Voi kuinka voi vain olla ihmisen kurkku kipeä. Antibioottikuuri ei tehonnut, se ensimmäinen siis. Tänään määrättiin toinen. Huomenna olisi pesulakeikka, pidin tänään aamulla kahdenkeskisen puhuttelun kurkulleni, että nyt se on sellainen juttu, että loppui tälläinen venkoilu tähän paikkaan. Ettei sellaista kukaan kestä, jos toinen pitää mykkäkoulua, on tulehtunut, ei sano mikä on vialla, muttei suostu luopumaan kiukuttelustaan. Sanoin vakavasti, että olen antanut sille neljä päivää aikaa parantua, eikä mitään ole tapahtunut. Oli muuten edelleen hiljaa se ja ihan punainen. Sanoin, etten ota sitä mukaan kylpylään, ellei se heti paikalla tule paremmalle tuulelle. Sekös sitä harmittaisi jos ei pääsisi (minuakin ehkä). Kyllä se jotain ymmärsi, nyt nimittäin ei ole enää yhtä kiukkuisen värinen ja nieleminenkin onnistuu! Kiitokseksi vien sen huomenna vesiliukumäkeen. Tosin oma osansa saattaa olla eri lääkkeellä. Tämä määrättiin streptokokin varalta. Lääkäri vakuutti tänään uudelleen, että kylpylään voi mennä.
Ostin tässä päivänä muutamana saippuakuplia. Kyllä, olen 26-vuotias. Joka tapauksessa hauskaa on. Ja puhallan niitä parvekkeelta alas ja sisällä myös, pienenä en saanut! Kissa on ihmetellyt kovaan ääneen kuplia. Ensimmäiset kaksi päivää meni aina puhallellessa kissan huudon säestyksellä, tänään oltiin sulassa sovussa. Minä puhalsin ja kissa rikkoi tassullansa. Tai haukkasi.
Jalkapohjat lähtevät puhtaaksi rusketusaineesta jalkaraspilla. Liiallinen kurkkupastilleiden käyttö aiheuttaa laksatiivisia oireita. Älä osta kalliita ruotsalaisia mansikoita. Jos laittaa pellavaöljyä sieraimiinsa kun ne ovat kuivat niin siksi että niitä hoitaisi eikä sitten pidä varaansa ja laita vaikka pumpulia tukkeeksi hetkeksi niin kannattaa pyyhkiä ylähuulensa ennenkuin lähtee apteekkiin. Kannattaa silti poistaa pumpulitukkeet myös ennen ulos lähtöä. Saa ikäänkuin kanssaihmiset fiksumman kuvan teistäkin kun ette juoksentele nenäaukot täytettynä. Sellaisia asioita opin tänään! Ja sen, että kärpäset tulevat avoimesta parvekkeen ovesta mielellänsä. Ja sitten istuvat teidän päällenne mielellään paljaalle iholle juuri silloin kun nukutte päiväunia.
Voisin tässä lyödä salaa itseni kanssa vetoa, että kun minulta loppuu sairastus, niin aurinko päättää, että nyt on paistettu ihan tarpeeksi tälle kesälle.
8.6.07
7.6.07
Sairasta ja jalkapohjallista
Hei. Sain lääkäriltä antibioottikuurin ja lämmintä kättä. Ja sairaslomaa taasen. Kolme päivää: keskiviikosta perjantaihin. Jännittävää, miten kummallisia asioita onkin työnantaja järjestänyt, sillä kolme sairaslomapäivää tarkoittaa sitä, että perjantaina klo 24.00 päättyvä sairauteni velvoittaisi minut menemään töihin klo 00.00 alkavaa lauantaita. Nimittäin minulla onnettomalla on silloin yövuoro(yövuoro tarkoittaa 20-07 välistä aikaa työpaikallani). Hah. Kaiken huippua on se, että työpaikassa saa nukkua yövuorossa 00.00- 05.00 välisenä aikana. Hah toisen kerran. Eli minun pitäisi mennä nukkumaan töihin keskiyöllä viideksi tunniksi, jotta voisin olla hereillä siellä kaksi tuntia aamulla. Esimies kehno meni kuitenkin ja siirsi sen 7h hamaaseen tulevaisuuteen vapaapäiväni tilalle. Sellaista sählinkiä.
Minulla ei ole viikonloppuvapaita. Kiertävän listan mukaan mennään, sanottiin minulle, ja joudun odottamaan ensimmäistä tämän kesän viikonloppuvapaata 9 viikkoa. Tällä viikolla olisin päässyt lauantaina valvomasta, mutta nukkunut kevyesti iltapäivään. Eli lauantaina olisin ollut sen seitsemän tuntia töissä, mikä vapaa se sellainen on? En kestänyt tätä 9 viikon tuskaista odotusta, vaan päätin, että nyt jos koska on aika ystävieni (kiitos vielä) valmistumiseni kunniaksi antamalle kylpylälahjakortille, vaikkakin suoraan yövuorosta tulleena (ei, ei mene niin se, miten siellä ilkeämielinen jo ajatteli. Ei se ole mukavaa nukkua töissä. Uni on kevyttä kuni höyhen tahi hattara. Olen muutaman kerran säikähtänyt vatsani kuralle, kun joku asukkaista on seissyt pimeässä 30 cm päässä unisilmistäni, kun olen herännyt jonkin ylimääräisen läsnäoloon. Se jos mikä on pelottavaa. Toisaalta vastuun paino ei päästä nukkumaan kunnolla, jos jollain tulee hätä, on minun oltava kärppänä paikalla. Pahinta on se, että on vielä tiedettävä, mitä pitää tehdä, vaikka olisi 30s sitten vielä ollut juoksemassa keltaiset kumisaappaat jalassa Väinämöisen kanssa Eiffeltornia ylöspäin kiihtyvällä nopeudella niin, että puolessa välissä alkoi hirvittää että mihinkäs minä tästä singahdan kun nuppi tulee vastaan (Unispäin siis, jos joku ei tajunnut ja tunsi olonsa psykedeeliseksi.) (En tiedä, onko Eiffeltornissa knupi.) (Kai siellä joku tappi on, että tietää, tähän loppui tämä.) (Pitänee tarkistaa. Internet on hauska keksintö!) (On siellä joku. Tai ainakin sellainen valkoinen pää, että nyt pian loppuu, hidastakaa vauhtia, Eeva ja Väiski, muuten tulee kuolo, ei avaruudessa voi hengittää!).
Niin siis. Asiaan taasen. Olemme menossa Hassu Jäniksen kanssa lauantaina iltapäivällä vuorokauden mittaiselle matkalle ihmispesulaan. Kysyin lääkäriltä luvan oikein. Tosin se nainen lupasi, että kurkkukivun pitäisi mennä ohi kuni lottovoitto siksi, jos heti aloittaa kuurin, mutta tänään se oli pahempi, mitä eilen se kipu siis. Jos loppuu kylpyläksi, niin ihmettelen. Ja olen onnellinen toki.
Saako sairaslomalla käydä kirjastossa hakemassa itselleen kirjoja, jos se auttaa pään kasassa pysymiseen? Minä olen mahdottoman huono olemaan vain paikallani. En jaksaisi sairastaa. Yhden päivän oleilu menee, toinen on jo vaikeaa, kolmas on ihan tuskaa(vaikka siis olisi oikeasti kipeä, kuten minä olen. Adenovirusta se epäili se lääkäri. Ja se on sellaiseen koulutettu, että se tietää. Tai sitten arvaa harvinaisen oikeaan.) ja neljäntenä päivänä voi jo laskea askelia katosta.
Lopuksi pieni käytännön neuvo. JOS olette kalpea kuni lakana, ettekä rusketu, niin olkaa onnellisia. Jos ette ole, niin menkää aurinkoon. Jos ette mene, kun se ei kumminkaan auta, niin älkää käyttäkö kuitenkaan itseruskettavia voiteita. Jos kuitenkin käytätte, niin älkää langetko uutuuskiusaukseen- suihkutettaviin itseruskettaviin tökötteihin. Jos kuitenkin lankeatte niihin, niiden upean, tasaisen tuloksen takia, niin älkää suihkuttako sitä eteisessä, vaan menkää vessaan, jossa voitte pestä heti lattian. Jos kuitenkin suihkutatte eteisessä, ÄLKÄÄ kävelkö lattialla ajattelematta, mitä juuri teitte. Nimittäin. Teille voi käydä niin, että kaikki ohimennyt sumute tarttuu huomaamatta jalkoihinne, ja sitten katsotte illalla, että miksi on näin likaiset pohjat jaloissa. Pesette ne, ja kauhuksenne huomaatte, että ei lähde! On rusketusta! Teko-! Eikä mitään vähäistä määrää, vaan on mustat kuni yö ja synkkä ajatus! Muualta olette vaalea. Ja sitten saa poikaystävänne aihetta sanoa teistä, että olette tummaihoisen ihmisen negatiivi (sanoi se sappermentti). Minä en nyt tässä viitsi sanoa, kenelle tämmöistä tapahtui, muuten vain varoitan.
Minulla ei ole viikonloppuvapaita. Kiertävän listan mukaan mennään, sanottiin minulle, ja joudun odottamaan ensimmäistä tämän kesän viikonloppuvapaata 9 viikkoa. Tällä viikolla olisin päässyt lauantaina valvomasta, mutta nukkunut kevyesti iltapäivään. Eli lauantaina olisin ollut sen seitsemän tuntia töissä, mikä vapaa se sellainen on? En kestänyt tätä 9 viikon tuskaista odotusta, vaan päätin, että nyt jos koska on aika ystävieni (kiitos vielä) valmistumiseni kunniaksi antamalle kylpylälahjakortille, vaikkakin suoraan yövuorosta tulleena (ei, ei mene niin se, miten siellä ilkeämielinen jo ajatteli. Ei se ole mukavaa nukkua töissä. Uni on kevyttä kuni höyhen tahi hattara. Olen muutaman kerran säikähtänyt vatsani kuralle, kun joku asukkaista on seissyt pimeässä 30 cm päässä unisilmistäni, kun olen herännyt jonkin ylimääräisen läsnäoloon. Se jos mikä on pelottavaa. Toisaalta vastuun paino ei päästä nukkumaan kunnolla, jos jollain tulee hätä, on minun oltava kärppänä paikalla. Pahinta on se, että on vielä tiedettävä, mitä pitää tehdä, vaikka olisi 30s sitten vielä ollut juoksemassa keltaiset kumisaappaat jalassa Väinämöisen kanssa Eiffeltornia ylöspäin kiihtyvällä nopeudella niin, että puolessa välissä alkoi hirvittää että mihinkäs minä tästä singahdan kun nuppi tulee vastaan (Unispäin siis, jos joku ei tajunnut ja tunsi olonsa psykedeeliseksi.) (En tiedä, onko Eiffeltornissa knupi.) (Kai siellä joku tappi on, että tietää, tähän loppui tämä.) (Pitänee tarkistaa. Internet on hauska keksintö!) (On siellä joku. Tai ainakin sellainen valkoinen pää, että nyt pian loppuu, hidastakaa vauhtia, Eeva ja Väiski, muuten tulee kuolo, ei avaruudessa voi hengittää!).
Niin siis. Asiaan taasen. Olemme menossa Hassu Jäniksen kanssa lauantaina iltapäivällä vuorokauden mittaiselle matkalle ihmispesulaan. Kysyin lääkäriltä luvan oikein. Tosin se nainen lupasi, että kurkkukivun pitäisi mennä ohi kuni lottovoitto siksi, jos heti aloittaa kuurin, mutta tänään se oli pahempi, mitä eilen se kipu siis. Jos loppuu kylpyläksi, niin ihmettelen. Ja olen onnellinen toki.
Saako sairaslomalla käydä kirjastossa hakemassa itselleen kirjoja, jos se auttaa pään kasassa pysymiseen? Minä olen mahdottoman huono olemaan vain paikallani. En jaksaisi sairastaa. Yhden päivän oleilu menee, toinen on jo vaikeaa, kolmas on ihan tuskaa(vaikka siis olisi oikeasti kipeä, kuten minä olen. Adenovirusta se epäili se lääkäri. Ja se on sellaiseen koulutettu, että se tietää. Tai sitten arvaa harvinaisen oikeaan.) ja neljäntenä päivänä voi jo laskea askelia katosta.
Lopuksi pieni käytännön neuvo. JOS olette kalpea kuni lakana, ettekä rusketu, niin olkaa onnellisia. Jos ette ole, niin menkää aurinkoon. Jos ette mene, kun se ei kumminkaan auta, niin älkää käyttäkö kuitenkaan itseruskettavia voiteita. Jos kuitenkin käytätte, niin älkää langetko uutuuskiusaukseen- suihkutettaviin itseruskettaviin tökötteihin. Jos kuitenkin lankeatte niihin, niiden upean, tasaisen tuloksen takia, niin älkää suihkuttako sitä eteisessä, vaan menkää vessaan, jossa voitte pestä heti lattian. Jos kuitenkin suihkutatte eteisessä, ÄLKÄÄ kävelkö lattialla ajattelematta, mitä juuri teitte. Nimittäin. Teille voi käydä niin, että kaikki ohimennyt sumute tarttuu huomaamatta jalkoihinne, ja sitten katsotte illalla, että miksi on näin likaiset pohjat jaloissa. Pesette ne, ja kauhuksenne huomaatte, että ei lähde! On rusketusta! Teko-! Eikä mitään vähäistä määrää, vaan on mustat kuni yö ja synkkä ajatus! Muualta olette vaalea. Ja sitten saa poikaystävänne aihetta sanoa teistä, että olette tummaihoisen ihmisen negatiivi (sanoi se sappermentti). Minä en nyt tässä viitsi sanoa, kenelle tämmöistä tapahtui, muuten vain varoitan.
6.6.07
Kippi jälleen
On se hassua, että kesällä voi ihminen vilustua. Tai en tiedä onko tämä flunssa vai mikä. Mutta kipeä olen taas. Huhtikuun loppupuolella muistaakseni viimeksi olin. Menen samalle lääkärille todentamaan että sairas olen.
Lisäksi äidin kanssa tänään jutellessani tuli juttua kamalista eläimistä. Minun listani näyttää tältä: jaetulla ykkössijalla on 1. Etanat ja sammakot. Etenkin lyhytpääsammakko on vastenmielisistä vastenmielisin! Kolmantena sitten seuraa viralliselle päivitetylle listalle uutuutena kivunnut 3. Mureena ja 4. vasta ovat perhoset. Sitten tulevat 5. Leppäkertut. Siinä on kammotuksieni lista!
Minulla on sammakoista ja etanoista suorastaan kauhu. Onneksi kotimaassa ei ole sellaisia kamalimpia, 5-10 cm mittaisia nakuetanoita, mitä esimerkiksi Saksassa. Ne lamauttavat, ei etene Eeva jos on niitä maassa. Ei eteen eikä taakse. Sammakat tekevät saman! Etenkin ne paksupäät.
Sammakanpelko on nimeltänsä bufonofobia tai ranidafobia. Jos jännittää etanoita kuten Eeva, joutuu tyytymään limanpelkoon tai johonkin mikä ryömii- fobiaan. En ainakaan löytänyt sanaa etanapelolle.
Hippopotomonstrosesquippedaliofobia on sellaisella, joka pelkää pitkiä sanoja. Ironista, että fobiasanakin on metrin mittainen verrattuna vaikka sammakanpelkoon:D Lisäksi jollain paralla voi olla Pentherafobia. Onneksi minun anoppini on mukava.
Kas, nyt lääkäriin!
Lisäksi äidin kanssa tänään jutellessani tuli juttua kamalista eläimistä. Minun listani näyttää tältä: jaetulla ykkössijalla on 1. Etanat ja sammakot. Etenkin lyhytpääsammakko on vastenmielisistä vastenmielisin! Kolmantena sitten seuraa viralliselle päivitetylle listalle uutuutena kivunnut 3. Mureena ja 4. vasta ovat perhoset. Sitten tulevat 5. Leppäkertut. Siinä on kammotuksieni lista!
Minulla on sammakoista ja etanoista suorastaan kauhu. Onneksi kotimaassa ei ole sellaisia kamalimpia, 5-10 cm mittaisia nakuetanoita, mitä esimerkiksi Saksassa. Ne lamauttavat, ei etene Eeva jos on niitä maassa. Ei eteen eikä taakse. Sammakat tekevät saman! Etenkin ne paksupäät.
Sammakanpelko on nimeltänsä bufonofobia tai ranidafobia. Jos jännittää etanoita kuten Eeva, joutuu tyytymään limanpelkoon tai johonkin mikä ryömii- fobiaan. En ainakaan löytänyt sanaa etanapelolle.
Hippopotomonstrosesquippedaliofobia on sellaisella, joka pelkää pitkiä sanoja. Ironista, että fobiasanakin on metrin mittainen verrattuna vaikka sammakanpelkoon:D Lisäksi jollain paralla voi olla Pentherafobia. Onneksi minun anoppini on mukava.
Kas, nyt lääkäriin!
30.5.07
Korjauksia
Nyt täytynee tässä korjata muutama ehkä teille välittynyt harha. Hassu Jänis on maailman paras mies, jos teillä on mielestänne oma miehenne sama, ihan yhtä maailman paras, niin onnea! Jaetulla sijalla he siis! Niin, sanon tämän siksi, että jokunen voisi saada täysin väärän kuvan, jos lukee Seppoa väärällä silmällä. Ei ole totta se, että mollaisin. En! Ei ketään, kenenkä nimi on Hassu Jänis voi mollata. Eikä sellaista niin vain ainakaan vaihdeta!
Hassu Jänikselle terveisiä.
Minä olisin kenkäfriikki jos olisi rahaa. Kummallisia piirteitä löytyy ihmisestä, vaikkei sellaista uskoisi itsestänsä etenkään, että sellainen minä.
Hassu Jänikselle terveisiä.
Minä olisin kenkäfriikki jos olisi rahaa. Kummallisia piirteitä löytyy ihmisestä, vaikkei sellaista uskoisi itsestänsä etenkään, että sellainen minä.
29.5.07
Heipä hei
Mitäs teille kuuluu? Sain laulun koevuositutkinnon kiitettävin arvosanoin (kaikkea sitä) suoritettua ja sitten ei muuta kun kesälaitumille!
Muuten tässä ei kuulu oikein mitään kummallista. Töistä on vapaata torstaihin asti, kun olin yövuorossa jne. Olen ihan kuitti kävelystä. Olen melkein joka ilta. On kyllä ihmistä motivoiva jos on askelmittari. Jos se 10 000 ei tule täyteen joka päivä, niin voi kuinka katsoo se mittari surullisella silmällään minua, kuni tyhjän panttina tässä maailmassa olisi se! Miten ovat osanneet sellaisen toiminnon siihen laittaa ne ulkomaalaiset? Ei moni olisi osannut, mutta sellaisia insinöörejä ne vain siellä ulkomailla kouluttavat, meiltä salaa! Ettepäs edes tiedä, ennenkuin ostatte jonkun härvelin ja sitten huomaatte vasta, että kas, onpa tuolla askelmittarilla surullinen naama. Menenpä tästä lenkille, jos se siitä ilahtuisi.
Olen yhtä projektirahoitushakemuskokemusta (lyhyttä ja ytimekästä tämä suomi) rikkaampi! Palkaksi saatan saada työpaikan, mikäli rahoitus järjestyy. Jos ei, niin en, jos kyllä, niin mitä todennäköisimmin. Minut laitettiin yhteyshenkilöksi. Sellainen minä! Pollea!
Kuinka paljon olisitte valmis maksamaan ihonhoitotuotteista? Ne kutsut, jotka järjestin joskus muinoin viime viikolla, niin ne tuotteet maksavat aika tavalla. En tiedä onko hinnasta kiinni, vai mistä, mutta iho tuntuu iloiselta. Ja pehmeä on poski kuni vauvan nahka! Ja mikä parasta- kaikkien näiden vuosien tuomat naururypyt (niitä on tuhansia. Ne ilmestyvät salaa öisin, joka paikassa niitä on, etenkin silmien ympärillä on laaja esiintymä!) ovat ottaneet nokkiinsa ja lähteneet kotiinsa! Sellaisesta ilosta maksoin aika paljon. En sanonut Hassu Jänikselle, se on sen lajin elukoita, joka vahtii ansioitansa kuni haukka. Luonnonvastaista on se sellainen. Että Jänis on haukkana. Mutta totta se on! Sitten meni ja arvasi sen hinnan! Ihan yhtäkkiä! Eihän toiselle valhetella voi, mutta on aika hätkähdyttävää kuulla, kuni olisi toisen hengitysilmassa klönttejä.
Miten se vain menee niin, että toisista asioista on valmis maksamaan "itsensä kipeäksi" ja joistain ei. Minä sanon ei todella halvoille pyörille ja ihonhoitotuotteille. Sitten kuitenkin esimerkiksi hupparista en kuunaan maksaisi 70€. Hassu Jänis taasen maksaisi pyörästään 40€ ja tietokoneestaan huiman määrän. Tähän on kuitenkin lisättävä, että se mies himoitsee kunnon pyörää, tämä vaihe on olosuhteiden pakottama tämä. Saas nähdä mihin se siitä sitten muuttuukaan! Minä veikkaan silti, että haukkana pysyy jos haukkana syntyy. Hyvä niin. Minä olen rahan kylväjä. Asfaltillekin.
Muuten tässä ei kuulu oikein mitään kummallista. Töistä on vapaata torstaihin asti, kun olin yövuorossa jne. Olen ihan kuitti kävelystä. Olen melkein joka ilta. On kyllä ihmistä motivoiva jos on askelmittari. Jos se 10 000 ei tule täyteen joka päivä, niin voi kuinka katsoo se mittari surullisella silmällään minua, kuni tyhjän panttina tässä maailmassa olisi se! Miten ovat osanneet sellaisen toiminnon siihen laittaa ne ulkomaalaiset? Ei moni olisi osannut, mutta sellaisia insinöörejä ne vain siellä ulkomailla kouluttavat, meiltä salaa! Ettepäs edes tiedä, ennenkuin ostatte jonkun härvelin ja sitten huomaatte vasta, että kas, onpa tuolla askelmittarilla surullinen naama. Menenpä tästä lenkille, jos se siitä ilahtuisi.
Olen yhtä projektirahoitushakemuskokemusta (lyhyttä ja ytimekästä tämä suomi) rikkaampi! Palkaksi saatan saada työpaikan, mikäli rahoitus järjestyy. Jos ei, niin en, jos kyllä, niin mitä todennäköisimmin. Minut laitettiin yhteyshenkilöksi. Sellainen minä! Pollea!
Kuinka paljon olisitte valmis maksamaan ihonhoitotuotteista? Ne kutsut, jotka järjestin joskus muinoin viime viikolla, niin ne tuotteet maksavat aika tavalla. En tiedä onko hinnasta kiinni, vai mistä, mutta iho tuntuu iloiselta. Ja pehmeä on poski kuni vauvan nahka! Ja mikä parasta- kaikkien näiden vuosien tuomat naururypyt (niitä on tuhansia. Ne ilmestyvät salaa öisin, joka paikassa niitä on, etenkin silmien ympärillä on laaja esiintymä!) ovat ottaneet nokkiinsa ja lähteneet kotiinsa! Sellaisesta ilosta maksoin aika paljon. En sanonut Hassu Jänikselle, se on sen lajin elukoita, joka vahtii ansioitansa kuni haukka. Luonnonvastaista on se sellainen. Että Jänis on haukkana. Mutta totta se on! Sitten meni ja arvasi sen hinnan! Ihan yhtäkkiä! Eihän toiselle valhetella voi, mutta on aika hätkähdyttävää kuulla, kuni olisi toisen hengitysilmassa klönttejä.
Miten se vain menee niin, että toisista asioista on valmis maksamaan "itsensä kipeäksi" ja joistain ei. Minä sanon ei todella halvoille pyörille ja ihonhoitotuotteille. Sitten kuitenkin esimerkiksi hupparista en kuunaan maksaisi 70€. Hassu Jänis taasen maksaisi pyörästään 40€ ja tietokoneestaan huiman määrän. Tähän on kuitenkin lisättävä, että se mies himoitsee kunnon pyörää, tämä vaihe on olosuhteiden pakottama tämä. Saas nähdä mihin se siitä sitten muuttuukaan! Minä veikkaan silti, että haukkana pysyy jos haukkana syntyy. Hyvä niin. Minä olen rahan kylväjä. Asfaltillekin.
24.5.07
Nopeat uutiset
Tänään minulle tulee ihmisiä. Minulla on Erään Merkkiset- ihonhoitokutsut ja esittelijä tulee kymmenen minuutin kuluttua.
Pääsin läpi laulukokeista. Jei! Laulunopettajani muuten kovasti epäilee, että olenkin mezzosopraano! Ha. Kaikkea sitä kuulee. 20 vuotta sitä ihminen luulee olevansa muu, sitten ei olekaan, kun eri! En silti itse kuule, kaipa se sen tietää ulkopuolelta, sillä on harjaantunut korva.
Pää ei ole enää ihan niin kipeä, mitä viikon on ollut. Edelleen on silti iltaisin ja ihan aikaisin aamulla hassu. Normaalia -mpi siis.
Pääsin läpi laulukokeista. Jei! Laulunopettajani muuten kovasti epäilee, että olenkin mezzosopraano! Ha. Kaikkea sitä kuulee. 20 vuotta sitä ihminen luulee olevansa muu, sitten ei olekaan, kun eri! En silti itse kuule, kaipa se sen tietää ulkopuolelta, sillä on harjaantunut korva.
Pää ei ole enää ihan niin kipeä, mitä viikon on ollut. Edelleen on silti iltaisin ja ihan aikaisin aamulla hassu. Normaalia -mpi siis.
22.5.07
Jännittävää
Tänään pyörryin hetkeksi. Sangen pelottavaa, huimaus jatkuu nimittäin, samoin tänään on ollut satunnaista päänsärkyä myös. Mikä tätä ihmistä vaivaa? Stressi ainakin. Tuntuu siltä, että kaikenlaiset lisähommat tuovat myös lisästressiä! En oikein jaksaisi muuta kun käydä työssä ja olla sitten loppuajan ihan vaan killilläni. Voiko olla niin, että palautuminen viimeisestä rutistuksesta eli opinnäytetyöstä ja koulusta ja muusta (en edelleenkään ole oikeastaan pitänyt lomaa, 4,5v ilman kunnon selvää taukoa on aika raskasta) ei ole kuitenkaan ihan valmis? Olen ihan naatti, otan stressiä pienistä ja tiuskin!
Eilen suutuin Hassu Jänikselle, kun meni kekkuli itse syömään juustonsa, vaikka luulin, että minä saan ne. Ei siis mitään pientä "äh, peijakas"-huudahdusta, vaan naisten kotkotussuuttu! Tänään meillä taasen oli jäätelöepisodi. Kävimme syömässä kunnon ruokaa paikallisessa opiskelijaravintolassa, jonka jälkeen menimme hakemaan HJ:lle partavaahtoa. Samalla kävi kätevästi se, että menimme jäätelölle. Jäätelön valitseminen sujui miehisen tarmokkaasti. Hassu Jänikseltä siis. Minulta ei, ei se ikinä suju. Lopulta minulla oli kaksi jäätelöä kädessä, joista onnistuin valitsemaan toisen, sellaisen wanhan ajan lakritsatuutin. Kuvitelkaa, tässä täytyy olla tarkkana, jos näin kovasti jäätelöä odottaa, ja sitten onkin paha! HJ söi tapansa mukaan terveellisemmän mehujään. Hyi, sanoin minä siihen, kun HJ ehdotti samanlaista puikkoa minulle. Istuimme kaupan pihaan syömään (minulle sattui tässä samalla pieni roskakohtaus, mutta ei siitä sen enempää) ja kuinka ollakaan, minun jäätelöni oli huono! Epäilenpä, ettei se sula lainkaan, niin kermaisen rasvaista se oli! Ei se ollut edes kylmää, oli niin tuhtia, ettei se ollut jäässä lain. Wanhan ajan tuutit ovat kuulkaas aika isoja. Minä söin vohvelin enkä muuta. Kaiken sen vaivan ja ämpyilyn jälkeen- tyhjä arpa, iso pettymys ja huono jäätelö! Minä menin kauppaan uudelleen hakemaan samanlaisen mehujään, mitä HJ:llä oli. HJ:n nopea kaupassakäynti partavaahdon takia epäonnistui karkeasti. Niinpä, ei ole se kurja oppinut vielä, että minun kanssani menee aikaa. Hassu Jänis näki muuten tajuni lähtevän kankaalle, tai siis näki, miten nurkan takana jalka nousi niinkuin elokuvissa. Sellaista tänään!
Lisäksi sain tänään lisätyötä (jee!), jolla petaan mahdollisesti alkavaa projektityöpaikkaa itselleni. Minulla on nimittäin suuri kunnia ja etuoikeus täyttää projektin rahoitusanomus perusteluineen ja talousarvioineen RAY:n raharouville ja -herroille, koska projektintoteutuspaikan puheenjohtaja ja mahdollinen tulevaisuuden työnantaja homman minulle nakitti. Kaikkea sitä ihminen työpaikan toivossa tekee. Vapaa-aikanaan vielä! Anomuksen viimeinen jättöpäivä on 31.5.
Huomenna on musiikin koevuositutkinnon teoriaosuus edessä. Pitäkää minulle peukaloita ja lippu korkealla huomenna kolmesta eteenpäin. Kiitos.
Eilen suutuin Hassu Jänikselle, kun meni kekkuli itse syömään juustonsa, vaikka luulin, että minä saan ne. Ei siis mitään pientä "äh, peijakas"-huudahdusta, vaan naisten kotkotussuuttu! Tänään meillä taasen oli jäätelöepisodi. Kävimme syömässä kunnon ruokaa paikallisessa opiskelijaravintolassa, jonka jälkeen menimme hakemaan HJ:lle partavaahtoa. Samalla kävi kätevästi se, että menimme jäätelölle. Jäätelön valitseminen sujui miehisen tarmokkaasti. Hassu Jänikseltä siis. Minulta ei, ei se ikinä suju. Lopulta minulla oli kaksi jäätelöä kädessä, joista onnistuin valitsemaan toisen, sellaisen wanhan ajan lakritsatuutin. Kuvitelkaa, tässä täytyy olla tarkkana, jos näin kovasti jäätelöä odottaa, ja sitten onkin paha! HJ söi tapansa mukaan terveellisemmän mehujään. Hyi, sanoin minä siihen, kun HJ ehdotti samanlaista puikkoa minulle. Istuimme kaupan pihaan syömään (minulle sattui tässä samalla pieni roskakohtaus, mutta ei siitä sen enempää) ja kuinka ollakaan, minun jäätelöni oli huono! Epäilenpä, ettei se sula lainkaan, niin kermaisen rasvaista se oli! Ei se ollut edes kylmää, oli niin tuhtia, ettei se ollut jäässä lain. Wanhan ajan tuutit ovat kuulkaas aika isoja. Minä söin vohvelin enkä muuta. Kaiken sen vaivan ja ämpyilyn jälkeen- tyhjä arpa, iso pettymys ja huono jäätelö! Minä menin kauppaan uudelleen hakemaan samanlaisen mehujään, mitä HJ:llä oli. HJ:n nopea kaupassakäynti partavaahdon takia epäonnistui karkeasti. Niinpä, ei ole se kurja oppinut vielä, että minun kanssani menee aikaa. Hassu Jänis näki muuten tajuni lähtevän kankaalle, tai siis näki, miten nurkan takana jalka nousi niinkuin elokuvissa. Sellaista tänään!
Lisäksi sain tänään lisätyötä (jee!), jolla petaan mahdollisesti alkavaa projektityöpaikkaa itselleni. Minulla on nimittäin suuri kunnia ja etuoikeus täyttää projektin rahoitusanomus perusteluineen ja talousarvioineen RAY:n raharouville ja -herroille, koska projektintoteutuspaikan puheenjohtaja ja mahdollinen tulevaisuuden työnantaja homman minulle nakitti. Kaikkea sitä ihminen työpaikan toivossa tekee. Vapaa-aikanaan vielä! Anomuksen viimeinen jättöpäivä on 31.5.
Huomenna on musiikin koevuositutkinnon teoriaosuus edessä. Pitäkää minulle peukaloita ja lippu korkealla huomenna kolmesta eteenpäin. Kiitos.
21.5.07
Päänsärkyä
Keksikääs minulle ihmiset joku mieluisa oman alan työpaikka.
Minulla on ollut muutaman viime päivän aikana taas pää kipeä kuni mikä. Mikä tätä aiheuttaa, sanokaas se. Kipu on oikealla puolella, sellaista hidasta aaltomaista. Ja heikottaa. Pahaa ei tee, mutta olo on hutera.
Muuten tässä sinnitellään töissä. Ja pitäisi opetella ulkoa 60 sivua musiikin teoriaa, kun ne hitit meni järjestämään teoriakokeen keskiviikoksi. Lisäksi pitäisi laulaa jollekin raadille, että ne sitten arvovaltaisesti päättävät, saanko jatkaa musiikkiopintojani. Kaksi vapaapäivää minulla ja molemmat menevät tankkaamiseen ja ulkoa opetteluun, sekä päänsäryn ihmettelemiseen.
Valitusten viikko, oi!
Kuka ottaisi kissan? Annetaan pois parisuhteen kehittymismahdollisuuden takia.
Minulla on ollut muutaman viime päivän aikana taas pää kipeä kuni mikä. Mikä tätä aiheuttaa, sanokaas se. Kipu on oikealla puolella, sellaista hidasta aaltomaista. Ja heikottaa. Pahaa ei tee, mutta olo on hutera.
Muuten tässä sinnitellään töissä. Ja pitäisi opetella ulkoa 60 sivua musiikin teoriaa, kun ne hitit meni järjestämään teoriakokeen keskiviikoksi. Lisäksi pitäisi laulaa jollekin raadille, että ne sitten arvovaltaisesti päättävät, saanko jatkaa musiikkiopintojani. Kaksi vapaapäivää minulla ja molemmat menevät tankkaamiseen ja ulkoa opetteluun, sekä päänsäryn ihmettelemiseen.
Valitusten viikko, oi!
Kuka ottaisi kissan? Annetaan pois parisuhteen kehittymismahdollisuuden takia.
12.5.07
Mouchester ja takinliepeet
Tänäpänä tuli kahden hiljaiselopäivän jälkeen käveltyä enempi. Jotkut superihmiset muistavat, että viime isäinpäivänä kävelin räntäsateessa 15 km katsomaan isää. Samalta näytti. Nyt toistin tempaukseni askelmittarin kera. Sillä erolla, että kävelin katsomaan äiteetä. Ihmeekseni ei tullut enempää askelia kuin 21 743!
Suvussa kulkee hullut unet. Näin viime yönä töissä sellaista unta, että aamuvuorolainen oli tullut aamukolmeksi töihin. Minut herätti viideltä sen hoitajan mukanaan tuoma villi pikkuruinen ruskea poni. Lisäksi samainen poninomistaja oli tuonut töihin kaksi koiraansa. Sisko näki sellaista puolestansa päässänsä yöllä, että oli etsimässä Paavo Väyrysen piilottamaa geokätköä Arabiemiraateista aavikon laidalta opastetaulun vierestä. Jos joku kurja ei tiedä, mitä on geokätkentä, on paljosta jäänyt paitsi. Tosin minullakaan ei ole gps-paikanninta, että avutonna kuljeskelen etsien vihjeitä. Sellainen laite pitäisi saada. Mitä kaikkea ihmisellä voi olla! Askelmittari ja gps-paikannin! Ei edes uneksinut mummu sellaisista, miten tuli toimeen hän, mitä? Miten tuli, ilman saunabeltiä ja abtronicia ja nutrilettia ja shampanjavispilää ja mokkalattea? Vääryyttä oli se ja teennäistä elämää ennen! Ja hihaan pyyhittiin ruuan tähteet ja nenä.
Mikähän siinä on, etten ole ikinä oikein istunut jalat suorassa? Autossakin on tuskaa, jos ei pitkällä matkalla saa laitettua jalkojaan ristiin. Aamupalalla ja yleensä ruokapöydässä istun niin, että vasen jalka on taitettuna tuolille ja oikea jalka roikkuu polvitaipeesta vasemman jalan jalkaterän päällä. Pienenä minusta on sellaisia kuvia, että jalat sojottaa milloin mihinkin. Äiti sanoi joskus, että epäselvissä tilanteissa vanhoista valokuvista minut ja siskon erottaa jaloista. Sisko istuu sievästi, Eeva ei. Istun tosi usein risti-istunnassa, aina koneella, nytkin! Siitä tuli mieleen, että nyt on jalat niin tuubassa ja hiki ihmisellä, että taidan ryömiä ruiskuun. Tai sitten menen tuolin kanssa, tiedättehän, otan istuinosan alta kiinni vasemmalla ja oikealla kädellä ja hyppään! Niin ei jalat rasitu.
Suvussa kulkee hullut unet. Näin viime yönä töissä sellaista unta, että aamuvuorolainen oli tullut aamukolmeksi töihin. Minut herätti viideltä sen hoitajan mukanaan tuoma villi pikkuruinen ruskea poni. Lisäksi samainen poninomistaja oli tuonut töihin kaksi koiraansa. Sisko näki sellaista puolestansa päässänsä yöllä, että oli etsimässä Paavo Väyrysen piilottamaa geokätköä Arabiemiraateista aavikon laidalta opastetaulun vierestä. Jos joku kurja ei tiedä, mitä on geokätkentä, on paljosta jäänyt paitsi. Tosin minullakaan ei ole gps-paikanninta, että avutonna kuljeskelen etsien vihjeitä. Sellainen laite pitäisi saada. Mitä kaikkea ihmisellä voi olla! Askelmittari ja gps-paikannin! Ei edes uneksinut mummu sellaisista, miten tuli toimeen hän, mitä? Miten tuli, ilman saunabeltiä ja abtronicia ja nutrilettia ja shampanjavispilää ja mokkalattea? Vääryyttä oli se ja teennäistä elämää ennen! Ja hihaan pyyhittiin ruuan tähteet ja nenä.
Mikähän siinä on, etten ole ikinä oikein istunut jalat suorassa? Autossakin on tuskaa, jos ei pitkällä matkalla saa laitettua jalkojaan ristiin. Aamupalalla ja yleensä ruokapöydässä istun niin, että vasen jalka on taitettuna tuolille ja oikea jalka roikkuu polvitaipeesta vasemman jalan jalkaterän päällä. Pienenä minusta on sellaisia kuvia, että jalat sojottaa milloin mihinkin. Äiti sanoi joskus, että epäselvissä tilanteissa vanhoista valokuvista minut ja siskon erottaa jaloista. Sisko istuu sievästi, Eeva ei. Istun tosi usein risti-istunnassa, aina koneella, nytkin! Siitä tuli mieleen, että nyt on jalat niin tuubassa ja hiki ihmisellä, että taidan ryömiä ruiskuun. Tai sitten menen tuolin kanssa, tiedättehän, otan istuinosan alta kiinni vasemmalla ja oikealla kädellä ja hyppään! Niin ei jalat rasitu.
9.5.07
Valmistumisen jälkeisiä harrastuksia
Hei taas. Olen ollut työssä, ei sitä ihminen raskaan työpäivän jälkeen jaksa aina koneella istua ja siitäkös Seppo on ollut näreissänsä. Minulla on nimittäin kolmaskin harrastus Sepon täyttämisen ja laulamisen lisäksi. Sain valmistumislahjaksi ystävältäni ja hänen armaalta mieheltänsä askelmittarin. Jee! Uusi harrastukseni on siis joidenkin mielestä naurettava vyölaukun ja nahkaisen vyöhön kiinnitettävän kännykkäkotelon korvikkeena pidettävän askelmittarin tiiraileminen! Arvatkaapa vain, onko se ollut työssä mukana ja kaikkialla! On! Ja nauroivat minulle työssä pomo ja kollega, pyörittelivät silmiänsä he, kuni gurut. Joku marisi, ettei se lisää liikkumista tippaakaan ihmisellä, jos sellainen on tuossa mittaamassa. Vale on se! 10 000 askelta pitäisi liikkua päivittäin, jotta pysyisi ihminen terveenä. 12 000- 15 000 askelta pitäisi ottaa laihtuakseen. Arvatkaa! Ensimmäisenä kokeilupäivänä askelia tuli 10 129, toisena 13 464, kolmantena 13 529 ja tänään 15 073! Töissä tulee jonkin verran käveltyä, mutta lopputulos on ahkeran iltakävelemisen ansiota! Motivoi sellainen, jos ei ole askelia kuni pari, sellainen voisi mittaria surettaa! Hassu Jänis on kärsivällisesti tullut mukaani lenkeille, ja kas, on varmaan huomannut eukkonsa selittävän päivän tapahtumia normaalia enemmän (en tiedä onko se kehveli huomannut. Totta se kuitenkin on. Kävellessä jaksaa selittää asioita. HJ on yleensä se, joka kertoo päivän tapahtumista, minä en jaksa. Mitä niitä toistamaan, kaikkihan on jo sattunut kertaalleen.) (Askelmittariystäväni kertoi, että heillä asia on toisinpäin. Mies tulee kotiin poski paisuneena, ja ystäväiseni saa silloin vasta tietää, että mieheltä on tänään poistettu viisaudenhammas. Ei ole muistanut vain kertoa tai ei ole jaksanut. Sellainen olen minä samoin. Tai sitten lukee HJ blogista asioista. Ha.)!
Mutta siis motivoinut on se, että on mittari armoton kupeella. Hyvä mittari onkin, jos mainostan, niin Omron on merkki. Jos tästä nyt sitten vähäsen putoaisi painokin, mene ja tiedä! Voi olla että tulee lisääkin, jalat ainakin ovat olleet kuni lyijyä joka ilta. Mutta hauskaa on se, että on terve väsymys illalla. Nälkäkin on kunnollinen ja uni hyvä. En heräile edes öisin, niinkuin heräilin kun istuin tässä ja tein opinnäytettäni. Ihme, etten juurtunut silloin tuoliin kiinni. Istuin vain ja tein. Kyllä on raikasta ulkoilu!
Sain muutakin valmistumisen takia. Mm. kylpyläloman (hip hei! Kuka sellaista raaskii oikeasti itselleen ostaa, vaikka tekisi mieli?) ja samaan settiin kuului pyjama, jota voin sitten käyttää siellä hotellissa. Hauska pyjama! HJ valitsi kierosti puhelimitse ystävieni hakiessa vaatepartta vaateparren värit salaa minulta, ja huijasi koulukaverinsa soittaneen! Lahjoivat minua vielä pyyheliinoilla ja kaupan pääliseksi tuli hyvä mieli. Kerrassaan! Sellaisia ystäviä!
Mutta siis motivoinut on se, että on mittari armoton kupeella. Hyvä mittari onkin, jos mainostan, niin Omron on merkki. Jos tästä nyt sitten vähäsen putoaisi painokin, mene ja tiedä! Voi olla että tulee lisääkin, jalat ainakin ovat olleet kuni lyijyä joka ilta. Mutta hauskaa on se, että on terve väsymys illalla. Nälkäkin on kunnollinen ja uni hyvä. En heräile edes öisin, niinkuin heräilin kun istuin tässä ja tein opinnäytettäni. Ihme, etten juurtunut silloin tuoliin kiinni. Istuin vain ja tein. Kyllä on raikasta ulkoilu!
Sain muutakin valmistumisen takia. Mm. kylpyläloman (hip hei! Kuka sellaista raaskii oikeasti itselleen ostaa, vaikka tekisi mieli?) ja samaan settiin kuului pyjama, jota voin sitten käyttää siellä hotellissa. Hauska pyjama! HJ valitsi kierosti puhelimitse ystävieni hakiessa vaatepartta vaateparren värit salaa minulta, ja huijasi koulukaverinsa soittaneen! Lahjoivat minua vielä pyyheliinoilla ja kaupan pääliseksi tuli hyvä mieli. Kerrassaan! Sellaisia ystäviä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
