28.6.06

Unettaa

Siitä on sitten niin pitkä aika, kun viimeksi olen tänne kirjoittanut, että melkein jo hävettää. Olen ollut töissä ja sitä ennen juhannuksen vietossa. Ehkä se tästä taas innostuu. Tällä välin ei ole tapahtunut mitään sellaista, mitä tänne voisin kirjoittaa.

Mitähän unet kertovat ihmisestä? En usko siihen, että jokin asia auttamattomasti tarkoittaisi jotain livenä(harmaa hevonen rahaa, harmaa, jossa on pilkkuja rakkautta, harmaa, jolla on valkoinen harja onnettomuutta jne), mutta siihen uskon, että kyllä vain sitä teistäkin siellä kotikatsomossa jokainen menneitä tapahtumia ja omituisia juttuja kertaa yöllisissä seikkailuissaan. Se, että joku väittää, ettei nää unia, on huima vale, ja sitä kalautettakoon otsalohkoon rangaistukseksi harhaanjohtamisesta. Paitsi jos se on vakaassa uskossa, näytettäköön sille tämä kirjoitus. Nimittäin, jokainen näkee unta, sanoo viisaat henkilöt, jotka ovat tutkineet asiaa. Toiset ihmiset eivät vain näe niin, että muistaisivat niistä mitään myöhemmin. Otsalohkoon kalauttaminen tekee hyvää. Otsalohkon takana sijaitsee ihmisen muisti, niinkuin valistuneemmat tietävät jo. Minä olen sen sanonut.

Minä se vain näen omituisia unia. Olen ollut kaksi kertaa kehitysvammainen, ensimmäisellä kerralla minulla oli siksi supervoimat. Kaikki ei pidä sitä minään, mutta pystyin juoksemaan seitsemän kertaa muita nopeammin! Nyt olen nähnyt erittäin väkivaltaisia unia, ja sekös mietityttää. Aamulla herään, ja kas, on peljästys, kun taas tappoi jonkun Eeva! Sitten olen nähnyt, että tapasin vanhan kissani, joka on ollut manan majoilla jo kolme vuotta. Sepä oli harmaantunut ja kuihtunut, pieneksi oli mennyt kuni rusina! Ennen sen karva oli mustavalkoinen, nyt ei. Mistä se minun päähäni pälkähti yhtäkkiä? Kuka sen päätti, että jahas, nyt näytetään Eevan unessa tämä pätkä, missä manan majoilta tulee kissa harmaana. Laitetaan vielä samaan aikaan sellainen pätkä, jossa se manakissa on sen nykyisen kanssa yhtäaikaa yhtä harmaana! Siitäkös menee se sekaisin! Ja laitetaan se odottamaan sen vanhalle kotiovelle, jonka takana asuivat oikeassa elämässä sen vanhemmat ennen, mutta nyt olisi talo remontoitu niin sokkeloiseksi, että menisi hermo oikeata ovea etsiessä! Se on hyvä pätkä, se katsotaan! Jaska, tuo popcornia!

Ei muuten ole hassua lentounetkaan! Pitkään näin sellaisia putkeen. Se oli omituista se, että minulla oli aina keltaiset kumisaappaat jalassa. Sitten koitin yhtenä yönä lentää lisää, muttei se onnistunut, mutta punaiset kumisaappaat jalassa ei onnistunut pyrähdys! Miten te liitelette? Minä pompin korkealle, ja sitten ottaa mahasta kun tulen alas. Tai sitten pitkiä loikkia.

Pitäisi varmaan kirjoittaa ylös heti herättyään, mitä ihmettä on tullut nähtyä. Se olisi mukavaa lukea sitten joskus.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi Eeva sun kanssas... ;) Itse olen nähnyt viime aikoina unta, että törmään karhuun ja melkein joka kerta se joko aikoo syödä minut suihinsa tai sitten jonkun minulle tärkeän ihmisen. Kaiken kukkuraksi olen joka kerta maalla vanhempien luona ja kaikki on niin autiota eikä missään mitään kättä pidempää millä sitä otsoa kalauttaisi. Työpäivien jälkeen näin usein unta töistäni, mitä pitäisi tehdä, miten ja milloin, että varmasti ennätän kaiken minulle uskotun hoitaa oikein erinomaisesti ja täsmällisesti. Kaiken huipuksi narskuttelin unissani niin hampaitani, että hammaslääkäri kertoi kulmahampaideni kuluneen moisesta. Nyt lomalla unessani kulkee siis karhu.

Hullunrohkea opiskelija kirjoitti...

Minäkin haluan jakaa kanssasi unen. Se oli loppuraskaudesta ja varmasti johtui siitä, että jännäsin olenko yksin kun lähtö tulee.

Se synnytys sitten starttasi kun Marko oli töissä. Ja tottahan lähteä piti heti. Marko ei kuitenkaan vastannut puhelimeen, eikä äiti, eikä isä. Siinä sitä sitten ollaan, pää jalkojen välissä ja itekö pitäisi auton rattiin istua. No, sitten keksin, että taksillahan minä. Vaan sanoivat mokomat Luvian taksiasemalla, että hepä ei kuljeta naisia synnyttämään, kun saattavat liata heidän hienon pirssin moisella. Siinäpä sitä vasta ihmeteltiin. lopulta keksi soittaa naapurikunnan puolelle tutulle taksikuskille, ja voit olla varma, että olin aika hupaisa näky, kun (ihan oikeesti) sutenöörin näköinen mies (musta nahkaliivit, mustat housut, sininen lyhythihainen kauluspaita, isot ruskealinssiset silmälasit, paksu kultaketju kaulassa ja ranteessa, pälvikalju kammattuna suoraan taakse ja kunnon elintasovatsa) saatteli nuorta naista synnyttämään :D

Anonyymi kirjoitti...

Olen otsalohkoon kalautettu. Mutta en silti muista uniani kuin joskus. Eli liian harvoin, kun lukee mitä sitä vois kertoa uneksineensa...
Voisin tässä paljastaa, että kyselin isältäsi, millaiset kumisaappaat sillä on, kun unissaan lentää. Muttei paljastanut, hymyili vain tietävästi. Eli siltä puolelta matkaasi on tarttunut unienmuistamisen jalo taito.

Anonyymi kirjoitti...

Pitkät askeleet ovat kaikkein hauskimpia unessa; sellaiset 10m loikat. Sellaiset unet taas, joissa jalat ovat lyijyä, kun pitäisi juosta, eivät ole ollenkaan mukavia.

Anonyymi kirjoitti...

Hervotonta on, kun uni toteutuu ja takaumankaltainen tila valtaa ihmisen. Ehkä sitä jo tietää asioita, joita ei tiedäkkään... Tai sitten tulevaisuuskaltselmus-uni onkin vain niin suhjuinen, että sen voi sovittaa hetkeen. Tulee kuitenkin muistaa, että asiat ovat kuosissa niin kauan, kun ei näe unia ennen nukkumaan menoa...

Anonyymi kirjoitti...

Toi oli hyvä, asiat kuosissa kun ei näe unia ennen nukkumaanmenoa ;)