Jopas jotain

Hei. Eipä ole yhtään jiillä alkavaa otsikkoa ollut tätä ennen. Se on periskummallista se. Jiillä alkaa moni mukava asia kuten jolkuttelu, juustonaksut ja kummallinen ei ala. Jii on jätetty johkaamaan jonnekin. Nyt on sekin asia korjattu.

Tässä välissä on ehtinyt sattua kaikenlaista sinä aikana kun minä en ole suonut Sepolle aikaani. Te siellä olette vanhentuneet ja ehkä teistä on tullut iloisempia tahi katkeria asian johdosta. Kuka sen tietää, jos ette te itse! Einarin runonurkka ei saanut ihmeempiä lukijapalautteita, Einari ihmettelee sitä suuresti. Runoja olisi tarjolla enemmänkin.

Lisäksi nilkkani ego-ongelma on ratkaistu. Mystisen salaisuuden selvitti nuori naislääkäri, joka ahersi oikean nilkkani kimpussa ja sille jutellen kauahkon aikaa, työnsi sitten siihen kehveli neulan pystyyn ja sanoi, ettei täältä tulekaan mitään kun se lima siellä pussissa on liian paksua. Olisin ehkä voinut varoittaa teitä, joilla on tapana aina syödä samalla kun luette jotain(äiti jo muinoin sanoi, että Aku Ankkaa EI lueta ruokapöydässä!)(se tiesi, että jälleenmyyntiarvo romahtaa jos joku kakara syö lukiessaan ja kas, niin on rasvatahra sotkemassa lukunautintoa)(eipä sitten tiedä kuka sanoi Akulle "sinä senkin laiskuri" kun sen sanojan päässä on rasvaa. Jos on luonnostaan, se on Hannu silloin), että hei te siellä, älkää nyt justiinsa lukeko kun tulee äklöttävää juttua limoista ja piikeistä. Mutta se tilaisuus meni jo kun tuli kerran kirjoitettua. Koittakaa kestää, olette te paljon pahempaakin kuullut. Kuten sen, miten naapurin poika söi salaattia ja siellä oli etana joukossa, eikä huomannut sitä se, tai sen, että leikkeletehtaassa sinne joukkoon putosi se mies jota haettiin kolme viikkoa ennenkuin tajuttiin, että paketit ovat jo ihmisten ruokapöydissä. Hyvää ruokahalua.

Minulle on sattunut siis nilkkaa ja sitten ehkä vähän töitä ja töissä. Minua valitettavasti sitoo vaitiolovelvollisuus, muuten te ihan maksaisitte, että saisitte kuulla minun meheviä juttujani, ja sitten olisitte kateellisia, kuinka mielenkiintoinen ja hyödyllinen työ minulla on, kun muut tekevät kaikkea nähvertämistä ja minä se vaan pelastelen yhteiskuntaa! Sellainen!

Egoa pitää jotenkin pönkittää, kun se peijooni on mennyt kaikki nilkkaan! Ego on suunnilleen sellainen golfpallon kokoinen. Paitsi niillä joilla se on valtava. Tennispallo se. Tahi sitten lentopallo, mutta se on jo sairaalan paikka.

Miten voi olla muuten ihmisen varpaat kamalat! Ha! Sellaiset nakit ovat ne ja haisee pahalle paitsi minulla ei, kiitos perintötekijöiden ja hygienian. Ja joskus varpaanvälijuustoa(minulla ei)(ei naisilla ole. Jotenkin varpaat tietää, että omistaja kuuluu sukupuoleen mies) on ja jalkahoitaja sanoo hyi ja miettii että söi samannäköistä sulatettua lounaaksi leivällä, muttei siis sano sitä ääneensä se jalkahoitaja kun se on koulutettu kestämään sellaisia kaikenlaisia varpaita, ei sano se pahasti, että tulisi asiakas uudelleen. Jalkahoitajan ammatille nostan hattua ja sitten lääkärille kun se tuseeraa ja sitten ehkä vähän perhostutkijalle mutta ei niistä p-eläimistä enää. Paitsi että yksi lensi minua päin uhkaavasti ja se läpytteli ja tuli kohti kun ajoin pyörällä. Onneksi olin terveyskeskuksen pihassa silloin, jos olisi sattunut pahemmin, olisi mummo kumossa ja vaari kotona odottaisi, etteikö se Hilma jo tule verikokeesta. Ei! Hilma on Tunturin etupyörän alla ja pui minulle nyrkkiä eikä pääse ylös kun sille on tullut mahaa ja silloin selitäpä siinä että hyvä rouva p-eläin tuli kohti. Ei ymmärrä sitä se setä, kampeaa vain Hilmaansa ylös kun ei ehdi Eeva, ei vaikka haluaisi(ei halua)(kiukkuiseen naiseen ei saa koskea)(paitsi jos se on sillä tavalla kiukkuinen, että se sanoo koko ajan, että mene nyt siitä pois, niin silloin se tarkoittaa, että älä nyt vaan pälli mene mihinkään, kun nyt tämä tarkoittaa, että ole siinä ja halaa)(paitsi silloin kun oikeasti ei halua että tulee)(Hilma on sellainen kaatuneena, ettei halua)kun on aika lääkärille, jossa menee kauan kun se lääkäri puhuu sen nilkalle, ettei se tämä tälläinen ollenkaan sovi. Egoilu.

Te olette parhaita aika moisissa asioissa. Minä olen muuten paras kanssa yhdessä asiassa vielä. Pystyn selittämään montaa juttua päällekkäin ilman, että lopetan niistä yhtäkään. Sitten tulee mieleen seuraavana päivänä, että noinkohan kerroin juttua loppuun, en! Ja nyt pitää kertoa uudelleen ja kutsua kylään ihminen ja sitten taas menee rahaa kun kahvia ei kehtaa olla tarjoamatta (paitsi jos on ystävä) ja sitten se ihmettelee että miksi piti tänne tulla notkumaan viideksi minuutiksi, no siksi että kerron jutun loppuun! Ja niin maksan taas omasta pussista tästäkin ominaisuudestani! Kalma!

Vaatii kommenttia

Nyt kun olette siinä ja vaivaudutte lukemaan tätä, niin voitte samalla vaivalla kommentoida. Ette te ole niin laiskoja, miltä te täältä katsottuna näytätte. Tänne voi lisäksi kommentoida anonyymisti(teille, joilta jäi koulut käymättä, anonyymi tarkoittaa samaa kuni nimetönnä)(kas ei voi teitä tunnistaa siten), ettei teitä FBI jäljitä tahi minä ja anna teille suoraa palautetta. Nimittäin ei edes tarvitse mitä tahansa teidän päästänne keksiä, vaan minulla on täällä oikein valmis aihe. Kysymys kuuluu: Missä te olette muita parempia?

Voin antaa esimerkin, että te, jotka vielä mietitte, ettette voi tänne kirjoittaa, että olette parempi ystäviänne valehtelemaan tahi osaatte limpsauttaa sormenne väärään asentoon, niin ettei kukaan enää kestä katsella teitä. Minä osaan vallan erinomaisesti olla tiskaamatta.

Minun muita paremman näköinen oikea nilkkani on kateellinen vasemmalle kaksoissiskolleen ja on päättänyt kerätä huomiota kasvattamalla sivulleen lisäkkeen. Ei ole hyvä merkki se, että sisar terveyssisar sanoo "oho" kun näyttää sitä nilkkaansa sille. Parturi paksujalka sanoi myös kerran männäaikana, että "oho" kun pesi minun muita paremman näköisiä hiuksiani raita-aineesta. Huusi hän sitten kollegalleen että tule tule tänne, kuni Mansikin kutsuhuutoa olisi. Minä ajattelin päässäni, että "kalma"!

Mutta asiaan! Missä te olette parempia?

Nyt tapahtuu jotain kummallista

Minulla on oikea nilkkaluu kolme kertaa isompi kuin vasen ja linkit Outin ja Mian sivuille ovat lisääntyneet kummasti, vaikken ole muuttanut asetuksia mitenkään. Joko joku teistä on murtanut nerokkaan matemaattisen koodini tänne sivuille(se ei tosin vaikuta nilkkaluuni kokoon, linkkeihin vain) ja tehnyt minulle hauskan käytännön pilan tahi sitten Sepolla(se peijooni) on juuri nyt alkanut uhmaikä. Syy ei siis ole tälläkään kertaa minun.

Einarin runonurkka

Tänään avautuu Einarin runonurkka! Ensimmäinen runomme tulee Einarilta itseltään! Sen nimi on: Mikäs peijooni se lattialla makaa?

Mikäs peijooni se lattialla makaa?
Kah, se on kirje, takuulla on!
Liekö se viesti lahden takaa,
vai joku muu, tuntematon?

Avata en uskalla, kenpä sen ties,
mitä se syönyt on sisäänsä,
jos on se (lasku), kuiskaan otsa hies,
ja mietin, jos tullut on se isäänsä!

(tässä kohdin olemme jo huomauttaneet Einarille, että lasku harvoin tulee isäänsä. Einari lupasi vastahakoisesti korjata runonsa, mutta se ei valitettavasti ehtinyt ennen julkaisun painoon menoa)(nyt se on sitten myöhäistä)

Se se on! Lasku pahalainen!

Hyy, lasku, hyrylään.
maksu, kalkki katkeroinen!
Sua pyytänyt en tänne kylään,
mäne matkoihis, sä riesa moinen!

Kukas antoi sulle luvan
tulla siihen makaamaan?
Mielessäni nään jo kuvan,
en itseäni ala takaamaan…

Minäpä sain päähäni aatteen nurjan,
hah, nytpä kierolle laskulle kostan!
Karjaisen ilmoille huudon hurjan,
kädet karvaiset korkeelle ilmaan ma nostan!

Siitä sai lasku ansionsa mukaan,
kun kostin muutta mutkatta!
Eipä enää lähetä laskua kukaan
istun sähköttä viikkoa kolmatta!

Terveisiä vaan teille, te sähkölaskujen kirjoittajat! Siitäs saitte! Ei makaa enää se peijooni laatteella!

Einari

P:S: Lähettäkää kynttilöitä.

(Toimitus sanoutuu irti kaikesta katkeruudesta Einarin runossa, mikäli sitä teidän mielestänne ilmenee)(ellei ilmene, ei sitten mitään)

kotkotuksia

Joku senkin on päättänyt, että vappuna ihmisen on juotava simaa. Ja pääsiäisenä on syötävä pashaa ja pashan näköistä mämmiä. Yksi ihminen sellaisen on saanut aikaan! Ajatelkaa sitä! Ovat kuitenkin ehkä perheen sisällä sopineet he kotonansa, että nyt sinä Manta Eufrosyyne ja minä Kalervo Kusti alamme syömään mämmiä ja ne jotka eivät syö(siis kaikki loput), niitä katsomme alaspäin! Niin! Sitä saa syyttää, että vappuna kuuluu syödä munkkeja. Niin! Ei maussa vikaa ole, ellei ole huono kokki, mutta kun! Viime vuonna minun munkkini olisivat kelvanneet Suomen armeijalle tykinkuuliksi. Olivat vielä saman värisiä. Ties vaikka sinne olisivatkin joutuneet, en muista syöneeni yhtään, mutta en tiedä sitä kätköpaikkaa, mihin ne raukat mystisesti joutuivat. Joku tykinkuula-agentti kyttäsi kuitenkin ikkunan takana ja havaitsi etsintänsä päättyneen minun ikkunani alle. Ne ovat kuulkaa viisaita miehiä ne agentit, tämäkin vaan sinnikkäästi oli ikkunan takana, vaikka asun kolmannessa kerroksessa. Sellaisia ovat he. Ei sinne ketä tahansa oteta, turha on koittaa naapurianne sinne ilmoittaa.

Tänä vuonna tykinkuulien tarve oli vähentynyt, munkeista tuli syötäviä. Maailman toiseksi parhaita siis. Parhaimman titteli on varattu teidän äideillenne, muuten nostatte äläkän! Näin huomaavainen olen minä.

Seppo lähettää terveisiä. Se on nyt julkkis, kun sitä on käynyt tiirailemassa yli 500 kävijää. Terveinen siis teille. Seppo uhkasi tulla joskus vastavierailulle, kunhan saisi osoitteen teiltä.

Kuulkaa ystävät, onko teillä tietoa, kuka peijooni on varastanut minulta? Minulta on täältä, omasta kodostani, viety tilaa! Täällä on ollut enemmän, kun muutin tähän ennen vanhaan. Muinoin siis. Silloin olen. Ja oli avaraa! Silloin sänkyni alla oli pyörät ja otin vauhtia aina olohuoneen toisesta päästä ja rullailin toiseen päähän, jos oli tylsää. Ei ollut sitten enää tietenkään. Te ette kehtaisi, mutta minä kehtaan. Paljon muutakin, mutta jääköön se nyt tästä pois, mitä kaikkea on tullut kehdattua. Nyt ei siis mahdu liukumaan. Enää ei tosin ole edes pyöriä, jalat on. Jos niillä kokeilee liukumista, alakerran mummo harmaantuu entisestään ja saa slaagin ja ties mitä ja silloin minulle saattaa joku sanoa ehkä jotain ikävää. Paitsi jos ne eivät saa minua kiinni! Hah!

Mutta. Ei siis ole tilaa. On ihminen sellainen ahne, että pakko ostaa ja kerätä kaikkea niin paljon että repeää lompakko kuiteista ja hyllyt putoaa alas. Ei. Pakko ostaa kun sai halvalla. Ja kaupan päälle ottaa suomalainen vaikka peräruiskeen, jos vain saa ilmaiseksi(kuulemma)! Minulla on ilmainen maidonvaahdotin, johon eivät mahtuneet patterit, tai mahtuivat ne, mutta luukku ei enää mennyt kiinni, sitten ilmainen peltinen muropaketti on, ihorasvapurkkeja, muita purkkeja(tyhjiä, koristeeksi), omituisia sukkia, kortteja, tärkeitä papereita, ei-niin-tärkeitä papereita, vemputtimia, kankaita, hiuslenkkejä, menthol- ja aloe vera-öljyä, hammasharjoja vieraille, itse tehtyjä koriste-esineitä(kuka niitä nyt heittäisi pois, vaikka olisi kuinka rumia), lahjaksi saatuja koriste-esineitä(kuka niitä nyt heittäisi pois, vaikka olisi kuinka rumia)(tulee huuti jos) ja muuta. Paljon. Ja sitten kun tulee tarve, ei muista, että itsellä oli se jo. Ja arvatkaa mitä tekee ihminen? Ostaa lisää. Arvatkaa kuinka monta hammasharjaa minulla on vieraiden varalta? Ette arvaa. Sisko-Anne, tule kylään, käytä kahta hammasharjaa yhtä aikaa! Minulla on tässä taloudessa ainakin viidet sakset. Ja niin ovat ovelasti valmistetut Fiskarsilla (nimeä ei ole muutettu), että tajuavat ne mennä piiloon(sakset siis), kun tulee leikkausaika. Eivät halua tylsistyä kai. Elämäntehtävä on ymmärretty väärin, ja kas, niin syntyy tähän iloiseen saksiperheeseen seitsemännet kun minä käyn kaupassa. Oi voi voi. Kuka sanoisi saksille, että minä olen köyhä opiskelija, ei ole varaa minulla pitää niin suurta perhettä? Ei sano kukaan! Ja Fiskarsilla nauravat he.

Ihania asioita

Tuli vahingossa otettua itsestä sellainen kuva, että kehtaisi laittaa tänne. Koitan.
Olen iloinen siitä, että on olemassa asioita. Ilojuttuja ovat kaneliomenat, värit, koivut, musiikki, kaksinistuttava keinutuoli(kts. kuva), ihminen itsessään(on muuten aika hienosti rakennettu, huolimatta ettei ole sisäänkelattavia käsiä)(siinä on syy, ettei ole niitä. On järki monessa asiassa, miksi ei ole niin kuin itse tahtoisi), se, että on oma mahalaukku, eikä toisen, ja omat varpaat, kaatosade(voi tanssia uikkareissa tahi muussa asusteessa katolla sadetanssia), vuodenajat, ilma, ne ihon ihan pienet karvat(kai sitä sanotaan nukaksi, erotukseksi kaikenlaisesta muusta karvasta, esim. päänahassa, jota taas sanotaan tukaksi)(varmaan siksi, että se rimmaa lauluun "tummat silmät, ruskea tukka"), se, että hevosen lämpötila on 1,5 astetta ihmisen lämpötilaa suurempi, oma Isä ja suojelusenkelit(siitä etenkin kiitos), hassuja ilmeitä(kuvissa itsestä), oma rakas ystävä, untuvapeitto, puhtaat lakanat, stemmalaulu ja harmonia, strassikorvakorut, poutapilvet, muurahaiset ja ilo ja onni. Sellainen olo tänään. Ja sukkahousut pussittivat taas polvista.

Mik' auvo ja ihanuus

Tänään on ollut sellainen päivä, että olen miettinyt, miten voi sukkahousuihin tulla polvipussit. Olikohan oikein viisas ratkaisu ostaa euroshoppe ai saakohan tässä mainita merkkiä no jos sanon että hmm Asiabuyer- merkkiset(nimi muutettu) sukkahousut? Silmät on tallella kaikki, mutta polvissa on tilaa nyt. Ja varpaiden kohdalla vähän myös. Kyllä nyt on myyty minulle liikaa sukkahousua, muttei parane mennä valittamaan, tämähän on melkein niinkuin ekstraa, kaupan päälle muutama sentti lisää. Ehkä ne myivät minulle erikoisparin, jos näytän siltä, että olen sitä ihmistyyppiä joka lihoo polvista. Ne kelvottomat myyjät! Kiitos vaan heille.

Mutta taloyhtiölle kiitos! Heidän joku innokas poikansa oli vaihtanut minut joksikin muuksi, naittanut kurja minut tuntemattomalle(vielä tytölle), siis vaihtanut ovessa olevan nimeni ei- tutuksi. Nyt on omannäköinen nimi taas paikallaan ja tuttu haju kotona(nyt kymmenen pistettä sille, joka muistaa mikä minun luonani tuoksuu). Annan teille aikaa miettiä hetken. Joko olette miettineet? Kävin tällä välillä jo vaikka missä kun odottelin teidän merkkiänne. Ei tullut sitä. No minulla tuoksuu huuhteluaine ja haisee kissan lakritsat vähän jos menee vessaan ja laittaa päänsä yhdestä aukosta sisään. Ei kannata tosin laittaa, voi saada hiekkaa nenäänsä. En tiedä saako, en ole koittanut. Riippuu varmaan siitä, kuinka voimakkaasti teillä on tapana vetää keuhkoihinne kaikenlaista mitä nyt ilmassa liikkuu. Vaikkapa happea ja hiilidioksidia ja pölyä ja bakteereita ja ties mitä. Toiset vetää nenäänsä herneitä. Se on älytöntä se, jos te kuulutte siihen joukkoon, lopettakaa heti, ei kuulu se ihmisen nenään se esine. Aivan töllöntyötä on se.

Sitten. On erikoista miten ihmisestä ei saa hyvää kuvaa. Siis ulkokuvaa. Siis sisätiloissa ulkokuvaa. Siis ulkokuoresta kuvaa. Sisäkuvaa ei kukaan haluaisi edes nähdä paitsi sisälääkäri ja kirurgi ja joku sairas henkilö ja vampyyri ehkä ja joku joka tykkää limasta ja kaikesta kamalasta mitä nyt ihmisen sisällä sattuu olemaan. Mutta. Naamasta ei saa eikä muusta vartalosta. Naiset ainakin ovat vaikeita kuvattavia. Ei tule kaunista, ei millään! Jos ihmettelette, miksei tänne tule minun kuvaani, on syynä se, että olen maailman omituisimman näköinen kun joku ottaa kuvan. Veikkaanpa että ne vaihtavat sen kuvan jossain vaiheessa muuksi! Ei tule saman näköistä kuin missi tai itse peilistä kun harjoittelee sen hymynsä siinä. Ja paljon laihempi sitä on päässään kuin kuvassa ja muutenkin paremman näköinen ja niin sitä masentuu että olenko tuon näköinen ja menee kioskille ja suklaalle(minä en mene, en syö enää nykyään), vaikka pitäisi ihmisen muistaa ettei siinä kuvassa ole oikeasti se itse rumana, vaan ne on vaihtanut sen kuvan. Ihan muuksi! Ei tarvitse siitä hämääntyä, te olette edelleen paremman näköisiä luonnossa ja päässänne. Ei sitä silti kaikki tajua. Yritetty on kuitenkin sanoa. Siis laitan sen maailman älykkäimmän lemmikin kuvan tänne. Toivottavasti Seppo ei ole allerginen kissoille. Se on se sama kissa, joka ei tajua tulla ulos jos ovi on raollaan, kyllä te muistatte. Äänikin muuten kuulostaa eriltä kun sen nauhoittaa kuin mitä se omassa päässä. Ei nauhalla kaiu päässä vaan tulee lapsen äänenä ulos, vaikka se muille on normaali ja pitävät teitä ja teidän ääntänne ihan tavallisena niin itseä hävettää kuunnella kun väittävät mokomat että itsellä on sellainen ääni. Smurffi.

Mikä hyöty on ihmisen luomilla? Paitsi minulla on otava luomista käsivarressa. Se on siinä että sillä voi ylpeillä. Te olette kaikki niin fiksuja, ettette luulleet hetkeäkään että puhuin esim. silmäluomista. Nyt menen päiväunille, että jaksan taas sukeltaa uusiin elämyksiin!

Peukaloista kiitos

Nyt se on ohi se Salaperäinen. Hämmästykseksenne voin kertoa, etten tiedä, miten meni. Sen vaan sanon, että kaikkeen sitä ihminen joutuu. Joutuu sitä vaikka olisi ihan tavallinen eikä mitenkään erikois joka aina huomaa että taas joutui ja joutuu niin usein ettei enää huomaa että tilannekin olisi erikois. No minä olen tavallinen joka joutuu ja tänään oli tiukka paikka, niin sellainen että unohtui nälkä ja muut tarpeet siinä jännittäessä. Hengittääkin uskalsin vasta kotona. Mutta kiitos rakkaat ihmislukijat, että piditte peukaloitanne omituisessa asennossa minun takiani. Mistähän muuten sellainenkin typerä tapa juontaa juurensa? Miksei sanota, että seisoisitko päälläsi, että minulla menisi hyvin asia kyseinen? Ei siksi sanota niin, koska siinä on rajoite toisille henkilöille ja sitä ei voi tehdä huomaamatta ja nolostumatta. Ei vaaranna niin terveyttä ja omaa työpaikkaa jos vain pitää peukkuja eikä nouse seinää vasten työmaan ruokalassa tai omassa huoneessaan kello se kun pitää tsempata toista. Tai ne, jotka ovat taitavia eivät nouse seinää vasten vaan käsilleen suorana ja tiukkana ja pysyvät siinä ja veri menee päähän ja kas, silloin näyttää uakarilta kun työkaveri tulee sisään ja kysyy tärkeätä asiaa. Ette tiedä mikä on uakari. No se on vaikka tälläinen. Erotuksena tosin, että uakari-parka ei ole seissyt käsillään eikä päällään vaan se on tuossa kuvassa vihainen, ehkä teille, kun menette sitä nyt katsomaan ja nauramaan sen punaisia, terveitä poskia. Ei ole uakarin elämä kovin suojattua ja turvallista.

Hassuja ovat muutenkin eläimet. Naurulokki on ja kissa, paitsi jos se huutaa oven takana vaikka ovi on raollaan. Silloin on ärsyttävä kyseinen elukka. Tai muu eläin. Vaikka paviaani. Ja jos joku sanoo tässä että se on minulle sukua niin sen postilaatikosta kolahtaa haaste.

Huomasinpa muuten, että blogillani on käynyt yli neljäsataa ihmistä. Se on jotain se. Luulin että kuukaudessa käy kolme. Tai ehkä kaksikymmentä, jos laitan messengeriin linkin sivuilleni. Moni on muutenkin laittanut sanan Kurttupaistikas kommentteihin, että ilmeisesti jaksatte lukea näitä juttujani. Jos ette niin mitäs sitten siinä vielä norkoilette. Kirjoittakaa itse lyhyempiä juttuja. Olisi mukavaa, jos laittaisitte kommentteja sille osoitetulle paikalle, vaikka vain mitä kautta on tullut sivuilleni, minusta olisi mukavaa tietää, tunnenko teidät kaikki, rakkaat lukijani(paitsi te raakkujatm jotka ette toivoneet, että parantuisin, te ette ole rakkaita lukijoitani, olette vain - lukijoita). Jos tätä lukee tosiaan joku "toimistolta" niinkuin kommenteissa sanottiin, niin terveisiä erityisesti sinne! Teitä en taida tuntea. Toimiston ihmisille sanoisin vinkin että koittakaa muuttuuko työpäivä radikaalisti, jos nousette ylös tuoliltanne, nostatte kätenne ylös ja marssitte suorapolvimarssia valitsemaanne paikkaan. Jos ei vielä muutu, niin ostakaa Sisuja ja liimatkaa niitä hampaisiinne ja irvistäkää samalla ja huutakaa kuni huutaisi uakari! Se on se vanha tuttu jo.

Kaikkea kummallista ei-niin-asiaa

Terve! Kaupassa luumuja ostaessa tulee usein ostettua muuta myös. Se on rasittavaa kukkarolle ja oikealle kauppakassikädelle. Ei ole yhtään rasittavaa se Suomen taloudelle ja rahavirroille ja niille kaikille asioille, mistä minä en tiedä mitään mutta viisaat ja tyhmemmät ekonomit ne tietää. Niiden pitää kun ne saavat siitä hävyttömän paljon palkkaa. Se on häpeällistä se! Tai ei jos on ekonomi itse. Silloin puolustaa sitä että tilille rapsahtaa kilo rahaa kerran tahi kaksi kuukaudessa, riippuen siitä onko hyvä vai paha ekonomi. Näin minulle on kerrottu, ja se on silloin taasen tosi jos se kerran nyt oikein netissä lukee.

Oletteko koskaan miettinyt että te olette te itse. Oikein perin pohjin miettinyt siis? Jos ette, olette sangen viisaita, siinä nyrjähtää mieli kun ei ihminen kaikkea sentään tajua. Ei sitäkään miten voi pelätä perhosia kuollakseen niinkuin eräs tuntemani henkilö kun ihmis on suuri ja perhos pieni. Mutta ällöttävästi läpsyttää sen perhossiivet niin että uni kaikkoaa ja kutiaa kroppa ja tässä nyt ei pysty ajattelemaan yhtään sellaisia p-eläimiä, muuten ei tule kirjoittamisesta mitään. Ja jos täistä puhutaan niin pää alkaa syyhyämään ja punkeista menee vilu pitkin selkärankaa. Ja madoista jos puhutaan niin sanoo ihmiset hyi paitsi eriskummalliset ja erismaalaiset jotka niitä pistelevät poskeensa kun ei ole pirkan hunajamarinoitua broileria siellä eikä pakastepizzaa. Ne sanovat ei niin hyi kun lausutaan sana mato.

Niin. Muuten minulle kuuluu hyvää. Kevättä rinnassa jne. Nyt sanon kun ei tule muuten sanottua, että minulle saa pitää huomenna peukalot pystyssä klo 15.30 eteenpäin, syystä jota en nyt tässä mainitse. Hehe. Olen kuullut, että naisen pitää olla aina vähän salaperäinen, se on mukamas silloin jotenkin kiinnostavampi! Hah! Minä olen kiinnostava muutenkin! Mikä täällä haisee? Kovin on tuttu haju... Omakehu eau de toilette, 500ml.

Arvaan että te siellä olette ennakkoluuloisia. Olette te, myöntäkää vain! Minäkin olen. En saisi. Minua koulutetaan olemaan olematta. Mutta jos tulee ihmis eteenne, joka on pukeutunut neonpunaiseen toppahaalariin ja nokian kumisaappaisiin, ette ajattele, että kas, onpa siinä rikas ja kadehdittava elämä tuolla naisella! Sanon vaan, että ajattelette, että tuolla naisella on varmaan aika vähän rahaa ja se on raukka parka. Jos ette ajattele, olette jaloja ja ansaitsisitte palkinnon(muut palkinnot ovat loppu, jäljellä on pinkkejä toppahaalareita). Minä ajattelen että mielenterveys voi olla heikko. Niin se menee. Ei pääse ihminen siitä mihinkään, että ensivaikutelma on se pysyvin. Ei auta, jos sama nainen tälläytyy ja tulee teidän televisioonne 6.12. klo mitä lie kättelemään rouva tasavallan presidenttiä, ajattelette että siinä se on se sama köyhä nainen, jolla on kotiasuna 26v vanha pinkki toppahaalari. Miettikää tätä kun ensi kerralla viette roskiksen, jos kohtaatte ensi kertaa jonkun uuden ihmisen, ei kannatakaan ihan heti laittaa niitä teidän arkipöksyjänne, minä tiedän että teillä on sellaiset kaapissa. Niissä on reikiä ja ne ovat kauhistuksena lapsillenne ja puolisollenne. Minulla on myös ollut sellaiset, mutta niistä ei puhuta. Ihmiskunnan vitsaukset ovat ne. Niinkuin on salihousut ja tennissukat ja poolosolmio on myös. Ja kaikenlainen krääsä. Mitä on miettinyt ihminen, joka on vaikka suunnitellut puhallettavan ihmisenkokoisen vasaran?! Tai teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat? Tai ne naisten kukikkaat, rikki menevät ja hiostavat keinokuitukalsarit? Eikö ole pelottavaa, että sellaiset saavat liikkua vapaana. Minäkin saan. Siksi en ole laittanut kuvaa, ettette keksi pelätä. En minä ole väkivaltainen. Paitsi ärsytettynä ehkä vähän.

Puolustuksekseni sanoisin, että olen nukkunut erittäin vähän viime yönä. Oma vika.

Nomen est omen (se on latinahkoa)

Tänään hämmästyin yhtä juttua. Tulin kotiin ja ovessani oli muu nimi. En oikein tiedä, kuinka kauan se oli siinä jököttänyt, olen ollut taas kipeä. Jotkut ajattelisivat tässä kohdin, että oi, se on ollut kipeä se Eeva, toivotanpa hänelle paranemisen! Jos tunnistit itsesi tässä kohdin, olet testin mukaan huomaavainen ja avulias, ihana ja kerrassaan rakastettava ihminen. Jos taas huomasit ajattelevasi, että oi, taasko se on kipeä, juurihan se oli, tulos sinulle on huomaavainen, uskollinen blogin lukija, ja oikeassa elämässä uutta ihmettelevä ja luotettava ystävä. Jos taas ajattelit, että oi, julma kohtalo, miks', oi miks', han yhä elää saa, olet kamala ihminen enkä enää puhu sinulle mitään. Nolla pistettä sinulle, raakkuja! Voit ystävällisesti lukea silti lisää, kostan sinulle olemalla elävä.

Niin paitsi että olen muu kipeä. En siis sama kuin blogin alussa kipeä. Maha nousi kapinaan jotain karvaista kahdeksansilmäistä virusta vastaan ja päätti tuupata appeet takaisin sinne mistä ne tulivat. Siinä se kauniisti sanottuna. Mahatauti on kamala vaiva, ainakin kun se minulla kesti huimat kolme päivää.

Siksi siis en ole laittanut nokkaani ulos ovesta pidempään aikaan kuin teistä osa osaa edes aavistaa. Voi olla että jollekin teistä ajantaju on heikko. Ne eivät osaa aavistaa. Tänään menin kuitenkin kouluun ja kas, tullessani takaisin oli omassa ovessani outo nimi. Ihan outo(Tähän asti jo pääsimme). Sitä paitsi ei sellainen, johon olisin vaihtanut mielelläni oman sukunimeni. On minullakin sellainen. Eivät olleet vanhempani niin köyhiä, vaikka te nollan pisteen raakkujat niin luulitte! Siitäs saitte! En luullut mitään niin tyhmää, että olen mennyt naimisiin salaa itseltäni tahi että minut on kylmästi yhden päivän aikana heitetty ulos omasta kodostani, jossa niin viihdyn ja jossa on hyvä sairastaa. Ja johon ystävät osaavat(Ei ne sitä paitsi olisi kaikkea voineet heittää pihalle kodostani. Kissa olisi jäänyt sisään jos ovi olisi ollut raollaan. Sen verran fiksu se, niinkuin uskolliset tietää). Ei!

Mihinkäs minä jäin. Ai niin se nimi. Kyllä muuten sitä mietin että ei ole minun ulko-oveni tuo. Ei tuntunut tutulta sen muoto! Avain kyllä sopi lukkoon, mutta vähän jännitti, haiseeko tuollaisen nimen takana omalta kodolta enää. Tarina ei kerro tämän enempää. No kertoo se, muuten teiltä menee yöunet. Haisi ihan huuhteluaineelta (ja vähän kissan kakkalta, ollakseni rehellinen)(mutta se ei ole minun vikani)(kissa peijooni menee aina välillä asioilleen)(toisaalta suurempi poru siitä syntyy jos se ei mene). Muttei yhtään haissut siltä nimeltä joka ovessa oli! Ei tämä mitenkään hassua olisi, kai kenelle tahansa sattuu kaikenlaista, mutta ette arvaa, kuinka mones nimi alaoven summerissa tämä uusi, mahdollisesti oudonhajuinen nimi oli? Siis kolmen kuukauden sisällä? MINUN nimeni kohdalla, jossa pitäisi lukea MINUN arvokas ja kunnioitusta herättävä sukunimeni! Kolmas. Edellisiin nimenmuutoksiin on silti syynä vallan (hmm mikä adjektiivi sopisi tähän sanoisin että) ketterät ystäväni, jotka päättivät muuttaa minut syntyperältäni toisen rotuiseksi sukunimen muutoksella kuin miksi olen ma syntynyt. Hah ne kurjat pilailijat. Kaksi kertaa pilailleet. Arvatkaa siis oliko tunne outo kun mietin, miten ne ketterät ovat saaneet käsiinsä alaoven avaimen ja uudet muoviset kirjaimet, jotka laitetaan oveen että televisiolupatarkastaja tietää, minkä oven takana te piileksitte.

Syy ei ollut ketterien poikien. Kas taloyhtiö on ennenkin sotkenut minut toiseen. Huomenna tulevat selvittämään sotkujansa. Hävetkää te nimien sotkijat. Mitä äitinne sanoisi jos saisi tietää!

Tulipa pitkä juttu taas. Asia ei edes loppunut vielä! Säästän ensi kertaan. Kommenttisivuille saa kaikki laittaa sanan "kurttupaistikas" jos on jaksanut lukea tänne asti. Jos ei kukaan laita niin alan kirjottaa lyhyempiä juttuja. Siis yhtä kirjainta ja niin edelleen. Jaksaa sitten nekin lukea, joita ei opettaja jaksanut ekalla opettaa.