Minä se täällä luultavasti olen, juuri kotiutunut 53h työrupeaman jälkeen. Olo on epätodellinen ja väsynyt kovin. Ehkä se olen minä, peilistä en ainakaan itseäni tunnistanut, minä olen kauniimpi ja ihanan valloittava. En ole varma, mutta luulen, että
Tyyni siskoni toi itsensä takaisin Tanskan maalta viikon loman jälkeen. Toi minulle haisevaa juustoa ja kofeiinitonta teetä. Molempia maistoin ja hyväksi havaitsin- siskoa en maistanut, se on takuulla yhtä pahan makuinen kuin pienenä. Kitkerä ja kuiva, nahistunut maku on se! Älkää ihmiset meidän Annea syökö, ei ole hyvää.
Ajattelin suunnata kaupungille ja ulkoilmatapahtumaan. Mutta auttamattomasti väsyttää, en taida sittenkään mennä muualle paitsi untenmaille.
19.7.06
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Juu, nahistuneelta tunnen itsekin näyttäväni (ja varmasti maistuvani myös) aina toisinaan. Etenkin niiden parin päivän jälkeen kun ensin olimme taaperon kanssa sairaalassa ja sitten pukkasi vielä hampaita aarteellemme. En varmasti ollut täydellisimmilläni silloin, enkä taida nytkään olla...hiukset pystyssä, kaurapuuroa kukkamekolla jne. :) Vaan mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä. Tai miten se sanonta menee?
jaa, että anneko nahistunut. ei ikimaalimassa tai minä sanon että....jotain hyvin loukkaantunutta...mausta en tiedä mutta uskoakseni ette kumpikaa pahalta maistu. Naiset uskokaa itseenne! Naiseus ja kypsyys kunniaan ! Herttiset hetket jos minä 32v. pidän itseäni vallan viehkona, kauniina ja etenkin maukkaan makuisena kaikkine mustelmine, ylimääräisine kiloine ja selluliitteineen -mitä on kertynyt muitten vastaväitteistä huolimatta!...niin silloin tekin sitä olette kuulkaas, NIIN!!!! Ja sano se paparazzini mun siskolleskin kun en hänt oo henk. koht. nähny, "et näin on asian laita eeva sunkin kohdalla sano peili mitä vuoan"
Lähetä kommentti