaan kaikki, kun teitä tulevat katsomaan ja sanovat "Hyi, yököttävää!".
2.2.07
Jepulis, niin kävi 2!
Saattohoidossa ollut hamsterini on siirtynyt manan majoille. Tai siis paremmille pähkinämaille. Miten vain. Eräs vieraani halusi kurkata koppiin, ja ihmetteli kovin, miksi lemmikkiparka on kovin kankea. Tragikoomista. Se on kuollut, ehkä siksi.
Muistokirjoitusta ei ole odotettavissa. Mietin sen ajan sitten, miten toimitan Muikun hmm pois. Miksi ei ole mitään ohjeistusta sille, miten toimitaan talvella, kun halutaan eroon kuolleen lemmikin ruumiista?
Muistokirjoitusta ei ole odotettavissa. Mietin sen ajan sitten, miten toimitan Muikun hmm pois. Miksi ei ole mitään ohjeistusta sille, miten toimitaan talvella, kun halutaan eroon kuolleen lemmikin ruumiista?
Musikaalista perjantaita
Arvatkaa mitä tein klo 02.00 viime yönä? Menin vihdoin nukkumaan, tai siis oli tarkoitus mennä. Kissa peijooni tuli tapansa mukaan mahan päälle makoilemaan ja vaatimaan jonkinlaista kupsutusta, niin SILLOIN, silloin se sattui! Käänsi se keeku peräpäänsä minun silmiäni kohden, ja heti ne tarkkana huomasivat, että keekun perässä karvoihin takertuneena seuraa uskomaton määrä kivettynyttä ripulikakkaa! Armias!
Vastaus edellisen kappaleen kuva-arvoitukseen ilman kuvaa on, että klo 02.00 pesin lavuaarissa kissan takapuolta kivikakasta. Kissa huusi ja minä myös ehkä.
Minulla on maailman tylsintä musiikkia. Ei kestä ihminen sitä. En jaksa kuunnella oikeastaan mitään niistä (mainittakoon muuten, että viime syksynä lauloin itsekin levylle, joka soi yllätyksekseni eräänä perjantai- tai lauantai-iltana radio Deissä. Ha. 15 minuuttia julkisuudessa, laulu kesti vähemmän, joten oli pakko hetken hehkuttaa tässä (säälittävää)) (eiköhän se ollut siinä), kaikki on tylsiä vain! Yleensä jos olen kotona, en kuuntele mitään. Olen sellainen ihminen, jonka kotona on kuolemanhiljaista. Pienestä asti olen sellainen ollut. Tai siis minä en itse siis ole hiljaa kuolemanhiljaisessa kodissani, paitsi yksin ollessani olen tietenkin, paitsi pienenä en ja sisko nauroi kun minua jännitti olla yksin ja lauloin ja sisko oli kuunnellut oven takana ja sitä nauroi sitten se. Ja siis siksi en ole hiljaa, kun samainen sisko-kekkuli sanoi minulle, että olen ainoa hänen tuntemansa henkilö, joka on lujaa ollessaan hiljaa. Mutta siis. Se minusta, kodista piti. Ja siitä kuolemanhiljaisuudesta. Ei siinä ihminen keskity mihinkään muuhun paitsi musiikkiin, jos on äänessä sellainen, musiikkia pitää kuunnella niin, että kuuluu kaikki. Keskittyä oikein. Sanoihin ja siihen, minkälainen rytmi on ja bassokuviot ja jos sellaista ei ole niin muuten vaan sitten taustoihin ja. Ei voi kuunnella siis ylimalkaan (ha, ylimalka) paitsi sitten kun osaa edestakas sen musiikin ja sitten laulaa mukana. Jos sisko ei siis ole oven takana ja tulee siihen sitten ilkkumaan naamallansa.
Kuka ihme lukee tenttiin vaikka tai tekee hommia musiikin kanssa? Maalata voi, muttei lukea Suomen sosiaalipolitiikan perusteita jos soi taustalla groove. Hassu Jänis tekee niin. Ei siis luje sosiaalipolitiikkaa, mutta hommiaan tekee ja musiikki soi. Eikä mikään kevyt hissimusiikki (joka on muuten myös hienoa, vaikkakin aliarvostettua. Ihmeellinen vaikutus sillä, tulee metsäolo tai lapsuus- tai turvaisa) (ei käy kimppuun se musiikki) vaan raskas. Jotain kieroa on niissä ihmisissä, jotka eivät musiikkiin keskity! Erilaisia (jos vertaa vaikka esim. minuun) ovat he, muukalaisia!
Kissa on epämusikaalinen otus, ainakin peittää korvansa kun minä harjoittelen palleaharjoituksia ja putkimaista äänenmuodostusta täällä ja ylä-äänien oikeaa avautumista. Ei arvosta sitä se, menee ihan kuralle. Mieluiten myös siirtyy pois läheltä, makaa sitten korvallansa kun menee katsomaan ja sanomaan, että loppui jo.
Hitti! Tulin juuri kiinalaisesta. Syömästä siis. Nyt tekee mieli niin maan perusteellisesti jotain makeaa syötävää. Ostin Hassu Jänikselle Ahaa-patukoita. Arvatkaa kaivertaako ne nyt tuolla kaapissa mieltä. Kaivertavat! Mutta en syö.
Vastaus edellisen kappaleen kuva-arvoitukseen ilman kuvaa on, että klo 02.00 pesin lavuaarissa kissan takapuolta kivikakasta. Kissa huusi ja minä myös ehkä.
Minulla on maailman tylsintä musiikkia. Ei kestä ihminen sitä. En jaksa kuunnella oikeastaan mitään niistä (mainittakoon muuten, että viime syksynä lauloin itsekin levylle, joka soi yllätyksekseni eräänä perjantai- tai lauantai-iltana radio Deissä. Ha. 15 minuuttia julkisuudessa, laulu kesti vähemmän, joten oli pakko hetken hehkuttaa tässä (säälittävää)) (eiköhän se ollut siinä), kaikki on tylsiä vain! Yleensä jos olen kotona, en kuuntele mitään. Olen sellainen ihminen, jonka kotona on kuolemanhiljaista. Pienestä asti olen sellainen ollut. Tai siis minä en itse siis ole hiljaa kuolemanhiljaisessa kodissani, paitsi yksin ollessani olen tietenkin, paitsi pienenä en ja sisko nauroi kun minua jännitti olla yksin ja lauloin ja sisko oli kuunnellut oven takana ja sitä nauroi sitten se. Ja siis siksi en ole hiljaa, kun samainen sisko-kekkuli sanoi minulle, että olen ainoa hänen tuntemansa henkilö, joka on lujaa ollessaan hiljaa. Mutta siis. Se minusta, kodista piti. Ja siitä kuolemanhiljaisuudesta. Ei siinä ihminen keskity mihinkään muuhun paitsi musiikkiin, jos on äänessä sellainen, musiikkia pitää kuunnella niin, että kuuluu kaikki. Keskittyä oikein. Sanoihin ja siihen, minkälainen rytmi on ja bassokuviot ja jos sellaista ei ole niin muuten vaan sitten taustoihin ja. Ei voi kuunnella siis ylimalkaan (ha, ylimalka) paitsi sitten kun osaa edestakas sen musiikin ja sitten laulaa mukana. Jos sisko ei siis ole oven takana ja tulee siihen sitten ilkkumaan naamallansa.
Kuka ihme lukee tenttiin vaikka tai tekee hommia musiikin kanssa? Maalata voi, muttei lukea Suomen sosiaalipolitiikan perusteita jos soi taustalla groove. Hassu Jänis tekee niin. Ei siis luje sosiaalipolitiikkaa, mutta hommiaan tekee ja musiikki soi. Eikä mikään kevyt hissimusiikki (joka on muuten myös hienoa, vaikkakin aliarvostettua. Ihmeellinen vaikutus sillä, tulee metsäolo tai lapsuus- tai turvaisa) (ei käy kimppuun se musiikki) vaan raskas. Jotain kieroa on niissä ihmisissä, jotka eivät musiikkiin keskity! Erilaisia (jos vertaa vaikka esim. minuun) ovat he, muukalaisia!
Kissa on epämusikaalinen otus, ainakin peittää korvansa kun minä harjoittelen palleaharjoituksia ja putkimaista äänenmuodostusta täällä ja ylä-äänien oikeaa avautumista. Ei arvosta sitä se, menee ihan kuralle. Mieluiten myös siirtyy pois läheltä, makaa sitten korvallansa kun menee katsomaan ja sanomaan, että loppui jo.
Hitti! Tulin juuri kiinalaisesta. Syömästä siis. Nyt tekee mieli niin maan perusteellisesti jotain makeaa syötävää. Ostin Hassu Jänikselle Ahaa-patukoita. Arvatkaa kaivertaako ne nyt tuolla kaapissa mieltä. Kaivertavat! Mutta en syö.
...
Tänään tulin kotiin iltavuorosta vain huomatakseni, että kissa on tuhertanut ripulit lattialle koppinsa eteen. Jee.
31.1.07
Meinasi unohtua
Niin sellainen vielä ärsyttää, että kun käyttää kaukolaseja, niin silmät ovat pikkuruiset rusinat, kun pienentävät ne kurjat. Se sellainen on naurettavaa peliä niiltä laseilta, saisivat isontaa, kun kerran olen niidenkin kekkuleiden elämälle merkityksen antanut. Vaan ei! Rankaisevat siitä ne!
Ostin itselleni toissapäivänä 40 kpl tulppaaneita. Siellä nököttävät keittiön pöydällä siihen asti, kunnes kissa ne sieltä huomaa ja menee ja syö ne. Se tietää, ettei pöydällä saa olla, mutta menee öisin ja syö. Samoin veti sisäänsä ruohosipulit ja kaksi morsiuskimppua, jossa toisessa oli kieloja. Sinne meni ja kissa selvisi. Arvatkaapas muuten mitä maksoi kaksi 20kpl:n kimppua tulppaaneita? 2e. Pilkkahinta.
Ostin itselleni toissapäivänä 40 kpl tulppaaneita. Siellä nököttävät keittiön pöydällä siihen asti, kunnes kissa ne sieltä huomaa ja menee ja syö ne. Se tietää, ettei pöydällä saa olla, mutta menee öisin ja syö. Samoin veti sisäänsä ruohosipulit ja kaksi morsiuskimppua, jossa toisessa oli kieloja. Sinne meni ja kissa selvisi. Arvatkaapas muuten mitä maksoi kaksi 20kpl:n kimppua tulppaaneita? 2e. Pilkkahinta.
Minä täällä
Kissa oli eilen leikkauksessa. Tai siis. Ei leikannut sittenkään lääkäri silmää mäelle, vaan raaputti pintaa pois. Tänäaamuna silmä oli kuitenkin yhtä pahan näköinen kuin ennen raaputusta. Sanoi se setä, ettei kannata poistaa hyvää silmää. MUTTA. Mitä sitten, jos tuo ei tuosta antibiooteilla ja muilla parane? Kymmenen päivää saan odottaa, sitten mennään uudelleen näytille. Mitä ihmettä teen, jos silmä ei ota parantuakseen. Tähän mennessä kissan silmä on tullut maksamaan minulle 484e. Aika iso kilohinta. Jos silmä ei nyt parannu, voiko se lääkäri ottaa siitä silmänpoistosta ylimääräistä hintaa, sen siis, minkä se olisi joka tapauksessa tällä kertaa ottanut? Kun jos se sen ensi kerralla poistaa, ellei ole parantunut se, niin silloinpas olen 84e maksanut ylimääräistä, kun oltaisiin säästytty vaivalta, jos se sen olisi vienyt tällä kertaa. Pitäkää ihmiset peukaloita pystyssä. Ei tästä tule mitään, kun jännittää, toipuuko kissa silmästänsä vai taas ei ja mistä ihmeestä tempaisen yhtäkkiä huimat rahat eläinlääkärisedälle.
Minulle tarjottiin Ideapark-reissua. Se on ilmainen, ettäs ne, jotka siellä nyt jo ehto käärmeenmielissänsä ajattelemaan, että itseensä tuhlaa, ei kissan terveyteen panosta, kurja, lakkaan sen blogia lukemasta, niin ei pidä paikkaansa se. Oppilasyhdistys maksaa matkan, minä seuraan kiltisti. Ihan mukava päästä katsomaan, onko se Ideapark näkemisen arvoinen. Shoppailijan paratiisi ainakin. Saas nähdä kuinka hyvällä tuulella olen sen jälkeen, kun ei kuitenkaan voi mitään valtavia asioita ostaa. En oikeastaan edes tarvitse mitään. Ehkä uudet farkut, muuta en. Farkut jalkaan- episodi on täällä aamuisin naurettava. Tai siis minua ei. Mutta katsojia. Ovat menneet salaa pienentämään niitä, etenkin pesukoneen jälkeen! Ovat ihan pikkuiset, minä en. Ha. Turha on jalkojen valittaa, ei mahdu välihousut väliin, tai jos mahtuu niin sitten minä en. Kostoksi jaloille kylmyys, mitä ovat ottaneet kokoa tässä jossain vaiheessa salaa, ketkut!
Ostin Fitness-muroja. Ihan sen takia, että lupasivat minun sen avulla hoikistuvan yhden farkkukoon verran. Minä olen viattomana ihmisenä markkinavoimien säälimättömän painostuksen uhri, myönnetään, ehkä jopa vähän tyhmä.
Lauantaina oli oikein mukavaa, muuten. Siis siellä keittotouhuissa. Etukäteen marisin, mutta mukavaa oli. Meni siellä sitten vaatimattomasti 14h, mutta menipä äkkiä.
Nyt takaisin opinnäytteen kimppuun. Palvelukseen halutaan- ilmoitukseen ei ole vastannut vielä ketään. Haistakoon homeksen kaikki ne numibialaiset, jotka ovat ilmoituksen nähneet, eivätkä ole todesta ottaneet!
Minulle tarjottiin Ideapark-reissua. Se on ilmainen, ettäs ne, jotka siellä nyt jo ehto käärmeenmielissänsä ajattelemaan, että itseensä tuhlaa, ei kissan terveyteen panosta, kurja, lakkaan sen blogia lukemasta, niin ei pidä paikkaansa se. Oppilasyhdistys maksaa matkan, minä seuraan kiltisti. Ihan mukava päästä katsomaan, onko se Ideapark näkemisen arvoinen. Shoppailijan paratiisi ainakin. Saas nähdä kuinka hyvällä tuulella olen sen jälkeen, kun ei kuitenkaan voi mitään valtavia asioita ostaa. En oikeastaan edes tarvitse mitään. Ehkä uudet farkut, muuta en. Farkut jalkaan- episodi on täällä aamuisin naurettava. Tai siis minua ei. Mutta katsojia. Ovat menneet salaa pienentämään niitä, etenkin pesukoneen jälkeen! Ovat ihan pikkuiset, minä en. Ha. Turha on jalkojen valittaa, ei mahdu välihousut väliin, tai jos mahtuu niin sitten minä en. Kostoksi jaloille kylmyys, mitä ovat ottaneet kokoa tässä jossain vaiheessa salaa, ketkut!
Ostin Fitness-muroja. Ihan sen takia, että lupasivat minun sen avulla hoikistuvan yhden farkkukoon verran. Minä olen viattomana ihmisenä markkinavoimien säälimättömän painostuksen uhri, myönnetään, ehkä jopa vähän tyhmä.
Lauantaina oli oikein mukavaa, muuten. Siis siellä keittotouhuissa. Etukäteen marisin, mutta mukavaa oli. Meni siellä sitten vaatimattomasti 14h, mutta menipä äkkiä.
Nyt takaisin opinnäytteen kimppuun. Palvelukseen halutaan- ilmoitukseen ei ole vastannut vielä ketään. Haistakoon homeksen kaikki ne numibialaiset, jotka ovat ilmoituksen nähneet, eivätkä ole todesta ottaneet!
26.1.07
No huh
Terve. Tutustuin tänään uudelleen vanhaan tuttuun. Sen nimi on Kiire sen tutun. Ja sitten on sellainen tuttu, kuin Velvollisuus. Näiden kahden hyvä ystävä on nimeltänsä Luopuminen. Tämä kolmen kopla saapui luokseni tänäpänä kello 14.
Huomenna on iso tapahtuma, jonne minut vastusteluistani huolimatta huomaamattani nakitettiin laittamaan ruokaa. Siitä tuli velvollisuus, luopua omista suunnitelmista sen takia, että koko päivän saa sitten ahertaa ruoanlaittopuuhissa. Kiire alkoi tänään. Pitää ehtiä tukkuun hakemaan kaikki tarvikkeet. Tämä osui valitettavasti päällekäin tämänpäiväisten omien menojeni kanssa niin, että jouduin ne omat perumaan.
Mikä minua oikein riistää? Ennen olin halukas auttamaan ja luopumaankin omista jutuista, vapaaehtoistyö ei haitannut mitenkään. Nyt minusta on tullut ihan pullamössöä, menisin vain ja tekisin mitä huvittaa. Saatan joskus jopa perua jonkun sovitun asian vain sen takia, että viime viikolla mukavalta tuntunut asia ei sitten sovittuna päivänä huvitakaan! Mikä IHME minut on saanut muuttumaan sellaiseksi vetelykseksi, millaista piirrettä eniten ihmisissä harmittelen?!? Nyt olen itse sama. Laiska hannaaja. Ääh. Ja korpeaa luopua omasta vapaa-ajasta tätä...! Minulle on tapahtunut jotain kyllä nyt. Enkä todella tiedä, mistä tämä naurettava selkärangattomuus juontaa juurensa.
Lyökää minua joku.
Huomenna on iso tapahtuma, jonne minut vastusteluistani huolimatta huomaamattani nakitettiin laittamaan ruokaa. Siitä tuli velvollisuus, luopua omista suunnitelmista sen takia, että koko päivän saa sitten ahertaa ruoanlaittopuuhissa. Kiire alkoi tänään. Pitää ehtiä tukkuun hakemaan kaikki tarvikkeet. Tämä osui valitettavasti päällekäin tämänpäiväisten omien menojeni kanssa niin, että jouduin ne omat perumaan.
Mikä minua oikein riistää? Ennen olin halukas auttamaan ja luopumaankin omista jutuista, vapaaehtoistyö ei haitannut mitenkään. Nyt minusta on tullut ihan pullamössöä, menisin vain ja tekisin mitä huvittaa. Saatan joskus jopa perua jonkun sovitun asian vain sen takia, että viime viikolla mukavalta tuntunut asia ei sitten sovittuna päivänä huvitakaan! Mikä IHME minut on saanut muuttumaan sellaiseksi vetelykseksi, millaista piirrettä eniten ihmisissä harmittelen?!? Nyt olen itse sama. Laiska hannaaja. Ääh. Ja korpeaa luopua omasta vapaa-ajasta tätä...! Minulle on tapahtunut jotain kyllä nyt. Enkä todella tiedä, mistä tämä naurettava selkärangattomuus juontaa juurensa.
Lyökää minua joku.
25.1.07
Mitä tämä tällainen oikein tarkoittaa?
Tämä kekkuli on hukannut minun kävijälaskurini! Mitä sellainen peli on, mitä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
