Kuumetta

Terve. Kuume otti asumuksensa Hassu Jäniksen. Olen ollut parkaa kaitsemassa ja ojentamassa paperia tämän päivän, aion mennä taas. Hassua on se, että kuume on niin kova. Tai siis ei siinä mitään hassua ole. Ha. Ei hyvää lupaile päivä sellainen, joka alkaa 38 asteen kuumeella klo 8 aamulla. Tänään iltapäivällä oli 39.2, kuka tietää mitä on nyt. Jos saan tartunnan, niin jee. Se tarkoittaa, etten saa opinnäytettä valmiiksi ajoissa, en valmistu suunniteltuna päivänä, en pääse häihin 3.3. ja ensi viikko menee maatessa.

Muuten kuuluu hyvää. Äiti sponsoroi minulle neljän vuoden takaisen lupauksensa, ompelukoneen. Torstaina saapui kotooni keittiön pöydälle valkoisesta muovista tehty ihmevekotin. Ja valtavat määrät kangasta. Ostin kolme rullaa lankaa ja ompelin sen päivän. Siihen oli pakko lopettaa, kun se kolmaskin rulla loppui. Perjantaina otin revanssin, ostin kostoksi neljä kilometriä lankaa ja ihan vain hiukan lisää vielä kangasta. Nyt on ihan uusi look minun asunnossani, tai siis sen verran, mitä nyt ompelemalla saa. Uudet verhot, päiväpeitto ja koristetyynyt tein, hulluuttani myös juhlakassiraakileen joka odottaa nyt lisäohjeita ja -ideoita eteisen pöydällä. Sääli, etten osaa tehdä uutta, väreihin sopivaa sohvanpäälistä enkä ommella uutta tietokonepöytää. Sellainen olisi helmi!

Kuka hoitaa kissaa kun minä hoidan Jänistä? Voi tätä perheenäidin arkea! Olen kahden asunnon ja hoidettavan loukussa (ts. minä täällä yritän kovasti tehdä itseäni korvaamattomaksi ja vallan ihanaksi ja uhrautuvaiseksi ihmiseksi, joka toisia aina auttaen on pyyteetön ja jalo, hohdan kirkkaana kuni timantti yössä, kun siihen sattuu valo. Sitten huokaisen painaen pääni vienosti maahan, jos joku muistaa kiittää, että "voi, eihän tämä mitään" ja hymyilen arvoituksellista hymyä kuni Lisan Mona), minä parka!