Minusta tuli tänään virallisesti sosionomi (AMK). Kutsuin valmistujaisjuhliini koululle Hassu Jäniksen, en muita. Enkä edes kotiini tänne ketään, ajattelin, etten juhli. HA! Virhe oli se! Mitä puhetta se sellainen on ihmiseltä, joka rakastaa omaksi kunniakseen järjestettyjä juhlia? Huu-haa-puhetta on se! Nyt on olo orpo, kukaan ei tule minua tänne juhlistamaan, äiti toi kolme ruusua(ihania, kauniin färisiä ovat he, kiitos äitee ja isä), mutta muuten ei ole täällä ketään.
Edit: ei päässyt Hassu Jänis, eli olin siellä juhlassa yhtä yksin kuin nyt tässä. Tentti peijooni oli Hassulla samaan aikaan kuni minun tilaisuuteni. Arvatkaa oliko orpo olo juhlasalissa istuessani. Tir tir.
Sen verran sovin, että Hassu Jäniksen kanssa menemme syömään kunnon ravintolaan. Mutta. Erimielisyyksiä tuli hiukan maksamispolitiikasta, lopputuloksena minä sitten maksan koko lystin. Hmm. Mitenhän se menee oikeasti, se maksaa joka valmistuu ja juhlii, vai se tarjoaa ikäänkuin lahjaksi (myös on tärkeää, että on joku pieni ja kallis tavara siinä mukana lahjana, vaikka tarjoaisikin, ikäänkuin osoituksena tytön ihanuudesta ja siitä, että tämä tosiaan on kaiken tämän arvoinen), jonka tyttöystävä valmistuu? Minusta on alkanut paljastua uusia romanttisia puolia. Minusta se, joka on mies, tarjoaa naisellensa. Hassu Jänis perusteli tätä asiaa niin, että hän tarjosi, kun sai kuulla saaneensa työpaikan. Ymmärrettävästi Hassu Jänis toimii kuitenkin opiskelijabudjetilla, sallittakoon se hänelle. Jos se nyt sitten suvaitsisi soittaa, kun tentti on ohi, että menemme. Jos ei soita niin itsesääli kolkuttaa ovella, ja jos sille ei avaa, niin se tulee postilaatikosta kuni lasku. Klonk.
Nyt sitten olen valmis. Ehkä sen huomaa vasta syksyllä, kun koulu ei enää ala. Herttinen! Nyt se iski se todellisuus! Ihmettelinkin, miksei tunnu varsinaisesti miltään. Koulu ei enää ala. Minulla on edessä 39 vuotta työtä.
Minähän järjestän juhlani! Hitti! Vaikka olisi viikon myöhemmin, mitä valmistumispäivä, niin täältä paukkuu! Minuahan pitää juhlia, jos kerran valmistuin, jopa ilman numibialaista! Hyvä minä!
27.4.07
17.4.07
Hurraa minä, hurraa!
Oodi Minälle.
Minä on tämän päivän sankari, Minä! Kevätflunssan kaatamana, mutta silti rohkeana katsoen eteenpäin, Minä juhlistaa tänään syntymäpäiväänsä! Minän vaatimattomuus on esimerkkinä kaikille, Minä ei pöyhkeile, eikä ylpeile saavuttamallaan iällä, katsahtaa vain nöyrästi alaspäin, ja tokaisee "äh, eihän tuo mitään, kuka tahansa pystyisi samaan". Minä on juhlansa ansainnut! Toivottavasti häntä lahjotaan tänään rutkasti onnistuneilla ja Minälle sopivilla lahjoilla.
Olen aina pitänyt syntymäpäivistä. Etenkin omistani. Pienenä äiti kummitteli (!) meille ja juhlavieraille. Ei aikuisille. Lapsille oli tapana järjestää erikseen. Tylsät tädit ja muut tulivat erikseen, eikä äiti niille viitsinyt lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Minä olen sairaslomalla. Tai tyhmemmin sanottuna sairauslomalla. Jälkimmäinen tuli muotiin tässä männävuonna. Se on tyhmä ilmaisu, minä en ainakaan ole sairauslomalla, hiiteen se uu sieltä. Se kuuluu samaan kastiin kuin seitsämän ja etenen. Olen siis. Viisi päivää kestäneen kurkkukivun asteittainen väistyminen ei tarkoita sitä, että olisi tulossa terveeksi, ehei. Se on sen merkki, että no nyt voi kunnon tauti alkaa, kun ensin on hitaasti isäntä- tahi emäntäplänttiä kidutettu. Tänään heräsin vesisängystä. Ostin sen joustinpatja-nimikkeellä, se kaikki vesi oli tullut minun hikirauhasistani yön aikana. Äklöttävä herätys. Samoin töissä (kyllä, siellä urhoollisesti kävin ja olin viisi tuntia) pesin ihmisen, ja suihkusta sinkosi vähemmän vettä kuin minusta. On se hassua miten sairaasta hiki lentää. Tuskan-.
Jaa juu. Läkare sanoi, etten saa puhua saira(u)slomani aikana. Säästääkseni ääntäni. Äänihuulet kärsivät, se näki sen sieltä kurkusta jotenkin. "Oi mikä ihana rauha", virkkoi Hassu Jänis ja sipaisi hunajaa paahtoleivän päälle.
Minä on tämän päivän sankari, Minä! Kevätflunssan kaatamana, mutta silti rohkeana katsoen eteenpäin, Minä juhlistaa tänään syntymäpäiväänsä! Minän vaatimattomuus on esimerkkinä kaikille, Minä ei pöyhkeile, eikä ylpeile saavuttamallaan iällä, katsahtaa vain nöyrästi alaspäin, ja tokaisee "äh, eihän tuo mitään, kuka tahansa pystyisi samaan". Minä on juhlansa ansainnut! Toivottavasti häntä lahjotaan tänään rutkasti onnistuneilla ja Minälle sopivilla lahjoilla.
Olen aina pitänyt syntymäpäivistä. Etenkin omistani. Pienenä äiti kummitteli (!) meille ja juhlavieraille. Ei aikuisille. Lapsille oli tapana järjestää erikseen. Tylsät tädit ja muut tulivat erikseen, eikä äiti niille viitsinyt lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Minä olen sairaslomalla. Tai tyhmemmin sanottuna sairauslomalla. Jälkimmäinen tuli muotiin tässä männävuonna. Se on tyhmä ilmaisu, minä en ainakaan ole sairauslomalla, hiiteen se uu sieltä. Se kuuluu samaan kastiin kuin seitsämän ja etenen. Olen siis. Viisi päivää kestäneen kurkkukivun asteittainen väistyminen ei tarkoita sitä, että olisi tulossa terveeksi, ehei. Se on sen merkki, että no nyt voi kunnon tauti alkaa, kun ensin on hitaasti isäntä- tahi emäntäplänttiä kidutettu. Tänään heräsin vesisängystä. Ostin sen joustinpatja-nimikkeellä, se kaikki vesi oli tullut minun hikirauhasistani yön aikana. Äklöttävä herätys. Samoin töissä (kyllä, siellä urhoollisesti kävin ja olin viisi tuntia) pesin ihmisen, ja suihkusta sinkosi vähemmän vettä kuin minusta. On se hassua miten sairaasta hiki lentää. Tuskan-.
Jaa juu. Läkare sanoi, etten saa puhua saira(u)slomani aikana. Säästääkseni ääntäni. Äänihuulet kärsivät, se näki sen sieltä kurkusta jotenkin. "Oi mikä ihana rauha", virkkoi Hassu Jänis ja sipaisi hunajaa paahtoleivän päälle.
13.4.07
Kippi kuin kirvesmies
Kurkkukipu on kaameinta mitä voi ihmisellä olla. Ainakin siis siltä tuntuu kun sellaisen pahalaisen on itseensä ihminen saanut. Iltapäivällä on lääkäri, se katsoo, mitä ovat valkoiset klöntit kurkussani. Jei. Ei, ei se sitä ole. Angiina on lastentauti, sanoi joku lääketieteen edustaja.
Menen pötkölleni taas. Ei tästä hikoilemisesta tule mitään. Hiki tulee pelkästä otsan rypistämisestä. Tai siitä, että naputtelee tekstiä Sepolle. On tämä niin raskasta.
Menen pötkölleni taas. Ei tästä hikoilemisesta tule mitään. Hiki tulee pelkästä otsan rypistämisestä. Tai siitä, että naputtelee tekstiä Sepolle. On tämä niin raskasta.
12.4.07
Pyöriä, poikia ja pesuloita
Hei. Otsikko kuulostaa aivan Nikke Knattertonin otsikolta (vrt. Malleja, maalareita ja pienoismalleja tai Surmaaja, ovia ja kassaholvi). Sellainen pää olisi kamala jos olisi itsellä. Ei sisältä. Ulkonäkö siis. Niinkuin Nikellä.
On tuulista on. Tukka lähtisi, ellei olisi toisesta päästä kiinni. Semssia on, joilla ei ole. Vaikka Nikke. Kaikista ei aina tiedä, onko vai ei. Joistain ihmisistä näkee, ettei ole. Harvoin kuitenkin, on niin kehittynyt tekniikka nykyisin!
Menin pyörällä töihin maanantai-iltapäivällä. Matka minulta töihin kestää 13 minuuttia, jos etenee nopeasti, ei tuule ja onnistuu pyöräilemään yhtä virtaviivaisessa asennossa kuin kananmuna. Kananmuna ei pyöräile, se on virtaviivainen. Sitä tarkoitin. Vanhan pyöräni kanssa on laskettava mukaan muutama yllätysmomentti, kuten nyt esimerkiksi ketjujen putoaminen, takapyörän lukkiutuminen, takapyörän irtoaminen, etujarrujen työsopimuksen laiton yhtäkkinen irtisanoutuminen, polkimen katoaminen tahi dynamon mäelle lento. Näistä yllätysmomenteista on sattunut muutama. Viime maanantaina sattui kaksi ensimmäistä, ensimmäinen kolme kertaa ja toinen kerran, juuri ennen työpaikan pihaa. Kyllä on jännittävää pyöräily yli 10 vuotta vanhalla pyörällä! Lisäksi ehkä voisin mainita, että hiukan harmittaa, kun pyörämies korjasi viime marraskuussa pyöräni onnettoman tilan laittamalla siihen uuden jalan, dynamon ja satulan. Muistatte varmaan kertomuksen onnettomasta pyöränjalastani, siitä tikusta. Ja tragikoomisen tarinan mäelle lentäneestä dynamosta. Näin siis tulemme johtopäätökseen, että satula on ainoa asia, mikä on säilynyt moitteettomassa kunnossa tästä huollosta. Väärin. Satula meni rikki onnettoman jalan tuen puutteen vuoksi, pyörä kaatui ja satula meni rikki.
Mutta siis. Maanantai-iltapäivänä päätin, että armas +12v vanha pyöräni saa armollisesti lopetustuomion. Ostan uuden. Ostin siis. Tiistaina saapui pihaani Helkama! On hyvä. Veroilmoitusta se ei täytä, eikä kulje takaperin, mutta muuten on pelit ja rensselit, niinkuin sanoo vanha kansa, tai joku ainakin on joskus sanonut. Minä nyt, jos ei muita. Niin että semmonen! Vaikka tuulee, niin suostuu tämä lähtemään kanssani, ei kitise, ei hankaa vastaan, ei kampea minua ojaan, on nöyrä, on hiljainen ja kaikin puolin oikein varastettavan näköinen... Saas nähdä vanheneeko Helkama. Eikös ne silti niitä hybridi- ja erikoismaastopyöriä rajan taakse vie ennemmin kuin näitä peruspyöriä?
Hävyttömiä hintoja ne muuten pyöristä kiskoo. En ihmettele, että varastavat.
Jotain asiaa oli vielä. Ai niin! Viime kesän vahingosta viisastuneena merkitsin omaisuuteni tarkkaan tussilla. Jos joku ei muista, niin minulle aiheutettiin mittavat taloudelliset vahingot varastamalla minun kauniit puiset pyykkipoikani. Ne vaihtoi joku pitkäkyntinen muovisiin ja rumiin maailmanlopun tekeleisiin (vrt. Magnolia)! Nyt merkitsin nimikirjaimet jäljelle jääneisiin taide-esineisiin, jos joku kehveli vielä varastaa minun pyykkipoikiani, niin saa tuta!
Pesin muuten mattoni alakerran pyykkituvassa. Suosittelen kaikille urbaaneille löysille ihmisille yli kaksimetrisen maton pesua. Se tekee oikein hyvää teidän löysille tai käyttämättä jääneille olkalihaksillenne. Lisäksi lihaskunto-osuus jatkuu, jos olette 162cm pätkä ja suunnittelette ripustavanne märän maton pyykkituvan narulle kuivumaan. Pyykkituvan narut tulisi sijaita sellaisella korkeudella, että yletytte niihin vain hypähtämällä kevyesti ja samalla tarraamalla. Sellaista minä ahersin eilen! Märkä matto painaa aika paljon ja on muuten yllättävän märkä, kun se iskeytyy päin vaatteitanne halutessaan pois katonrajasta kuivumasta. Jännitystä pitää olla elämässä.
On tuulista on. Tukka lähtisi, ellei olisi toisesta päästä kiinni. Semssia on, joilla ei ole. Vaikka Nikke. Kaikista ei aina tiedä, onko vai ei. Joistain ihmisistä näkee, ettei ole. Harvoin kuitenkin, on niin kehittynyt tekniikka nykyisin!
Menin pyörällä töihin maanantai-iltapäivällä. Matka minulta töihin kestää 13 minuuttia, jos etenee nopeasti, ei tuule ja onnistuu pyöräilemään yhtä virtaviivaisessa asennossa kuin kananmuna. Kananmuna ei pyöräile, se on virtaviivainen. Sitä tarkoitin. Vanhan pyöräni kanssa on laskettava mukaan muutama yllätysmomentti, kuten nyt esimerkiksi ketjujen putoaminen, takapyörän lukkiutuminen, takapyörän irtoaminen, etujarrujen työsopimuksen laiton yhtäkkinen irtisanoutuminen, polkimen katoaminen tahi dynamon mäelle lento. Näistä yllätysmomenteista on sattunut muutama. Viime maanantaina sattui kaksi ensimmäistä, ensimmäinen kolme kertaa ja toinen kerran, juuri ennen työpaikan pihaa. Kyllä on jännittävää pyöräily yli 10 vuotta vanhalla pyörällä! Lisäksi ehkä voisin mainita, että hiukan harmittaa, kun pyörämies korjasi viime marraskuussa pyöräni onnettoman tilan laittamalla siihen uuden jalan, dynamon ja satulan. Muistatte varmaan kertomuksen onnettomasta pyöränjalastani, siitä tikusta. Ja tragikoomisen tarinan mäelle lentäneestä dynamosta. Näin siis tulemme johtopäätökseen, että satula on ainoa asia, mikä on säilynyt moitteettomassa kunnossa tästä huollosta. Väärin. Satula meni rikki onnettoman jalan tuen puutteen vuoksi, pyörä kaatui ja satula meni rikki.
Mutta siis. Maanantai-iltapäivänä päätin, että armas +12v vanha pyöräni saa armollisesti lopetustuomion. Ostan uuden. Ostin siis. Tiistaina saapui pihaani Helkama! On hyvä. Veroilmoitusta se ei täytä, eikä kulje takaperin, mutta muuten on pelit ja rensselit, niinkuin sanoo vanha kansa, tai joku ainakin on joskus sanonut. Minä nyt, jos ei muita. Niin että semmonen! Vaikka tuulee, niin suostuu tämä lähtemään kanssani, ei kitise, ei hankaa vastaan, ei kampea minua ojaan, on nöyrä, on hiljainen ja kaikin puolin oikein varastettavan näköinen... Saas nähdä vanheneeko Helkama. Eikös ne silti niitä hybridi- ja erikoismaastopyöriä rajan taakse vie ennemmin kuin näitä peruspyöriä?
Hävyttömiä hintoja ne muuten pyöristä kiskoo. En ihmettele, että varastavat.
Jotain asiaa oli vielä. Ai niin! Viime kesän vahingosta viisastuneena merkitsin omaisuuteni tarkkaan tussilla. Jos joku ei muista, niin minulle aiheutettiin mittavat taloudelliset vahingot varastamalla minun kauniit puiset pyykkipoikani. Ne vaihtoi joku pitkäkyntinen muovisiin ja rumiin maailmanlopun tekeleisiin (vrt. Magnolia)! Nyt merkitsin nimikirjaimet jäljelle jääneisiin taide-esineisiin, jos joku kehveli vielä varastaa minun pyykkipoikiani, niin saa tuta!
Pesin muuten mattoni alakerran pyykkituvassa. Suosittelen kaikille urbaaneille löysille ihmisille yli kaksimetrisen maton pesua. Se tekee oikein hyvää teidän löysille tai käyttämättä jääneille olkalihaksillenne. Lisäksi lihaskunto-osuus jatkuu, jos olette 162cm pätkä ja suunnittelette ripustavanne märän maton pyykkituvan narulle kuivumaan. Pyykkituvan narut tulisi sijaita sellaisella korkeudella, että yletytte niihin vain hypähtämällä kevyesti ja samalla tarraamalla. Sellaista minä ahersin eilen! Märkä matto painaa aika paljon ja on muuten yllättävän märkä, kun se iskeytyy päin vaatteitanne halutessaan pois katonrajasta kuivumasta. Jännitystä pitää olla elämässä.
11.4.07
Houston, we have a problem
Ongelmanainen, ongelmaluonne, ongelmasuhde ja ongelmakolmepäivää. Miksei muuten onkimistapahtumaa kutsuta ongelmaksi?
Pienenä meillä oli siskon kanssa äärettön pahan hajuista hajuvettä. Kyllä sen hajun muistaa, se on sellainen saippuamainen. Jos teistä joku on käyttänyt YleisRoskan tuotteita, niin kyseinen tuoksu oli nimeltään Magnolia. Barbiet ja Ken tykkäsivät siitä kuitenkin, koska kaadoimme pumpuliin kyseistä maailmanlopun nestettä ja laitoimme pumpulit nukkejen/nukkien vaatteiden alle. Jostain syystä kutsuimme nestettä sanalla "keskihajuste". Erittäin käytännöllinen sana. Samoin kun yhden nukkeni nimi oli Lentävä Sairas. Se oli sellainen ihana pikkuruinen peukalonkokoinen nukke, jonka voi laittaa hiuksiin jos halusi. Sillä oli kangasvartalo, muovipää ja niin pitkät lankahiukset, että henkeä salpasi. Vaaleanpunaiset vielä! Kyllä Kiinassa tiedettiin, mistä lapset tykkäävät. Hyvä suunnittelu ja parempi toteutus. Magnolian kehittäjätkään eivät tosissaan voineet kuvitella luomuksensa päätyvän muuksi kuin keskihajusteeksi.
Minä olen pienenä varastanut isosiskoni ystävän neonvihreät barbin korkokengät. Tunnustin sen muutama vuosi sitten. Himo oli valtava, meillä oli vuori nukkeja, mutta hyvin vähän kenkiä niille. Voiko olla mitään niin kaunista esinettä kuin barbin pikkuruinen muovinen korkokenkä? Ei! Hyvä Mattel!
Menen tästä ihmettelemään taas ongelmallisuuttani. Jos olisin mies, ihmettelisinkö, miten nainen oikein toimii? Minä ihmettelen, mikseivät miehet ymmärrä naisia?
Pienenä meillä oli siskon kanssa äärettön pahan hajuista hajuvettä. Kyllä sen hajun muistaa, se on sellainen saippuamainen. Jos teistä joku on käyttänyt YleisRoskan tuotteita, niin kyseinen tuoksu oli nimeltään Magnolia. Barbiet ja Ken tykkäsivät siitä kuitenkin, koska kaadoimme pumpuliin kyseistä maailmanlopun nestettä ja laitoimme pumpulit nukkejen/nukkien vaatteiden alle. Jostain syystä kutsuimme nestettä sanalla "keskihajuste". Erittäin käytännöllinen sana. Samoin kun yhden nukkeni nimi oli Lentävä Sairas. Se oli sellainen ihana pikkuruinen peukalonkokoinen nukke, jonka voi laittaa hiuksiin jos halusi. Sillä oli kangasvartalo, muovipää ja niin pitkät lankahiukset, että henkeä salpasi. Vaaleanpunaiset vielä! Kyllä Kiinassa tiedettiin, mistä lapset tykkäävät. Hyvä suunnittelu ja parempi toteutus. Magnolian kehittäjätkään eivät tosissaan voineet kuvitella luomuksensa päätyvän muuksi kuin keskihajusteeksi.
Minä olen pienenä varastanut isosiskoni ystävän neonvihreät barbin korkokengät. Tunnustin sen muutama vuosi sitten. Himo oli valtava, meillä oli vuori nukkeja, mutta hyvin vähän kenkiä niille. Voiko olla mitään niin kaunista esinettä kuin barbin pikkuruinen muovinen korkokenkä? Ei! Hyvä Mattel!
Menen tästä ihmettelemään taas ongelmallisuuttani. Jos olisin mies, ihmettelisinkö, miten nainen oikein toimii? Minä ihmettelen, mikseivät miehet ymmärrä naisia?
4.4.07
Laulannasta
2.4.07
Hengissä
Täällä ollaan, hengissä. Opinnäyte esitettynä ja kypsyysnäyte tehtynä. Opponentti oli kiltti.
Tänäpänä olen tuskaillut farkkujen kanssa. Olen kerännyt pienen määrän massaa itseeni salaa itseltäni kun olen istunut koneella ja tehnyt työtä. Minulla oli tasan yhdet farkut, joita kehtasin pitää. Tänään ajattelin aamulla, että kas, on päivä oivallisin hakea uudet pöksyt itselleni. Päivässä ei ollut mitään vikaa, mutta pöksyissä oli. En pidä itseäni sen kokoisena, että kaupassa ovenkarmeja jo valmiiksi hirvittäisi, mutta kas, eivät ole tilanneet minun kokoisiani housuja! Mitä ihmettä? Tuumakoot loppuvat 28:aan. Miettikää sitä. Kuka niihin mahtuu? Laihat. Siis todella laihat, ei normaalipainoiset. Eikä takuulla kukaan sellainen, jolle on suotu minkäänlaisia muotoja. Varsinkin lantiolle ja reisille kerääntyvä massa estää tehokkaasti helpon housuostosreissun. Minä olen siis kaupan mukaan sellainen "iso tyttö". Sinänsä erikoista, sillä tällä hetkellä paidat päälläni ovat kokoa S. Jei! NIIN päärynä en ole. Koot yksinkertaisesti loppuvat, ei niin, että isompia housuja kuin 28 ei tehtäisi, niitä ei vain ole kaupoissa! Ei! Kerrassaan hämmentävää.
Menin vihdoin farkkuliikkeeseen, josta sain oikein asiakaspalvelua. Kammoksun sitä kauppaa, mutta on se kuivahko nais-ihminen (laiha kuin sähköjohto) joskus minulle housut löytänyt. Oltuani niin monissa tuskatilanteissa muissa kaupoissa (koittakaa kuvitella turhautumisen aste, kun housut kerta toisensa jälkeen tyssäävät reisien yläosaan. Sujuvasti menevät muuten, mutta sitten "hggh". Sitten jos katsoo erehdyksessä takapeiliin, niin sieltä paistaa karmea näky- jonkun valtava takapuoli, jonka sullominen niin kireisiin housuihin olisi maailman kahdeksas ihme. Näkeehän sen! Jos hyppää, että menisi, niin höllyy se ja ilkkuu siellä se pylly! Ei mene! Sitten iljettävästi paljastaa selluliitin myös samalla! Kenen se on se? Ei minun! En tunne!) avauduin naikkoselle ja kerroin otsassani sijaitsevasta tatista. Ihmettelin ääneeni, että häntä lukuunottamatta suurin osa naisista on normaalipainoisia (sanoin häntä hoikaksi) tai vähän yli, eikä heille mene yksikään noista pienistä koista/kokoista/kooista/koosta, ja hän sujuvalla dialogilla virkkoi, että toden sanoit, asiakas! Isot koot menevät ensin. Pieniä tulee paljon, eikä niitä mene. Alennuksessa sitten ovat.
Kuivahko sähköjohto-nais-ihminen kaivoi tavallisia malleja minulle ahtaaseen koppiin ja jalkaani yritettäväksi. Mikä niitä nykyajan housuja oikein riistää? Ne loppuivat sellaiseen kohtaan, että ellen seissyt selkä takakenossa niin, että takaraivo oli hieman jo lattiaan päin kumollaan, siis siten, kuin ihminen seisoisi suorin selin, kun katsoo, tuleeko sade nyt vai mistä tuli pisara, niin jos en seissyt siten, niin olisi näkynyt minulta työmiehen hymy. Jos olisin istunut, joku olisi voinut syyttää vakoilusta. Hirvittävää. Maksaa täysi hinta siitä, että näyttää takapuoltaan julkisesti. On minulla ollut lantiohousuja, ei siinä mitään. On edelleenkin kaikki yhdet. Ja ne, mitkä ovat jääneet pieneksi, ovat nekin kaikki viidet. MUTTA. Niissä on se ero, että joskus istuessa niitä pitää vetää ylemmäksi. EI seistessä.
Kuivahko sähköjohto-nais-ihminen haki minulle takaa korkeamman mallin. Oli yksi koko kaupassa. Hetken oli sellainen olo, että no niin, täti-Annikki tuli kauppaan tässä, etsikääpäs neiti minulle jotain oikein 80-lukulaista. Mutta meni ohi. Olivat silti niihin osanneet laittaa taskut takapuolen päälle, ei selkään. Nauratti muuten, tämä oli takaa korkeampi malli, suoriutuivat silti vaivaisesti juuri takapuolen yli alaselkään asti. Ostin.
Miettikää niitä parkoja, jotka joutuvat jatkuvasti jännittämään, vakoilevatko tai hymyilevätkö salaa takaatulijoille.
Tänäpänä olen tuskaillut farkkujen kanssa. Olen kerännyt pienen määrän massaa itseeni salaa itseltäni kun olen istunut koneella ja tehnyt työtä. Minulla oli tasan yhdet farkut, joita kehtasin pitää. Tänään ajattelin aamulla, että kas, on päivä oivallisin hakea uudet pöksyt itselleni. Päivässä ei ollut mitään vikaa, mutta pöksyissä oli. En pidä itseäni sen kokoisena, että kaupassa ovenkarmeja jo valmiiksi hirvittäisi, mutta kas, eivät ole tilanneet minun kokoisiani housuja! Mitä ihmettä? Tuumakoot loppuvat 28:aan. Miettikää sitä. Kuka niihin mahtuu? Laihat. Siis todella laihat, ei normaalipainoiset. Eikä takuulla kukaan sellainen, jolle on suotu minkäänlaisia muotoja. Varsinkin lantiolle ja reisille kerääntyvä massa estää tehokkaasti helpon housuostosreissun. Minä olen siis kaupan mukaan sellainen "iso tyttö". Sinänsä erikoista, sillä tällä hetkellä paidat päälläni ovat kokoa S. Jei! NIIN päärynä en ole. Koot yksinkertaisesti loppuvat, ei niin, että isompia housuja kuin 28 ei tehtäisi, niitä ei vain ole kaupoissa! Ei! Kerrassaan hämmentävää.
Menin vihdoin farkkuliikkeeseen, josta sain oikein asiakaspalvelua. Kammoksun sitä kauppaa, mutta on se kuivahko nais-ihminen (laiha kuin sähköjohto) joskus minulle housut löytänyt. Oltuani niin monissa tuskatilanteissa muissa kaupoissa (koittakaa kuvitella turhautumisen aste, kun housut kerta toisensa jälkeen tyssäävät reisien yläosaan. Sujuvasti menevät muuten, mutta sitten "hggh". Sitten jos katsoo erehdyksessä takapeiliin, niin sieltä paistaa karmea näky- jonkun valtava takapuoli, jonka sullominen niin kireisiin housuihin olisi maailman kahdeksas ihme. Näkeehän sen! Jos hyppää, että menisi, niin höllyy se ja ilkkuu siellä se pylly! Ei mene! Sitten iljettävästi paljastaa selluliitin myös samalla! Kenen se on se? Ei minun! En tunne!) avauduin naikkoselle ja kerroin otsassani sijaitsevasta tatista. Ihmettelin ääneeni, että häntä lukuunottamatta suurin osa naisista on normaalipainoisia (sanoin häntä hoikaksi) tai vähän yli, eikä heille mene yksikään noista pienistä koista/kokoista/kooista/koosta, ja hän sujuvalla dialogilla virkkoi, että toden sanoit, asiakas! Isot koot menevät ensin. Pieniä tulee paljon, eikä niitä mene. Alennuksessa sitten ovat.
Kuivahko sähköjohto-nais-ihminen kaivoi tavallisia malleja minulle ahtaaseen koppiin ja jalkaani yritettäväksi. Mikä niitä nykyajan housuja oikein riistää? Ne loppuivat sellaiseen kohtaan, että ellen seissyt selkä takakenossa niin, että takaraivo oli hieman jo lattiaan päin kumollaan, siis siten, kuin ihminen seisoisi suorin selin, kun katsoo, tuleeko sade nyt vai mistä tuli pisara, niin jos en seissyt siten, niin olisi näkynyt minulta työmiehen hymy. Jos olisin istunut, joku olisi voinut syyttää vakoilusta. Hirvittävää. Maksaa täysi hinta siitä, että näyttää takapuoltaan julkisesti. On minulla ollut lantiohousuja, ei siinä mitään. On edelleenkin kaikki yhdet. Ja ne, mitkä ovat jääneet pieneksi, ovat nekin kaikki viidet. MUTTA. Niissä on se ero, että joskus istuessa niitä pitää vetää ylemmäksi. EI seistessä.
Kuivahko sähköjohto-nais-ihminen haki minulle takaa korkeamman mallin. Oli yksi koko kaupassa. Hetken oli sellainen olo, että no niin, täti-Annikki tuli kauppaan tässä, etsikääpäs neiti minulle jotain oikein 80-lukulaista. Mutta meni ohi. Olivat silti niihin osanneet laittaa taskut takapuolen päälle, ei selkään. Nauratti muuten, tämä oli takaa korkeampi malli, suoriutuivat silti vaivaisesti juuri takapuolen yli alaselkään asti. Ostin.
Miettikää niitä parkoja, jotka joutuvat jatkuvasti jännittämään, vakoilevatko tai hymyilevätkö salaa takaatulijoille.
30.3.07
Paniikin huipennus
Tunnin päästä tästä olen esittämässä opinnäytettäni. Puoli kolmesta neljään olen kirjoittamassa kypsyysnäytettä. Olen käynyt tänään kaksi kertaa vessassa. Tämän avulla halusin valottaa, että minua jännittää, en ole ylpeä siis vatsani ahkeruudesta.
Antaisin 50e jos sillä voisi siirtää kelloa neljä tuntia nyt eteenpäin. Siis siten, että hommat olisivat ohitse jo. Hah, jos siirtyisi vain eteenpäin, mutta ne olisivat huomenna kuitenkin edessä... Ei tulisi mitään siitä.
Päivä paistaa ja jännittää. Vessuun.
Antaisin 50e jos sillä voisi siirtää kelloa neljä tuntia nyt eteenpäin. Siis siten, että hommat olisivat ohitse jo. Hah, jos siirtyisi vain eteenpäin, mutta ne olisivat huomenna kuitenkin edessä... Ei tulisi mitään siitä.
Päivä paistaa ja jännittää. Vessuun.
27.3.07
Toiseksi viimeinen rutistus
Opinnäytteen esitys on perjantaina. Tuossa nököttää paljon paljon ihka tyhjiä Power point-kalvoja. Kukas ne täyttää, mitä? Olen käynyt monessa opinnäytetyön esityksessä katsomassa mallia, mutta nyt kun on oma tilanne edessä, kaikki unohtuu!
Syödäänkö teilläkin päärynöitä haarukan päästä?
Syödäänkö teilläkin päärynöitä haarukan päästä?
26.3.07
Vaimot vaihtoon
Tai no. Tällä kertaa kissat. Erään ystäväni kanssa olemme kerran vaihtaneet viikoksi kissoja. Tänään vaihdettiin taas. Tosin siitä karvamäärästä, mitä omasta lemmikistäni lähtee, voisin mitä suurimmalla ilolla vaihtaa sen kokonaan. Jos jollain on kalju kissa, sovittakoon vaihto mitä pikimiten!
Tänään ilmoittauduin kypsyysnäytteeseen. Opettaja antoi luvan. Mitä ilmeisimmin sitten valmistun huhtikuussa! Hah! Siitä saatte, maailman kaikki numibialaiset! Ei enää työtä täällä!
Mitäs muuta. Esiinnyn elokuvassa, hihi. Se julkaistaneen 13.4. asuinkaupungissani. Jei! En tiedä siitä muuta, kuin että huippunäyttelijöitä on muitakin kun minä. Mikä täällä haisee? Omakehu! Se kurja!
Ilma on ihana! Mitäs siinä vielä lujet toisen blogia, ulos siitä säästä nauttimaan! Poikkeuksena tämä teksti ei koske heitä, jotka lukevat blogiani klo 22.00-08.00 välisenä aikana. Ei tarvitse heidän. Muiden siis!
Tänään ilmoittauduin kypsyysnäytteeseen. Opettaja antoi luvan. Mitä ilmeisimmin sitten valmistun huhtikuussa! Hah! Siitä saatte, maailman kaikki numibialaiset! Ei enää työtä täällä!
Mitäs muuta. Esiinnyn elokuvassa, hihi. Se julkaistaneen 13.4. asuinkaupungissani. Jei! En tiedä siitä muuta, kuin että huippunäyttelijöitä on muitakin kun minä. Mikä täällä haisee? Omakehu! Se kurja!
Ilma on ihana! Mitäs siinä vielä lujet toisen blogia, ulos siitä säästä nauttimaan! Poikkeuksena tämä teksti ei koske heitä, jotka lukevat blogiani klo 22.00-08.00 välisenä aikana. Ei tarvitse heidän. Muiden siis!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
