Kaikkea ne keksii. Mahtaako kukaan haluta yleensä lukea kenenkään blogeja? Omassa elämässä on joskus ihan tarpeeksi mietittävää. Katsotaan, kuinka suuren massojen liikehdinnän oma miniblogini saa aikaiseksi, hih.

Kuukausi sitten en edes tiennyt, mikä on blogi. Niin se sivistys vaan saapui omaan lintukotooni ystäväni Outin kautta. Aika näyttää mihin asti tämä villitys kantaa. Ajattelin yksinäisyyden tunteina, että olisi hauskaa keksiä itselle tekemistä. Ihan vain siksi, etten sammaloidu. Olen ollut nyt kaksi päivää flunssassa, juonut litroittain Finrexiniä, kaatanut osan siitä sängylleni, niistänyt nenääni ja hakenut apteekista rasvaa, kun olisi mukavaa elää ilman suurempia tuskia siihen asti, kunnes nenän iho kasvaa taas takaisin. Hain samalla lisää Finrexiniä, jotta voisin juoda sitä jälleen litroittain, osa menee kuitenkin taas sängylle. Vanhat naiset valittaa vaivoistaan... Keskeytä minut jos alan puhumaan vatsan toiminnasta.

Kun on kuumetta, miten voi tulla hiukset kipeäksi? Minulla tulee aina. Muutenkin on hassua, kun on kipeä, ei tee mieli mitään ruokaa, ja sitten kun vihdoin voi kuvitella syövänsä jotain, se on mahdottoman epäterveellistä ja lihottavaa. Minulla oli tänään nälkä, söin pizzan. Kokonaisen. Eikä tehnyt edes heikkoa. Nyt tosin sitten tekee mieli kuivattuja luumuja(yök). Oli pakko käydä kaupassa ostamassa niitä. Heikotti ja olin ihan hikinen, mutta selvisin kaupan kassalta kotiin luumupussi kainalossa. Luumuthan taitaa tehdä sitä paitsi ihan hyvää vatsan toiminnalle, sanoi Kerttu eläkeläispiirissä.

Palataan asiaan. Nyt tutustun Outin opastuksella blogin ihmeelliseen maailmaan. Haen ystäväni Finrexinin tueksi. Ellei se kaadu matkalla sänkyyn. Kiitos ja näkemiin.