Olen tehnyt Erheen. Pienenä olen, mutta ei se poista sitä tosiseikkaa että selvä Erhe se on. Näin tuli todistettua todeksi se sanonta, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Pienenä tyttönä olen jossain vastuuttomassa elämänvaiheessani saanut nerokkaan idean siivota oma huone laittamalla kaikenlaiset rojut muovipusseihin, ja työntämällä ne sekalaiset sitten häkkivarastoon tai vaatehuoneeseen. Se on katalaa! Kostautuu yli 15v myöhemmin se. Vanhempani ovat muuttamassa lapsuudenkodistani pois, ja sisko-kultani kutsui minut hakemaan tavaraani sieltä pois eilen. Minun omaisuuttani oli siellä kuulemma paljon vielä jäljellä. Olohuoneessa oli kaikki saksantavarani iloisesti pahvilaatikoissansa vielä(ne oli ne peijoonit, jotka lähetin sieltä tänne postin laatikoissa, kun muutto muuten olisi tullut finnairin kautta sen hintaiseksi, että sillä olisi palkattu yksi uusi lentäjä sinne vuodeksi), vaikka salaa ne sinne jätin, koska minulla ei ollut tilaa niin turhille tavaroille, joilla oli kuitenkin muistoarvoa. Jouduin ottamaan ne silti! Sisko pakotti! Mutta. Häkkivarasto oli siivoamatta vielä. Se on se paikka, mikä on muistoissani kaikkien katastrofikaappien äiti. Sen ovi oli mutkalla aina, äkkiä piti heittää sisään ne muovipussit, ettei kaikki tulleet päälle. Muuta sellainen varasto uuteen paikkaan sitten, ei onnistu hermostumatta. En tajua, miten paljon voi ihmisellä olla tavaraa. Sitä on tonneittain. Olen yrittänyt olla keräämättä tänne omaan asuntooni mitään turhaa rojua, pehmoleluja ja pölynkerääjiä katselen karsaasti. Nyt niitä tuli. Olivat nurkan takaa vaanimassa he. Salaa sieltä katselivat minua muovisilmillänsä nallet ja muut sellaiset asiat, joita en voi heittää pois, mutta joita ilman olen tullut toimeen mainiosti.
Se Erhe. Arvatkaapa miltä tuntuu löytää muovipusseja toisensa perään, jos niissä on papereita, rihkamaa, muistoarvojuttuja ja karkkipapereita samassa sotkussa? Piinaa on sellaisen selvittäminen! Ei kiinnosta tietää yhtään mitä karkkeja olen syönyt samaan aikaan kun olen piirtänyt ilmaisjakelulehteen päätoimittajalle viikset. Sellaisia dokumentteja löytyi!
Tiedättekös missä on tällä hetkellä kaksi isoa jätesäkkiä asioita x, kaksi pienempää ja yksi iso pahvilaatikko? Se on minun eteiseni se. Ja arvatkaapa mihin aion ne viedä? Minulla on yläkerrassa häkkivarasto. Se on isompi kuin kotonakotona oli. Ja nyt asun yksin! Ha ha ha! Siitäs saa ne kurjat vaanijat!
31.7.06
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kauhulla odotan sitä päivää, jolloin minun pitää selvittää kaiken maailman karkkipereita sisältäviä laatikoita, nyssäköitä ja pussukoita koti-kodin vintiltä. Ainakin kolme harmaata hiusta tuli jo ajatuksesta.
No jo oli purkaus, nauroin niin, että vesi silmistä sirisi! Nimittäin, en ole osannut tehdä niille pusseille ja laatikoille mitään. Nyt aika on hoitanut homman pois minulta. Olen ikionnellinen, että pullistelevan häkkivaraston ovi on mennyt lommolleen!
Tätäkin Eeva löytyy suvusta ;) Arvaa kenellä on kanssa muutamia paffilaatikoita täynnä muistotavaraa. Ei voi heittää pois vaikka ilmankin voi elää... Ei tosin karkkipapereita ole, mutta on nallea ja muuta...
Lähetä kommentti