Viime aikoina olen kovasti ihmetellyt, miten on tämäkin maailma mennyt harmaaksi ja perin ikäväksi. Suttuista on! Vaan kas! Katsoinpa sitten silmälasieni linssejä pidemmän matkan päästä, ja heipä hei ja riemua, kun oli keskeisen näön alue naarmuilla kun joku mikä on erittäin. Ei ollut maailmassa vika, vaan harmaus oli linsseissä! Hah!
Nyt on sitten se ilo kadonnut, olen metsästänyt uusia silmälaseja ja kolunnut kaikki kaupungin liikkeet, eikä löydy ihmiselle uusia klaseja. Tässäkin kaupungissa on kuitenkin jonkin verran eri vaihtoehtoja, mistä liikkeestä valita. Tai niin sitä äkkiseltään heikkopäinen luulee! On samoja eri liikkeissä ja kamalia eikä minulle tehtyjä yhtään. Harva on sopiva, ja kun liikkeessä koittaa, ei näe kun ei ole silmälaseja päässä. Se on typerästi suunniteltu se, ihan niinkuin menisi ostamaan itselleen kenkiä, mutta jättäisi jalat kotiin! Mutta on vain siis luotettava siihen naikkoseen, joka antaa ilolla kalliita kehyksiä telineestänsä ja sanoo, että oi, kuinka tuo malli istuukin hyvin, ja jos siihen sokeasti luottaa(niinkuin on pakko, jos ei näe mitään ilman lasejaan), tulee itku kun lasit tulevat tilauksesta, valmiina täyttämään tehtävänsä tässä maailmassa. Katsotte peiliin ja ihmettelette, kukas kotka se sieltä mulkoilee. Se nainen, joka teille on valinnut oikein istuvat ja sopivat lasit, ei ole sattumoisin paikalla, kun juuri nyt iski flunssa-aalto.
Ei ole kivaa se. Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on vallan väärän mallinen pää tähän muotiin. Ne kurjat muodinluojat! Taas saavat aikaan naiselle kompleksin. Koittakaa laihtua päästänne, ei onnistu se, ellette ole ns. no en sano sitä nyt tässä. Kuitenkin nyt on siis edessä maailman luokan ongelma. Pidänkö siis vanhat harmaat linssini päässäni sinnikkäästi ja kuljen autojen alle tahi katson kuni heikko yltä tai alta linssien vai vaihdanko nyt ja häpeän, minä kotka? (Muuten maailman kamalampiin eläimiin p-eläinten lisäksi kuuluu tämä. En voi katsoa edes kuvaa tuntematta valtavaa yökötystä ja kauhua ja halua lähteä äkkiä pois koneen viereltä, koitan kopioida osoitteen katsomatta kuvaa. HYY KATSOIN VÄHÄN JA NYT PUDAUTTAA!)
Eräässä liikkeessä muuten se ulkonäköasiantuntijanaikkonen oli oikein energinen, se nimittäin tempaisi minulle laseja päähän sitä tahtia, että luulin jo että niitä on nyt takuulla kahdet päällekkäin. Niin huitoi se. Eikä antanut minun ottaa itse niitä pois, vaan otti itse niin, että korvani lupsahtelivat. Seisoin siis siinä ja vähän pelkäsin sitä tarmokkuutta ja korvieni ääntä. Tahti oli kova. En tiedä kuinka monet silmälasit tämä vanhempi naishenkilö sovitti paikoilleen, en uskaltanut liikkua, taisin pitää silmiä kiinni. Kyllä se sitten löysi hyvät, mutta hinta oli n200€ enemmän mitä muissa liikkeissä. Myyköhän Tiimari(nimeä ei ole muutettu) muitakin kun lukulaseja...?
Hei, julistan kilpailun! Kukas se on tuhannes kävijä täällä sivuilla? Se saa yllätyspalkinnon, jota emme tietenkään julkaise vielä! Tässä vaaditaan nyt rehellisyyttä ja selkärankaa. Se, joka huomaa olevansa se onnekas, joka rikkoo luvun, saa ehkä toivoa jotain. Kilpailemaan!
26.5.06
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Eeva, lasien ostoon on parikin hyvää kosntia....
Vaihtoehto A: otat digikameran (jos sinulla ei ole omaa, lainaa jostain) ja pyydät reipasta myyjätätiä ottamaan sinusta kuvan lasit päässä. Näin näet sopiiko ne rillit vaiko ei.
Vaihtoehto B: Sinulla on taatusti hyvä ystävä jolla on mielestäsi erinomainen maku ja lisäksi tämä hyvä ystäväsi tuntee sinut ja tyylisi. Otat ystävääsi hihasta kiinni, viet liikkeeseen ja kerrot että nyt autat valitsemaan rillit.
Vaihtoehto C: Pyydät että silmiisi laitetaan kertakäyttöpiilarit. Silloin et tarvi vaihtoehtoja A ja B vaan näet ihan itse millaiset rillit on.
Itse kävin rillejä ostamassa Jarin kanssa ja toteutin sekä vaihtoehdot A ja B. Hyvät kakkulat tuli. Myyjätäti Instrussa ehdotti itse vaihtoehtoa C. (kyllästyi vissiin meidän kuvaamiseen ;)
Korjausta tai oikeammin täsmennystä... Jari siis kuvasi, ei myyjätäti...enkä väitä että Jarilla on ehdottoman hyvä maku, hän tuntee minun makuni =)
Ja tuosta unohtui vaihtoehto D, jota allekirjoittanut noudatti monet kerrat vuosien varrella.
Eli vaihtoehto D: Päätin aloittaessani opiskelun, että nyt ostan prillit ja uudet ostan vasta kun valmistun. Mutta tämä siis tarkoitti sitä, että jos näkö muuttuu, ostan uudet linssit vanhoihin kehyksiin ja asennutan ne sitten vanhoihin, tuttuihin kakkuloihini. Jos nyt ei olisi ollut kivoja laseja, olisin ostanut vain taas uudet linssit vanhoihin, jo pitkään (=7 vuotta) hienosti palvelleisiin kehyksiini. Mutta löysin uudet ja enää ei hiukset jää kiinni korvan-takana-ja-päällä -kaaren muovipäällysteen rikkinäiseen reunaan ;)
Se olin MINÄ MINÄ MINÄ!!!
Se tuhannes kävijä.
Ja ihan tosissaan piti sitä yrittää. Kävin kotikoneella blogilla ja huomasin olevani tyyppi nro 999. Poistuin siis sivulta ja palasin muutaman minuutin kuluttua. Tajusi kone mokoma, että jippoahan tuo nainen vain koittaa. Koitin uudestaan, ja vielä pari kertaa, eikä vaan kelvannut. Niinpä, minä ovela, kannoin kannettavan kassista ja kytkin sen verkkoon. Ja kas näin, minusta tuli ihan sattumalta ja hirmuisen hyvällä tuurilla se kävijä nro 1000 :D
Mikä tässä kilpailussa oli palkinto??? :D :D
Lähetä kommentti