Olen töissä kehitysvammaisten kanssa, ei sitä aina tiedä mitä kenenkin päähän pälkähtää, saattaa joskus saada iskun, jollei ole varovainen! Huomenna on muuten viimeinen päivä siellä hetkeen. Tosin sanoi esimies, että soittelee minulle hetimiten kun tulee tilanne.
Mistä muuten johtuu, että sosiaalialan työpaikoissa on usein niin suolesta työilmapiiri? Muualla silti on ilmeisesti samaa ilmassa. Ihan hullua on silti se! Miten järkevät ja yleensä myös korkeasti koulutetut ihmiset voivat käyttäytyä niin, että kanssaihmisille tulee pelottavan kova tarve kuristaa se pahalainen tai paistaa nuotiolla ja syöttää karhuille? Ei tietoa ole siitä. Reflektiota, rakkaat käärmeet, reflektiota! Te pahanpuhujat, selkäänpuukottajat, työpaikalta varastelijat, itseenne rakastuneet, vastuuttomat pyllyaivot menkää kotiinne siitä!
Nyt tästä sai käsityksen, että minua on kohdeltu väärin työpaikassani. Ei ole. Tai siis mitenkään erityisen. Joka paikassa kai joku sellainen on, jonka kanssa ei työstä nauti niin kuin jonkun toisen kanssa. Yhden kerran minun kohdalleni on sattunut esimies, jonka päähän oli aivojen tilalle vaihdettu litra keltaista nestettä. Se oli varmasti samaa mieltä minusta se. Mutta oli väärässä se, omaan päähän oli vaihtunut! Turha silti koittaa sanoa, ei sellainen mitään ymmärrä. Ei kulje ajatus siinä.
Tässä välissä kävin syömässä ulkona ja ihmeteltiin siinä Johanna-ystäväni kanssa maailman menoa. Olkaa naiset onnellisia, ettette asu Kongossa tai ole syntynyt löytökoiraksi. Se olisi kohtaloista kovin. Hakekaa tietoa Kongon naisista, jos kanttinne kestää, jollei, jättäkää asia kovempihermoisille. Joskus vai kiukuttaa tämä maailma, miten on epäoikeudenmukaista meno. Minäkin täällä rutkutan kaikenlaista, samaan aikaan naisille ja lapsille tehdään kauheuksia muualla. Kongon entinen vallankahvan pitelijä Mobutu Sese Seko muuten nimesi itsensä vaatimattomasti uudelleen Mobutu Sese Seko Nkuku Wa Za Bangaksi ("Kaikkivoipa voitontahtoinen taistelija joka kulkee valloituksesta toiseen tulta kylväen"). Huh.
Loppukevennys pitänee olla, ettei mene yöunet minulta ja teiltä ehkä ja tulette myös joskus uudelleen tänne ja joskus täyttyy 3000 kävijän raja. Jaa, etten ole sitten sitä runoa kirjoittanut? Näin siis joskus unta, että olin runoilija. Unessani keksin tällaisen runon, se jäi minulle elävästi mieleen:
Olen kuni taivaan lintunen
joka päänsä löi taivon kantehen.
Se nousi ensin siivilleen
mut tuli alas pyrstölleen.
Nyt taitaa sillä pähkylä
olla vähän kipeä.
Vapise maa. Uusi Nyt-En-Keksi-Kuka-Olisi-Tarpeeksi-Kuuluisa-Runoilija-Tähän-Hätään Mutta-Joku-Kuuluisa-Nyt on syntynyt!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Heippa,
kyllä joka työpaikassa on ajoittain luotaantyöntävä ilmapiiri. Sellainen, johon ei millään viitsisi aamulla vääntäytyä. On ihmisiä, joiden sanomiset eivät kohtaa normaalilla tasolla. Eli kun toinen sanoo "hyvää päivää", toinen käsittää sen irvailuksi, kun sitä hyvää ei löydykään mielen sopukoista.
Luin runosi ääneen, se sai hymisevää vastakaikua siltä sukuhaaralta, jolta olet perinyt moisen taidon.
On työpaikoilla moisia. Voin kertoa ihan talouden ja hallinnon saralta ihmisestä joka puhuu selkäsi takana mitä kummallisempia asioita ja löytyy maailmasta niinkin hulluja että uskovat ne. Lisäksi tämä persoona ei puhu sinulle muuta kuin silloin kun uskoo että sinusta voisi olla jotain hyötyä, eikä vastaa "hyvään huomeneen" tai muihin tervehdyksiin muulloin kuin silloin kun joku johtajista on kuuloetäisyydellä...
Juuri sellaisia tarkoitan! Mikä menee ihmisen päähän että on sellainen? Tiedän paikan, jossa käyttäydytään kuin lastentarhassa, ei mitään voi, eikä töistä tule oikein mitään. Varmaan nauttivat sellaiset olostaan ja siitä, että heidän tehtävänsä on tuoda työpaikalle "vipinää" ja muuta ajateltavaa kuin työ. Toiset taas koittavat antaa opetuksen jollekin käyttäytymällä todella typerästi... On ihminen hölmö.
Lähetä kommentti