Ai juu

Nyt on iskenyt puheripuli sormiin. Katsokaa tarkkaan, ettei jää mitään olennaista lukematta, kun erheessä katsotte, että kas, tuossapa on uusin juttu, sen luen, ja alla olisi ollut myös lukematon! Minun juttuni ovat niin tärkeitä, ettei niitä sovi ohittaa, minä olen sentään saanut Liisa Hyssälältä sähköpostia(se on peruspalvelumonsteri se, jos joku teistä ei seuraa kuin omaan napaan kertyvän nöftävaraston karttumista ja Seppoa)! Oolen.

Niin siis. Asiaan. Kiitos peukaloista huhtikuussa. Selitän. Pääsin niiden avulla hyväksytysti musiikkiopiston pääsykokeista läpi. Hain klassisen laulun oppilaaksi(ei, en ole heittänyt kolmea AMK-vuotta yli laidan. Tämä on bonus!). Meitä oli yhteensä kolme hyväksyttyä. Kokeen hyväksyminen ei tosin vielä automaattisesti takaa oppilaspaikkaa(...), koska aloituspaikkojen määrä ei ole vakio. Mutta en voi siihen enää vaikuttaa mitenkään, oman osuuteni olen tehnyt ja siinä avusti peukaloiden meri!

Tänään on joko kamalaa tai aivan hirveää. Nimittäin. Lupasin eräälle lapselle meneväni maauimalaan kanssansa. Ja ulkona näyttää siltä että. En tiedä, miltä siellä näyttää. En ole katsonut. Katson. Hetki.

Näyttää siis pilviseltä ja kylmältä. Ja eräät hullut menisivät ulos uimaan. Tänään on siis mahdollisimman sopiva päivä vilustuttaa itsensä ja kuolla altaaseen hypotermian takia. Eikö niillä ole siellä mitään vastuuta pienestä ihmisestä? Auki pitävät, vaikka kuolevat asiakkaat!