Pyöriä, poikia ja pesuloita

Hei. Otsikko kuulostaa aivan Nikke Knattertonin otsikolta (vrt. Malleja, maalareita ja pienoismalleja tai Surmaaja, ovia ja kassaholvi). Sellainen pää olisi kamala jos olisi itsellä. Ei sisältä. Ulkonäkö siis. Niinkuin Nikellä.

On tuulista on. Tukka lähtisi, ellei olisi toisesta päästä kiinni. Semssia on, joilla ei ole. Vaikka Nikke. Kaikista ei aina tiedä, onko vai ei. Joistain ihmisistä näkee, ettei ole. Harvoin kuitenkin, on niin kehittynyt tekniikka nykyisin!

Menin pyörällä töihin maanantai-iltapäivällä. Matka minulta töihin kestää 13 minuuttia, jos etenee nopeasti, ei tuule ja onnistuu pyöräilemään yhtä virtaviivaisessa asennossa kuin kananmuna. Kananmuna ei pyöräile, se on virtaviivainen. Sitä tarkoitin. Vanhan pyöräni kanssa on laskettava mukaan muutama yllätysmomentti, kuten nyt esimerkiksi ketjujen putoaminen, takapyörän lukkiutuminen, takapyörän irtoaminen, etujarrujen työsopimuksen laiton yhtäkkinen irtisanoutuminen, polkimen katoaminen tahi dynamon mäelle lento. Näistä yllätysmomenteista on sattunut muutama. Viime maanantaina sattui kaksi ensimmäistä, ensimmäinen kolme kertaa ja toinen kerran, juuri ennen työpaikan pihaa. Kyllä on jännittävää pyöräily yli 10 vuotta vanhalla pyörällä! Lisäksi ehkä voisin mainita, että hiukan harmittaa, kun pyörämies korjasi viime marraskuussa pyöräni onnettoman tilan laittamalla siihen uuden jalan, dynamon ja satulan. Muistatte varmaan kertomuksen onnettomasta pyöränjalastani, siitä tikusta. Ja tragikoomisen tarinan mäelle lentäneestä dynamosta. Näin siis tulemme johtopäätökseen, että satula on ainoa asia, mikä on säilynyt moitteettomassa kunnossa tästä huollosta. Väärin. Satula meni rikki onnettoman jalan tuen puutteen vuoksi, pyörä kaatui ja satula meni rikki.

Mutta siis. Maanantai-iltapäivänä päätin, että armas +12v vanha pyöräni saa armollisesti lopetustuomion. Ostan uuden. Ostin siis. Tiistaina saapui pihaani Helkama! On hyvä. Veroilmoitusta se ei täytä, eikä kulje takaperin, mutta muuten on pelit ja rensselit, niinkuin sanoo vanha kansa, tai joku ainakin on joskus sanonut. Minä nyt, jos ei muita. Niin että semmonen! Vaikka tuulee, niin suostuu tämä lähtemään kanssani, ei kitise, ei hankaa vastaan, ei kampea minua ojaan, on nöyrä, on hiljainen ja kaikin puolin oikein varastettavan näköinen... Saas nähdä vanheneeko Helkama. Eikös ne silti niitä hybridi- ja erikoismaastopyöriä rajan taakse vie ennemmin kuin näitä peruspyöriä?

Hävyttömiä hintoja ne muuten pyöristä kiskoo. En ihmettele, että varastavat.

Jotain asiaa oli vielä. Ai niin! Viime kesän vahingosta viisastuneena merkitsin omaisuuteni tarkkaan tussilla. Jos joku ei muista, niin minulle aiheutettiin mittavat taloudelliset vahingot varastamalla minun kauniit puiset pyykkipoikani. Ne vaihtoi joku pitkäkyntinen muovisiin ja rumiin maailmanlopun tekeleisiin (vrt. Magnolia)! Nyt merkitsin nimikirjaimet jäljelle jääneisiin taide-esineisiin, jos joku kehveli vielä varastaa minun pyykkipoikiani, niin saa tuta!

Pesin muuten mattoni alakerran pyykkituvassa. Suosittelen kaikille urbaaneille löysille ihmisille yli kaksimetrisen maton pesua. Se tekee oikein hyvää teidän löysille tai käyttämättä jääneille olkalihaksillenne. Lisäksi lihaskunto-osuus jatkuu, jos olette 162cm pätkä ja suunnittelette ripustavanne märän maton pyykkituvan narulle kuivumaan. Pyykkituvan narut tulisi sijaita sellaisella korkeudella, että yletytte niihin vain hypähtämällä kevyesti ja samalla tarraamalla. Sellaista minä ahersin eilen! Märkä matto painaa aika paljon ja on muuten yllättävän märkä, kun se iskeytyy päin vaatteitanne halutessaan pois katonrajasta kuivumasta. Jännitystä pitää olla elämässä.