12.5.07

Mouchester ja takinliepeet

Tänäpänä tuli kahden hiljaiselopäivän jälkeen käveltyä enempi. Jotkut superihmiset muistavat, että viime isäinpäivänä kävelin räntäsateessa 15 km katsomaan isää. Samalta näytti. Nyt toistin tempaukseni askelmittarin kera. Sillä erolla, että kävelin katsomaan äiteetä. Ihmeekseni ei tullut enempää askelia kuin 21 743!

Suvussa kulkee hullut unet. Näin viime yönä töissä sellaista unta, että aamuvuorolainen oli tullut aamukolmeksi töihin. Minut herätti viideltä sen hoitajan mukanaan tuoma villi pikkuruinen ruskea poni. Lisäksi samainen poninomistaja oli tuonut töihin kaksi koiraansa. Sisko näki sellaista puolestansa päässänsä yöllä, että oli etsimässä Paavo Väyrysen piilottamaa geokätköä Arabiemiraateista aavikon laidalta opastetaulun vierestä. Jos joku kurja ei tiedä, mitä on geokätkentä, on paljosta jäänyt paitsi. Tosin minullakaan ei ole gps-paikanninta, että avutonna kuljeskelen etsien vihjeitä. Sellainen laite pitäisi saada. Mitä kaikkea ihmisellä voi olla! Askelmittari ja gps-paikannin! Ei edes uneksinut mummu sellaisista, miten tuli toimeen hän, mitä? Miten tuli, ilman saunabeltiä ja abtronicia ja nutrilettia ja shampanjavispilää ja mokkalattea? Vääryyttä oli se ja teennäistä elämää ennen! Ja hihaan pyyhittiin ruuan tähteet ja nenä.

Mikähän siinä on, etten ole ikinä oikein istunut jalat suorassa? Autossakin on tuskaa, jos ei pitkällä matkalla saa laitettua jalkojaan ristiin. Aamupalalla ja yleensä ruokapöydässä istun niin, että vasen jalka on taitettuna tuolille ja oikea jalka roikkuu polvitaipeesta vasemman jalan jalkaterän päällä. Pienenä minusta on sellaisia kuvia, että jalat sojottaa milloin mihinkin. Äiti sanoi joskus, että epäselvissä tilanteissa vanhoista valokuvista minut ja siskon erottaa jaloista. Sisko istuu sievästi, Eeva ei. Istun tosi usein risti-istunnassa, aina koneella, nytkin! Siitä tuli mieleen, että nyt on jalat niin tuubassa ja hiki ihmisellä, että taidan ryömiä ruiskuun. Tai sitten menen tuolin kanssa, tiedättehän, otan istuinosan alta kiinni vasemmalla ja oikealla kädellä ja hyppään! Niin ei jalat rasitu.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei! No mutta ei sun tartte laittaa mummua ihmettelijöiden kaartiin, ei sun äitiskään tiennyt unelmoida moisista laitteista! Ja voisin sanoa, että ihmettelen tässä hiljaa mielessäni, mitä tuo kaikki hienot sanat merkitsevätkään...
Onneksi olkoon, että sait askelenkan! Olit voimissasi käveltyäsi tuon matkan, kunto on sinulla jo jonkinmoinen. Mutta mihin sitten kävelet, kun haluat rikkoa taas rajasi?

Anonyymi kirjoitti...

Juu, jalat on solmussa täälläkin ;) Juurikin istun tässä tietsikan edessä varmasti epäergonomisessa asennossa jos jalkoja katsotaan.