naisasianaisia

Hei. Arvatkaas, olenko onnistunut nukkumaanmenoprojektissani. Tulin sitten ruokatunnilla kotiin nukkumaan, kun töissä palaverissa istuin ja haukottelin ja nuljahti silmät väärin päin melkein väsymyksestä(kokoväsymyksestä siis mutta melkein väärin päin siis). Jos muuten palaverissa väsyttää, niin tässä teille vinkki. Istukaa kädet puuskassa ja nipistelkää itseänne käsivarresta. Ei tule uni ei. Ja jos oikein kovaa nipistätte, ei tule naapurinkaan päähän kun te siinä karjutte. Auttaa.

Miksi on naisen vaivaksi laitettu kaikkea! Koittakaas miehet sitä sun tätä, mitä naisena olemiseen kuuluu! Naiset! Tästä lähin vaatikaa paljon huomiota ja ihania asioita mieheltänne, tahi jos teillä ei sellaista ole, vaatikaa lukuisilta, tuntemattomilta miehiltä! Huomiota ja kukkia ja kuningattarena oloa! Saippuakuplia ja ilmapalloja! Sellaista ei ole naisen elämä usein! Paitsi minun (sihteerin huomautus: pitää paikkansa) ja joidenkin muiden ehkä.

Pitkän elämäni aikana olen tehnyt lukuisia haastattelututkimuksia siitä, mitä miehet naisista oikein ajattelevat. Noin päälisin puolin sanoisin, että hyvää. Ei tule mies ilman meitä naisia toimeen. Tahi yksi nainen per mies riittää, siitä ovat viisaat miehet samaa mieltä. Sitten ajattelevat he, että miten voi tuhrautua niin paljon aikaa ihmeelliseen itsensä maalaamiseen ja puunaamiseen. Ja että miten voi nainen olla niin kiero ja ajatella niin kummallisesti asioista, jotka etenkin ovat yksinkertaisia ja selkeitä(Eivät ole, harhaa!). Ja sitten sellaista, että ovat naiset pehmeitä ja ihania silti. Ruben Stiller sanoi, että älkää naiset yrittäkö olla niin kiinteitä. Minä lopetin heti yrittämästä.

Ei ole minulla asiaa enää. Olen menossa nukkumaan, ensimmäistä kertaa inhimilliseen aikaan tällä viikolla.