Nomen est omen (se on latinahkoa)

Tänään hämmästyin yhtä juttua. Tulin kotiin ja ovessani oli muu nimi. En oikein tiedä, kuinka kauan se oli siinä jököttänyt, olen ollut taas kipeä. Jotkut ajattelisivat tässä kohdin, että oi, se on ollut kipeä se Eeva, toivotanpa hänelle paranemisen! Jos tunnistit itsesi tässä kohdin, olet testin mukaan huomaavainen ja avulias, ihana ja kerrassaan rakastettava ihminen. Jos taas huomasit ajattelevasi, että oi, taasko se on kipeä, juurihan se oli, tulos sinulle on huomaavainen, uskollinen blogin lukija, ja oikeassa elämässä uutta ihmettelevä ja luotettava ystävä. Jos taas ajattelit, että oi, julma kohtalo, miks', oi miks', han yhä elää saa, olet kamala ihminen enkä enää puhu sinulle mitään. Nolla pistettä sinulle, raakkuja! Voit ystävällisesti lukea silti lisää, kostan sinulle olemalla elävä.

Niin paitsi että olen muu kipeä. En siis sama kuin blogin alussa kipeä. Maha nousi kapinaan jotain karvaista kahdeksansilmäistä virusta vastaan ja päätti tuupata appeet takaisin sinne mistä ne tulivat. Siinä se kauniisti sanottuna. Mahatauti on kamala vaiva, ainakin kun se minulla kesti huimat kolme päivää.

Siksi siis en ole laittanut nokkaani ulos ovesta pidempään aikaan kuin teistä osa osaa edes aavistaa. Voi olla että jollekin teistä ajantaju on heikko. Ne eivät osaa aavistaa. Tänään menin kuitenkin kouluun ja kas, tullessani takaisin oli omassa ovessani outo nimi. Ihan outo(Tähän asti jo pääsimme). Sitä paitsi ei sellainen, johon olisin vaihtanut mielelläni oman sukunimeni. On minullakin sellainen. Eivät olleet vanhempani niin köyhiä, vaikka te nollan pisteen raakkujat niin luulitte! Siitäs saitte! En luullut mitään niin tyhmää, että olen mennyt naimisiin salaa itseltäni tahi että minut on kylmästi yhden päivän aikana heitetty ulos omasta kodostani, jossa niin viihdyn ja jossa on hyvä sairastaa. Ja johon ystävät osaavat(Ei ne sitä paitsi olisi kaikkea voineet heittää pihalle kodostani. Kissa olisi jäänyt sisään jos ovi olisi ollut raollaan. Sen verran fiksu se, niinkuin uskolliset tietää). Ei!

Mihinkäs minä jäin. Ai niin se nimi. Kyllä muuten sitä mietin että ei ole minun ulko-oveni tuo. Ei tuntunut tutulta sen muoto! Avain kyllä sopi lukkoon, mutta vähän jännitti, haiseeko tuollaisen nimen takana omalta kodolta enää. Tarina ei kerro tämän enempää. No kertoo se, muuten teiltä menee yöunet. Haisi ihan huuhteluaineelta (ja vähän kissan kakkalta, ollakseni rehellinen)(mutta se ei ole minun vikani)(kissa peijooni menee aina välillä asioilleen)(toisaalta suurempi poru siitä syntyy jos se ei mene). Muttei yhtään haissut siltä nimeltä joka ovessa oli! Ei tämä mitenkään hassua olisi, kai kenelle tahansa sattuu kaikenlaista, mutta ette arvaa, kuinka mones nimi alaoven summerissa tämä uusi, mahdollisesti oudonhajuinen nimi oli? Siis kolmen kuukauden sisällä? MINUN nimeni kohdalla, jossa pitäisi lukea MINUN arvokas ja kunnioitusta herättävä sukunimeni! Kolmas. Edellisiin nimenmuutoksiin on silti syynä vallan (hmm mikä adjektiivi sopisi tähän sanoisin että) ketterät ystäväni, jotka päättivät muuttaa minut syntyperältäni toisen rotuiseksi sukunimen muutoksella kuin miksi olen ma syntynyt. Hah ne kurjat pilailijat. Kaksi kertaa pilailleet. Arvatkaa siis oliko tunne outo kun mietin, miten ne ketterät ovat saaneet käsiinsä alaoven avaimen ja uudet muoviset kirjaimet, jotka laitetaan oveen että televisiolupatarkastaja tietää, minkä oven takana te piileksitte.

Syy ei ollut ketterien poikien. Kas taloyhtiö on ennenkin sotkenut minut toiseen. Huomenna tulevat selvittämään sotkujansa. Hävetkää te nimien sotkijat. Mitä äitinne sanoisi jos saisi tietää!

Tulipa pitkä juttu taas. Asia ei edes loppunut vielä! Säästän ensi kertaan. Kommenttisivuille saa kaikki laittaa sanan "kurttupaistikas" jos on jaksanut lukea tänne asti. Jos ei kukaan laita niin alan kirjottaa lyhyempiä juttuja. Siis yhtä kirjainta ja niin edelleen. Jaksaa sitten nekin lukea, joita ei opettaja jaksanut ekalla opettaa.