Ratkaisevia asioita

Tänään niitä sattuu, ratkaisevia. Haen sen peevelin opinnäytetyön opettajan lokerosta klo 15. Edellinen tuli niin monella huomautuksella takaisin, että itsetunto laski alle absoluuttisen nollapisteen. Hyytävää oli siellä, sen voin sanoa!

Miten voikin ihminen olla sellainen, että tekee niin kuin ei ole hyväksi havainnut, pelkkää laiskuuttaan (muistakaa tämä lause, tämä on tämän kappaleen pääasia, seuraavaksi tulee pitkä alustus aiheeseen, että tekin siellä kotikatsomoissa virittäytyisitte samaan tunnelmaan, missä on kirjoittaja)! Hassu Jänis on sellainen, joka siivoaa ja tiskaa ja ennen sitä esipesee astiat kuni hullu (se on niitä ihmisiä, joka laittaa tavarat paikalleen hetimiten kun niitä on käyttänyt tarpeeksensa)(kyllä te sellaisen ihmistyypin tiedätte. Saatatte itsekin olla sellainen, jos oikein omituisesti on sattunut). Minä olen mitä vähimmässä määrin sellainen intoilija. Joulun aikaan esimerkiksi on maailman kamalinta tehdä joulupaketteja kun tulee inspiraatio ja sitten joutua siivoamaan tavarat pois kun tietää, että huomenna tai viimeistään yli- jatkan tasan tästä mihin tänään jäin. Mutta. Asiaan. Nyt tulee se asia siitä lauseesta, joka teidän tuli muistaa. Niin että on ihminen laiska. Jouduin tänään taas maksamaan kovan hinnan esipesemättömistä astioista ja siitä, etten ole todellakaan laittanut tavaroita paikalleen, kun olen niitä käyttänyt. Enemmän tahi mitättömän vähän. Pakko kuurata ja liottaa kaikkea ihmeellistä, mitä lautasiin on takertunut! Samalla tosin voi kerrata, mitä kaikkea on tullut syötyä männäviikolla. Ehkei se olekaan aina silti vika. Joskus voi sellaista tehdä. Mutta kova homma siinä on, että liottaa ja tiskaa. Kun. Jos olisin heti viruttanut, niin ei olsi niin hommaa. Tai laittanut paperit paikalleen, kun olen niistä katsonut silmilläni jotain opinnäytteeseen ja vaatteet vienyt pyykkiin, niin ei olisi tätä häslinkiä nyt.

Mutta on.

Arvatkaa mitä. Sain sakon pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä. Pahinta on se, että sain sen toiseen kertaan neljän kuukauden sisällä. Juu. Kaikkea sitä sattuu tyhmälle. Syy oli täysin tässä päässä. On siinä silti muuten ammatti niillä sakottajilla. Toisen virheestä itse saavat leipänsä päälle voita. Ja voin alle leipää, miten vain. Toisen virheestä! Miten nukkuvat yönsä he? Hyvin! Luulevat, että ovat alati oikeuden työssä, mutta ovatko? Ihan kuin olisin tahallani jättänyt käyttämättä kiekkoa, protestiksi! "Uskonnollisesta vakaumuksestani johtuen en saa käyttää kiekkoa edes niillä alueilla, joissa sen käyttö on vaadittu." Menisiköhän valitus läpi...? Uskonnon varjolla on toisia käytetty hyväksi, huijattu ja tehty paljon pahaa. Sanoo edelleen harras kristitty. Mahtaisiko se säästää minulta parkkisakkorahat? Kaikkea olen tehnyt (vrt. porkkanoiden istuttaminen erääseen julkiseen puistoon), mutta ehkä röyhkeys tai pokka ei kestä soittaa pirkolle parkkiin ja kysyä.

Pitänee nyt kuitenkin sanoa, että työnsä se on heilläkin. Ehkä sakottavat joskus sitten myös niitä, jotka ilman inva-kylttiä kyseiselle paikalle parkkeeraavat. Haistakoon homeen ne! Pirkkoa silloin arvostan!

Lisäys. Lukekaas Katin naistenpäivä-kirjoitus, jos minun maiset pikkuiset marinani ärsyttää.