Kaikkea kummallista ei-niin-asiaa

Terve! Kaupassa luumuja ostaessa tulee usein ostettua muuta myös. Se on rasittavaa kukkarolle ja oikealle kauppakassikädelle. Ei ole yhtään rasittavaa se Suomen taloudelle ja rahavirroille ja niille kaikille asioille, mistä minä en tiedä mitään mutta viisaat ja tyhmemmät ekonomit ne tietää. Niiden pitää kun ne saavat siitä hävyttömän paljon palkkaa. Se on häpeällistä se! Tai ei jos on ekonomi itse. Silloin puolustaa sitä että tilille rapsahtaa kilo rahaa kerran tahi kaksi kuukaudessa, riippuen siitä onko hyvä vai paha ekonomi. Näin minulle on kerrottu, ja se on silloin taasen tosi jos se kerran nyt oikein netissä lukee.

Oletteko koskaan miettinyt että te olette te itse. Oikein perin pohjin miettinyt siis? Jos ette, olette sangen viisaita, siinä nyrjähtää mieli kun ei ihminen kaikkea sentään tajua. Ei sitäkään miten voi pelätä perhosia kuollakseen niinkuin eräs tuntemani henkilö kun ihmis on suuri ja perhos pieni. Mutta ällöttävästi läpsyttää sen perhossiivet niin että uni kaikkoaa ja kutiaa kroppa ja tässä nyt ei pysty ajattelemaan yhtään sellaisia p-eläimiä, muuten ei tule kirjoittamisesta mitään. Ja jos täistä puhutaan niin pää alkaa syyhyämään ja punkeista menee vilu pitkin selkärankaa. Ja madoista jos puhutaan niin sanoo ihmiset hyi paitsi eriskummalliset ja erismaalaiset jotka niitä pistelevät poskeensa kun ei ole pirkan hunajamarinoitua broileria siellä eikä pakastepizzaa. Ne sanovat ei niin hyi kun lausutaan sana mato.

Niin. Muuten minulle kuuluu hyvää. Kevättä rinnassa jne. Nyt sanon kun ei tule muuten sanottua, että minulle saa pitää huomenna peukalot pystyssä klo 15.30 eteenpäin, syystä jota en nyt tässä mainitse. Hehe. Olen kuullut, että naisen pitää olla aina vähän salaperäinen, se on mukamas silloin jotenkin kiinnostavampi! Hah! Minä olen kiinnostava muutenkin! Mikä täällä haisee? Kovin on tuttu haju... Omakehu eau de toilette, 500ml.

Arvaan että te siellä olette ennakkoluuloisia. Olette te, myöntäkää vain! Minäkin olen. En saisi. Minua koulutetaan olemaan olematta. Mutta jos tulee ihmis eteenne, joka on pukeutunut neonpunaiseen toppahaalariin ja nokian kumisaappaisiin, ette ajattele, että kas, onpa siinä rikas ja kadehdittava elämä tuolla naisella! Sanon vaan, että ajattelette, että tuolla naisella on varmaan aika vähän rahaa ja se on raukka parka. Jos ette ajattele, olette jaloja ja ansaitsisitte palkinnon(muut palkinnot ovat loppu, jäljellä on pinkkejä toppahaalareita). Minä ajattelen että mielenterveys voi olla heikko. Niin se menee. Ei pääse ihminen siitä mihinkään, että ensivaikutelma on se pysyvin. Ei auta, jos sama nainen tälläytyy ja tulee teidän televisioonne 6.12. klo mitä lie kättelemään rouva tasavallan presidenttiä, ajattelette että siinä se on se sama köyhä nainen, jolla on kotiasuna 26v vanha pinkki toppahaalari. Miettikää tätä kun ensi kerralla viette roskiksen, jos kohtaatte ensi kertaa jonkun uuden ihmisen, ei kannatakaan ihan heti laittaa niitä teidän arkipöksyjänne, minä tiedän että teillä on sellaiset kaapissa. Niissä on reikiä ja ne ovat kauhistuksena lapsillenne ja puolisollenne. Minulla on myös ollut sellaiset, mutta niistä ei puhuta. Ihmiskunnan vitsaukset ovat ne. Niinkuin on salihousut ja tennissukat ja poolosolmio on myös. Ja kaikenlainen krääsä. Mitä on miettinyt ihminen, joka on vaikka suunnitellut puhallettavan ihmisenkokoisen vasaran?! Tai teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat? Tai ne naisten kukikkaat, rikki menevät ja hiostavat keinokuitukalsarit? Eikö ole pelottavaa, että sellaiset saavat liikkua vapaana. Minäkin saan. Siksi en ole laittanut kuvaa, ettette keksi pelätä. En minä ole väkivaltainen. Paitsi ärsytettynä ehkä vähän.

Puolustuksekseni sanoisin, että olen nukkunut erittäin vähän viime yönä. Oma vika.