Terveisiä

Ideaparkin reissu oli eilen. Suurin odotuksin matkustin, jos sielä löytyisi vaatteita ja asioita ihmiselle, kun täältä ei löydy. Muoti on nyt sellainen, että kaiken pitää roikkua, ja se kaikki kerätään kokoon koristeellisella vyöllä tai sitten annetaan olla. Minäpäs olenkin päärynän mallinen vähäsen, kaiken lisäksi pidän siitä, että vaatteet ovat vartalonmyötäiset, sanoi minulle tyylikonsultti viime huhtikuussa. Ja oikeassa oli, se kehveli! Monelta turhalta ostokselta olen säästynyt, vaikka jokin vaatekappale näyttäisikin hienolta tangolla, sanoi se samainen konsultti, niin ei sitä kannata ostaa, kun kerran et tule pitämään sitä kuin kerran, jos se ei ole vartalonmyötäinen ja mukava, niinkuin minun oloni siinä vaatteessa sanelee. Se on totta. Ongelma on senkaltainen nyt kuitenkin, että minun on oltava ilmeisesti tämä löysä ja kammottava muotikausi vaatteitta. Täällä on H&Mm ja Mero Voda täynnä kaikenlaisia 80-luvun kammotuksia. KAIKKI vaatteet samanlaisia. Jokaiselle tarjotaan samaa, ei variaatioita, ei!

Ideaparkista ostin vartalon kuorintasuolan. Ja vaniljatryffeleitä, joihin palaan myöhemmin tässä tekstissä. Eikös vain kannattanutkin matkata Lempäälään täältä vajaa kaksi tuntia vain toteamaan, että jaaha, eipäs olekaan niin kovin iso paikka tämä tässä, eikä ole erilainen kokoelma vaatteita täällä, samaa tarjoavat he! Merimieskuvioita, kun on se tulevan kevään ja kesän muotia se! Kuni ala-asteella olisi, luokkakaverin äiti pakotti sitä tyttöä pitämään merimieshametta, ei tykännyt se! Alas sellainen paikka se Lempäälän!

Tryffeleistä. Hyviä oli yksi, muita en ehtinyt syömään, kun sain illalla kolmannen migreenikohtauksen elossani. Kammottavaa. Tryffelin tummasta vahvasta kaakaojauheesta sain sen, todennäköisesti. Nukuin 11h, mutta tänään on edelleen pää kipeä vähän. Kammottavaa edelleen.