Aine neljänneltä luokalta

Pakko jakaa kanssanne niistä laatikoista ja muovipusseista löytyneestä neljännen luokan ainevihossa ollut kirjoitus:

Poika ja taikahuilu

Oli aamu. Kun äiti tuli herättämään pikku Seppoa, hän huomasi Sepon pöydällä olevan pienen huilun. Se oli hauskan kirjava, ja äiti päätti kokeilla sitä. Kun äiti puhalsi pilliin, niin siitä kuului korvia särkevä vihlaus. Siinä samassa ilmestyi ikkunasta lohikäärme, joka syöksi tulta äidin takapuoleen. Äiti parkaisi, mutta varoi visusti herättämästä Seppoa. Sitten kun äiti oli jo laittanut aamiaisen, tuli Seppokin syömään. Yhtäkkiä Sepon silmiin pisti eräs asia, joka pisti hänet kysymään: "äiti, miksi seisot syödessäsi?" Äiti yritti peitellä kovin seisomistaan, sillä eihän äiti voinut sanoa että lohikäärme oli liekittänyt häntä ahteriin. Eihän kukaan sitä uskoisi. Seppo oli löytänyt taikahuilun samoillessaan metsässä. Eräänä päivänä äiti sanoi: Seppo, et saa paljon synymäpäivälahjoja, koska meillä ei ole paljon rahaa. Seppo säikähti. Hänhän oli toivonut vain lehtiä, sukat, autoja, rahaa, pelejä, tietokoneen, nintendon, uuden nallen nuhraantuneen tilalle yms. Seppo sai idean: "Haa! Hän voi soittaa taikahuilulla rahaa. Seppo otti huilun käteensä ja soitti. Siitä kuului pitkä, kimakka ja vähän putkuttava ääni. Siinä samassa oli hänen vieressään kumman näköinen härveli. Oli tuuliviirit sun muut potkurit, ja vähän kaikkea.
-No, ei siitä tainnut oikein rahaa tulla, päätteli Seppo. Nyt siitä kuului lyhyt, möreä ääni, mutta ei siitä kään rahaa tullut. Sitten hän keksi: Mutta minähän voin myydä kaikki kamani, niin silloin saan rahaa! Pian Seposta tuli hyvin, hyvin kuuluisa, koska Seppo kertoi huilun salaisuuden. Mutta Sepon äiti vannoi olla koskematta huiluihin, ei tiedä vaikka joutuisi vielä toistenkin seisoa ruokapöydässä.

Muistan hyvin, että minusta olisi ollut mukavaa kirjoittaa pitkiä tarinoita, mutta väsyin kesken kaiken siihen kirjoittamiseen, minä parka. Miksei silloin ollut sadutusta ihmisille vielä? Nyt on ja lapset onnellisia! Minulla on muuten ollut maailman huonoin käsiala. Kiittäkää siitä, että saitte lukea tämän tästä, eikä ainevihostani!

Virheet ovat muuten autenttisia, neljäsluokkalaisen tekemiä kirjoitusvirheitä. En siis ole oppinut mitään vuosien saatossa. Ha.