Jaaha

Oli se näköjään sekava päivä se eilinen. Eilisessä kirjoituksessa on Virhe tahi Ponteva Ajatuskatkos: "En ole varma, mutta luulen, että" loppuu viimeinen lause ensimmäisestä kappaleesta. Jaa mistä en ole varma? Mitä luulen? Ei sitten pienintäkään tietoa siitä! Karmaisevan lopun sai tuo lause, kuolleena syntynyt oli se!

Miten voi ihminen muistaa kaikkia asioita? Ei voi. Vapaapäivänäänkin on vain hoidettava vaikka ei muista. Sitten muistaa tyhmiä asioita se sama, vaikka että Tampereen kesäteatterin kuusi lammasta ovat nimeltään: Silkki, Sähly, Soolo, Vamppi, Pasha ja Pumpuli. Tarkistakaa vaikka! Googlesta luulisi löytyvän sen. Olen lukenut sen joskus kesän alusta Satakunnan Kansasta. Vieläkin muistan. Ja sen, mitä kirjoitti Pöllö Nalle Puhin korttiin Nasulle, kun ei osannut kirjoittaa itse se. Nimittäin kirjoitti P tämän: Hyvy hävy synsynymätöpävän symäpävää.

On se onni että on ihmisellä oma koti! Saatte olla rauhassa siellä ja nähdä unia ja olla hiljaa ja liikkua niissä asusteissa, jotka saisivat naapurinne sairaalaan(jos teillä kuitenkin on sellaiset tekokuituiset kukkakuvioiset tahi geometrisia väkkyröitä täynnä olevat pitkikset tahi salihousut, anteeksi kirosana, kehotan teitä kuitenkin luopumaan niistä, te ette sitä tiedä ehkä, mutta ne ovat ihmiskunnan kirous. Leikatkaa kappaleiksi sellaiset, kumihanskat kädessä, ja polttakaa ne, kun teillä vielä on aikaa! Ei kumihanskoja, ne kiroukset!). Minä taas näin unta, ja se vasta oli uni se! Kas näin se alkaa: (jos teillä on vaikeuksia keskittyä ihmisten uniin, kun he sitä kertovat, ei se ole ollenkaan epänormaalia, se kuuluu siihen ikään vain, mitä te juuri käytte lävitse ja kehityksenne etenee samassa suhteessa keskivertoihmisen käyrän kanssa. Niin se uni siis. Tästä on aikaa jo muutama yö, mutta ei sen väliä. Merkitsen uniosion tähdellä (*), niin ettei teidän, jotka olette tämän uneni jo kuulleet, tarvitse lukea sitä uudelleen, eikä teidän, jotka inhoatte muiden unien kuuntelemista, tarvitse lukea sitä ensimmäistäkään kertaa.

* Olin Turun kaupungissa kylässä Väinämöisen luona. Tämä kuuluisa mies näytti niin paljon Tauno Palolta, että tulin aamulla siihen tulokseen, että Tauno-vainaalla oli salattu henkilöllisyys, Väiski ja Tane olivat siis sama henkilö. Siellä siis unessani kyläilin. Huomasinpa siinä pallilla istuessani, jossain Väinämöisen pimeässä tuvan nurkassa, että kas, kun paukutan käsiäni kaksi kertaa yhteen, aivan kuin kutsuessani numibialaista maaorjaa, käsiini lennähtää tavaroita kuni kädessäni olisi magneetti. Paukutin käsiäni, kas näin: "klap klap", ja jo lensi kirves käteeni. Teräosa vain. Mutta tuli pyörien se, ja sitä säikähdin, että nyt on taatusti minulla käsi poikki ranteesta jos noin kovaa kerran tulee se ja lipsahtaa. Kyllä se vähän osui oikean etusormen ensimmäiseen niveleen, mutta vähän se pisti vain. Kysyin Väinämöis-Taunolta, miten tavarat otetaan oikein kiinni, ja hän ystävällisesti neuvoi. Siinä joristessamme muistin yhtäkkiä, että minun pitäisi kiiruhtaa Turun keskiaikaisille Rock-festivaaleille sinne keskustaan, ja Väinämöinen lupasi minut sinne heittää. Taputti myös hän käsiään "klap klap" ja tuli siihen Väiskin hevonen, erikoinen kun mikä. Kuono oli kuin koiran tai metsäkauriin, ja pienehkö oli se myös. Ei turpaa siis. Väinämöinen sanoi, että hänen pitää muutenkin mennä keskustaan markkinoille, kun hevosestaan oli irronnut jalka (siis ylimääräinen, neljä sillä oli edelleen), ja se piti myydä. Kyllä epäili vähän V, mahtaako sitä kukaan ostaa, mutta aina kannatti kokeilla. Hevosen taakse ilmestyi reki, ja sillä sitten ajeltiin. Keskiaikaisessa linnassa soitti Juice Leskinen. Odotin paikalle Hassu Jänistä(kts. jänistarina), joka oli siinä unessa putkimies ammatiltaan, kunnes äkkiä konsertti sai yllättävän käänteen, Juice alkoi pitää wanhan ajan herätyskokousta! Ihmiset jonottivat pitkänä soirona, että Juice rukoilisi heidän puolestaan. Paikalle ilmestyi myös kaivattu putkimies, joka myös sangen ihmetteli, mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. Heräsin kun puhelin soi.

*

Kaikkea sitä. Ja sitten sanotaan, että unet heijastavat päivän tapahtumia. Voitte kuvitella kai sitten, millaisia minun päiväni ovat. Syön muuten kesäisin litroittain herneitä. Ja mansikoita. Ovat hinnoissaan ne! Paitsi tänään, n. tunti sitten ostin kolme litraa herneitä, maksoin kolme euroa niistä. En nyt sanoisi, että kaikki on jo syöty, mutta osingonjaolle on turha koittaa, jos nyt kotoanne lähdette, niin myöhässä tulette minun hernepussilleni, te verokarhun poikaset!