Sunnuntaiyön turinoita

Terve. Ja -iset sirkuksesta. Siellä oli kuin lapsena ikään! Hattaran söin ja istuin aitiossa ja päivittelin että edessä voi silti istua joku! Istui. Lapsi onneksi, mutta se pahainen katseli minua tai äitiparan sille ostamaa sirkusvalolelua eikä esitystä. Ei kiinnostanut sitä tippaakaan se. Minua kyllä. Merileijonia oli muuten heillä siellä ja mieli nyrjähti kun sellaisen läheltä livenä näki ihminen! Lihaksikkaat on sellaisella evät, pystyy yhdellä evällä sellainen seisomaan tangolla, kun sen viiksekäs mies on sille opettanut. Tai ei kai sen niin väliä, voi se viiksekäs nainenkin olla. Siellä ei ollut yhtään. Mutta eläimiä oli ja väliajalla sanottiin, että kas, täällä saatte kuvauttaa itsenne merileijonan kanssa maksusta, tulkaa nyt heti ja sitten saatte illan lopuksi itsellenne kuvan käteen. Arvatkaapa millainen hullu päähänpisto minulle tuli. Juu. Siellä seisoin jonossa viidenkymmenen muun 5-vuotiaan kanssa. Hassu Jänis(tästä eteenpäin HJ tuttavien kesken) oli myös mukanani häpeämässä, mutta parempi hävetä kerran kuin katua aina, ja kas, siinä seisoimme sitten ja merileijona hamusi silakkaa vasemmalla takana. Tai minusta katsottuna oikealla. Kuvaa käsitellään vielä, mutta eiköhän se ilmesty tännekin, kunhan sen vaan saa kuntoon. Nimittäin. Yksi asia, mitä sirkuslainen ei osaa on valokuvaus. Tuhru oli ja punainen ja huono ilme myös, ei minulla tosin(se on maailmanluokan ihme se) mutta leijonalla oli ja sillä kaverilla siinä kynkässä. Pullapojalta näytti se, ja siltä että on iso maha sillä, vaikka ei todellisuudessa ole kun melkein kuopalla on. Navan kohdalta onkin. Toisilla on sellainen hassu pullottava napa. Ihan kuin kätilö olisi kiireessä napannut napanuoran pois niin että tappi on ulkona sisän sijaan. Siitä on täytynyt kuulua sellainen plop kun on napa antanut periksi. Se sellainen on varmaan sitä kätilöä huvittanut, ja tahallansa kaikilta lapsilta on napanuoran vetänyt vaikka ei sitä oikeasti saisi. Sairas sellainen kätilö, halvat on huvit! Huono palkka kai. Merileijonan hmm evä tai muu sellainen joka on käden kohdalla mutta ei käsi koski minua siinä poistuessani. Jäi mutainen jälki siihen ja nauratti se. HJ kysyi, aionko pestä sitä kättä enää. En aikonut, mutta tuli vahingossa vähän kuitenkin kasteltua, kun en muistanut, että siihen koski se elukka. Piti muuten ääntä se. Leijonalta kuulosti se viiksiniekka(eläin. Ei se kouluttaja). Ja ulkonevat silmät oli sillä ja karmea silakan haju siinä ympärillä. Ellette pidä silakoista, olkaa onnellisia että ihmisiä olette ettekä merileijonia. Siitäkin saatte olla iloisia, ette arvaakaan mistä muusta! Miettikää!

Sellaisen nolon asian myös huomasin, että kas, minähän taputan. Ihan vahingossa. Siis käsillä on autonomia(sisäinen itsehallinto), taputtavat he, enkä huomaa. Siellä HJ nauroi, että mitäs mahdat taas taputtaa, kukaan muu ei, mutta minä! Rytmiä hakkasin kun orkesteri soitti ja ilolla hakkasinkin! Vaan eivät muut aina. Käytännössä varmasti kahden ja puolen tunnin esityksestä puolitoista tuntia taputin, lopuksi en kun yritin kontrolloida. Mikä hitti menee ihmiseen, että kun innostuu se, niin taputtaa? Sisko nauraa siellä, se on aina ihmetellyt tätä taipumustani. Oli joku sitten jännää, niin taputtaa Eeva. Oli hauskaa, tekee saman. Jos itkettää, silloin ei taputa, sisko taputtaa, ettei taputa Eeva. Tyhmää on se äänikin, mitä kuuluu kun hakkaa oikea ja vasen kämmen toisiinsa. Tästä lähin voisin opetella heiluttamaan käsiä sijaan, niinkuin tekevät kuurot toiset niistä siis. Tai karjaisen kuin apina aina kun oikein olisi taputtaa. Pakkohan tästä on päästä!

Apinan elkeet saattaisivat toimia myös tilanteessa, kun meinaa tulla kuhmu tahi kalma. Minä pyöräilen, ja jos joku teistä pyöräilee myös kaupungissa, niin tiedätte te, että sangen on jännittävää kadun kulmassa, tuleeko sieltä vanha setä tai teini lujaa niin että meinaa riistää teiltä hengen kokonansa kun yhtä aikaa sattuu ja sitten sattuu. Patentointia vaille valmis keksintöni on seuraava. Sellaiset 5 m ennen risteystä karjaisee ihminen ilmoille huudon, tietää silloin lähestyvä toinen, että haa, varon! Jos tarpeeksi hurja on, niin lähtee silloin kokonaan toiseen suuntaan se ajaja, ja yhteentörmäyksen riski pienenee jälleen! Jos ette halua karjaista, tai teille on suotu maailman kolmanneksi epäkäytännöllisimmät äänihuulet, joilla ei huudella, tai jos sen on kieltänyt teiltä a)lääkäri b)ystävänne c) te itse e)ystävänne j)teidän joku tuttunne u)poliisi, niin sellaiselle kurjalle on varattu seuraava selviytymiskeino: Ohjaustankoon kiinnitetään puoliksi sahattu lipputanko pulteilla kiinni. Jollei ole pultteja, hakekaa. Tai sitten nippusiteillä saa. Ken saa. Joku McGyver sen(ei sitten ole mitään tietoa, miten sen herran nimi kirjoitetaan)(älköön kukaan tosifani minulle suuttuko)osaisi. Mutta. Siihen siis puoliksi sahattu lipputanko(jos nyt olette jo halkaisseet tankonne, ostakaa uusi. Se katkaistaan, ei halkaista), ja sinne toiseen päähän, kauas teistä, pieni punainen viiri. Jollei sellainen näy ja ilmoita, että täältä tulette, väistäkää te teininappulat, niin se on sitten jo sen oma vika ken siihen osuu. Lisäksi voitte lopettaa kokonansa ulkona käymisen, ja tilata joka päivä pizzan kotiinne paikallisesta paikasta. Se jos mikä ei ole elämää. Kaksi päivää on hauskaa, mutta sitten ei naurata enää.

Jaksoitko lukea tähän asti? Hah.