Peukaloista kiitos

Nyt se on ohi se Salaperäinen. Hämmästykseksenne voin kertoa, etten tiedä, miten meni. Sen vaan sanon, että kaikkeen sitä ihminen joutuu. Joutuu sitä vaikka olisi ihan tavallinen eikä mitenkään erikois joka aina huomaa että taas joutui ja joutuu niin usein ettei enää huomaa että tilannekin olisi erikois. No minä olen tavallinen joka joutuu ja tänään oli tiukka paikka, niin sellainen että unohtui nälkä ja muut tarpeet siinä jännittäessä. Hengittääkin uskalsin vasta kotona. Mutta kiitos rakkaat ihmislukijat, että piditte peukaloitanne omituisessa asennossa minun takiani. Mistähän muuten sellainenkin typerä tapa juontaa juurensa? Miksei sanota, että seisoisitko päälläsi, että minulla menisi hyvin asia kyseinen? Ei siksi sanota niin, koska siinä on rajoite toisille henkilöille ja sitä ei voi tehdä huomaamatta ja nolostumatta. Ei vaaranna niin terveyttä ja omaa työpaikkaa jos vain pitää peukkuja eikä nouse seinää vasten työmaan ruokalassa tai omassa huoneessaan kello se kun pitää tsempata toista. Tai ne, jotka ovat taitavia eivät nouse seinää vasten vaan käsilleen suorana ja tiukkana ja pysyvät siinä ja veri menee päähän ja kas, silloin näyttää uakarilta kun työkaveri tulee sisään ja kysyy tärkeätä asiaa. Ette tiedä mikä on uakari. No se on vaikka tälläinen. Erotuksena tosin, että uakari-parka ei ole seissyt käsillään eikä päällään vaan se on tuossa kuvassa vihainen, ehkä teille, kun menette sitä nyt katsomaan ja nauramaan sen punaisia, terveitä poskia. Ei ole uakarin elämä kovin suojattua ja turvallista.

Hassuja ovat muutenkin eläimet. Naurulokki on ja kissa, paitsi jos se huutaa oven takana vaikka ovi on raollaan. Silloin on ärsyttävä kyseinen elukka. Tai muu eläin. Vaikka paviaani. Ja jos joku sanoo tässä että se on minulle sukua niin sen postilaatikosta kolahtaa haaste.

Huomasinpa muuten, että blogillani on käynyt yli neljäsataa ihmistä. Se on jotain se. Luulin että kuukaudessa käy kolme. Tai ehkä kaksikymmentä, jos laitan messengeriin linkin sivuilleni. Moni on muutenkin laittanut sanan Kurttupaistikas kommentteihin, että ilmeisesti jaksatte lukea näitä juttujani. Jos ette niin mitäs sitten siinä vielä norkoilette. Kirjoittakaa itse lyhyempiä juttuja. Olisi mukavaa, jos laittaisitte kommentteja sille osoitetulle paikalle, vaikka vain mitä kautta on tullut sivuilleni, minusta olisi mukavaa tietää, tunnenko teidät kaikki, rakkaat lukijani(paitsi te raakkujatm jotka ette toivoneet, että parantuisin, te ette ole rakkaita lukijoitani, olette vain - lukijoita). Jos tätä lukee tosiaan joku "toimistolta" niinkuin kommenteissa sanottiin, niin terveisiä erityisesti sinne! Teitä en taida tuntea. Toimiston ihmisille sanoisin vinkin että koittakaa muuttuuko työpäivä radikaalisti, jos nousette ylös tuoliltanne, nostatte kätenne ylös ja marssitte suorapolvimarssia valitsemaanne paikkaan. Jos ei vielä muutu, niin ostakaa Sisuja ja liimatkaa niitä hampaisiinne ja irvistäkää samalla ja huutakaa kuni huutaisi uakari! Se on se vanha tuttu jo.