Motto

Mottoni mun on ollut lukioajoista alkaen: "mikään ei ole niin inspiroivaa kuin viime hetken paniikki". Se on harvinaisen totta se. Minä en kuulu niihin onnekkaisiin, jotka ajattelevat ja tekevät hommansa ennen viimeistä yötä. Nyt pitäisi tämän ihmisen sisuskaluihin saada sellainen järki, ettei opinnäytettä tehdä edellisenä yönä kun se pitäisi palauttaa. Ei sitten mitenkään!

Tänään olen istunut niin kauan tietokonetuolissani, että on phyllis levinnyt 7,5 cm eikä se ole kovin hääviä jo ennestään päärynän malliselle naiselle. Mutta olenpahan saanut vähän jotain aikaiseksikin, nimittäin tutkimussuunnitelmaani läjän eteenpäin sekä kahden tunnin tutustumisen uuden puhelimen kanssa. Harvinaisen ystävällismielinen puhelin onkin se, ei näytä kieltä eikä rumia käsimerkkejänsä, niinkuin herjasi en nyt sano merkkiä, mutta kirjoitettakoon se niin ettei sitä kukaan tunnista aikoN. Edellisessä merkissä oli ihmiselle vaarallisia juttuja, tai kunto kasvoi kun juoksin huollon ja kodon väliä. Niin siis, uusi puhelin, eri merkki. Se on ihmiselle ilo se! Menee aina aika niin, ettei edes huomaa kun koko ajan räplää uuttansa. Nyt minulla on hieno puhelin! Ei se kovin kaunis ole siis, mutta sitäkin parempi, ja se on päivänpaistetta sielulle edellisen veivattavan jälkeen. Pienenä ihmisenä (en ole enää pieni, kuvitelkaa, phyllis 7,5cm isompi kuin ennen)(kammottavaa on se!)(seisten pitää kirjoittaa jos haluaa ettei leviä)(tai jos kuntoilla myös samaan aikaan niin juosta) en edes ymmmärtänyt, mitä kaikkea voi oppia kun on aikuinen, senkin, mistä tulee viestiä kirjoittaessa välimerkki kun tulee eristä kun aikoN:ssa. Sellaisen opin!

Järjenköyhyys

Miten on ihminen niin tyhmä, ettei ymmärrä erinäisiä asioita. Niinkuin minä en nyt oikein tajua, miten tässä on käynyt ja miksi. Etenkään miksi. Jos olisin rikoskomissaari tai Agatha Christie tahi joku sen sellainen niin kas heti rekonstruoisin rikoksen, lavastaisin uudelleen. Mutten ole. Hypoteeseja tapahtumien kulusta saa laittaa kommenttisivuille. Tämä tarina on tosi, eikä sitä suositella heikkohermoisille:

Minä pahaa aavistamaton tyttö vein pyykkini ulos kuivumaan. Ripustin ne helmasta puisilla laadukkailla pyykkipojillani, joihin minulla on kiintymyssuhde. Ne ovat oikein kauniita, vaaleasta puusta tehtyjä kunnon hyvän perheen pyykkipoikia. Niin siis ripustin helmasta, paitsi housut, jotka lahkeista -"-. Minulla on tässä kehittynyt sellainen tuntuma, että tiedän, miten haluan pyykkini narulle. Sinne jätin ne pahaa aavistamatta pyöreään pyykkitelineeseen, kunnes niitä hakiessani havaitsin jotain epäilyttävää. Joku oli lisännyt sinne muovisia pyykkipojahkoja. Eivät ansainneet ne kunnon titteliä, niin rumia olivat ne, vanhoja erivärisiä ja likaisia kamalia pojahkoja olivat, ei kunnon kuin minun puiseni. Lisäksi huomasin, että nyt on jotain hämärää muutenkin ollut tekeillä- joku on nähnyt sen vaivan, että on ottanut kaiken pyykkini pois narulta(tilaa oli yllin kyllin ympärillä), ja ripustanut uusiksi eri järjestykseen ja keskeltä, kun minä laitan helmasta. Mutta! Voi parahdus! Ei oltukaan lisätty pyykkipojahkoja, ei ollut puisiani missään! Se joku oli vaihtanut ne kirotut muovisensa minun kunnollisiini!

Narahti minulla päässä, enkä tajua vieläkään, mikä järki on tässä! Miten joku näkee sellaisen vaivan että ottaa pois toisen pyykin, ripustaa uudelleen, ja varraastaa toisen kunnolliset ja esimerkilliset sivistyneet pyykkipojat, joihin omistaja on kiintynyt? On mennyt maailma sekaisin, kaikki otetaan, mikä irti lähtee! Suomalaiselle kelpaa vaikka peräruiske, jos saa ilmaiseksi. Mutta että varraastaa!

Jätin muuten ne kamalat kirjavat sinne narulle. Eivät ole minun, en niitä ota. Siellä ovat.

Sunnuntaiyön turinoita

Terve. Ja -iset sirkuksesta. Siellä oli kuin lapsena ikään! Hattaran söin ja istuin aitiossa ja päivittelin että edessä voi silti istua joku! Istui. Lapsi onneksi, mutta se pahainen katseli minua tai äitiparan sille ostamaa sirkusvalolelua eikä esitystä. Ei kiinnostanut sitä tippaakaan se. Minua kyllä. Merileijonia oli muuten heillä siellä ja mieli nyrjähti kun sellaisen läheltä livenä näki ihminen! Lihaksikkaat on sellaisella evät, pystyy yhdellä evällä sellainen seisomaan tangolla, kun sen viiksekäs mies on sille opettanut. Tai ei kai sen niin väliä, voi se viiksekäs nainenkin olla. Siellä ei ollut yhtään. Mutta eläimiä oli ja väliajalla sanottiin, että kas, täällä saatte kuvauttaa itsenne merileijonan kanssa maksusta, tulkaa nyt heti ja sitten saatte illan lopuksi itsellenne kuvan käteen. Arvatkaapa millainen hullu päähänpisto minulle tuli. Juu. Siellä seisoin jonossa viidenkymmenen muun 5-vuotiaan kanssa. Hassu Jänis(tästä eteenpäin HJ tuttavien kesken) oli myös mukanani häpeämässä, mutta parempi hävetä kerran kuin katua aina, ja kas, siinä seisoimme sitten ja merileijona hamusi silakkaa vasemmalla takana. Tai minusta katsottuna oikealla. Kuvaa käsitellään vielä, mutta eiköhän se ilmesty tännekin, kunhan sen vaan saa kuntoon. Nimittäin. Yksi asia, mitä sirkuslainen ei osaa on valokuvaus. Tuhru oli ja punainen ja huono ilme myös, ei minulla tosin(se on maailmanluokan ihme se) mutta leijonalla oli ja sillä kaverilla siinä kynkässä. Pullapojalta näytti se, ja siltä että on iso maha sillä, vaikka ei todellisuudessa ole kun melkein kuopalla on. Navan kohdalta onkin. Toisilla on sellainen hassu pullottava napa. Ihan kuin kätilö olisi kiireessä napannut napanuoran pois niin että tappi on ulkona sisän sijaan. Siitä on täytynyt kuulua sellainen plop kun on napa antanut periksi. Se sellainen on varmaan sitä kätilöä huvittanut, ja tahallansa kaikilta lapsilta on napanuoran vetänyt vaikka ei sitä oikeasti saisi. Sairas sellainen kätilö, halvat on huvit! Huono palkka kai. Merileijonan hmm evä tai muu sellainen joka on käden kohdalla mutta ei käsi koski minua siinä poistuessani. Jäi mutainen jälki siihen ja nauratti se. HJ kysyi, aionko pestä sitä kättä enää. En aikonut, mutta tuli vahingossa vähän kuitenkin kasteltua, kun en muistanut, että siihen koski se elukka. Piti muuten ääntä se. Leijonalta kuulosti se viiksiniekka(eläin. Ei se kouluttaja). Ja ulkonevat silmät oli sillä ja karmea silakan haju siinä ympärillä. Ellette pidä silakoista, olkaa onnellisia että ihmisiä olette ettekä merileijonia. Siitäkin saatte olla iloisia, ette arvaakaan mistä muusta! Miettikää!

Sellaisen nolon asian myös huomasin, että kas, minähän taputan. Ihan vahingossa. Siis käsillä on autonomia(sisäinen itsehallinto), taputtavat he, enkä huomaa. Siellä HJ nauroi, että mitäs mahdat taas taputtaa, kukaan muu ei, mutta minä! Rytmiä hakkasin kun orkesteri soitti ja ilolla hakkasinkin! Vaan eivät muut aina. Käytännössä varmasti kahden ja puolen tunnin esityksestä puolitoista tuntia taputin, lopuksi en kun yritin kontrolloida. Mikä hitti menee ihmiseen, että kun innostuu se, niin taputtaa? Sisko nauraa siellä, se on aina ihmetellyt tätä taipumustani. Oli joku sitten jännää, niin taputtaa Eeva. Oli hauskaa, tekee saman. Jos itkettää, silloin ei taputa, sisko taputtaa, ettei taputa Eeva. Tyhmää on se äänikin, mitä kuuluu kun hakkaa oikea ja vasen kämmen toisiinsa. Tästä lähin voisin opetella heiluttamaan käsiä sijaan, niinkuin tekevät kuurot toiset niistä siis. Tai karjaisen kuin apina aina kun oikein olisi taputtaa. Pakkohan tästä on päästä!

Apinan elkeet saattaisivat toimia myös tilanteessa, kun meinaa tulla kuhmu tahi kalma. Minä pyöräilen, ja jos joku teistä pyöräilee myös kaupungissa, niin tiedätte te, että sangen on jännittävää kadun kulmassa, tuleeko sieltä vanha setä tai teini lujaa niin että meinaa riistää teiltä hengen kokonansa kun yhtä aikaa sattuu ja sitten sattuu. Patentointia vaille valmis keksintöni on seuraava. Sellaiset 5 m ennen risteystä karjaisee ihminen ilmoille huudon, tietää silloin lähestyvä toinen, että haa, varon! Jos tarpeeksi hurja on, niin lähtee silloin kokonaan toiseen suuntaan se ajaja, ja yhteentörmäyksen riski pienenee jälleen! Jos ette halua karjaista, tai teille on suotu maailman kolmanneksi epäkäytännöllisimmät äänihuulet, joilla ei huudella, tai jos sen on kieltänyt teiltä a)lääkäri b)ystävänne c) te itse e)ystävänne j)teidän joku tuttunne u)poliisi, niin sellaiselle kurjalle on varattu seuraava selviytymiskeino: Ohjaustankoon kiinnitetään puoliksi sahattu lipputanko pulteilla kiinni. Jollei ole pultteja, hakekaa. Tai sitten nippusiteillä saa. Ken saa. Joku McGyver sen(ei sitten ole mitään tietoa, miten sen herran nimi kirjoitetaan)(älköön kukaan tosifani minulle suuttuko)osaisi. Mutta. Siihen siis puoliksi sahattu lipputanko(jos nyt olette jo halkaisseet tankonne, ostakaa uusi. Se katkaistaan, ei halkaista), ja sinne toiseen päähän, kauas teistä, pieni punainen viiri. Jollei sellainen näy ja ilmoita, että täältä tulette, väistäkää te teininappulat, niin se on sitten jo sen oma vika ken siihen osuu. Lisäksi voitte lopettaa kokonansa ulkona käymisen, ja tilata joka päivä pizzan kotiinne paikallisesta paikasta. Se jos mikä ei ole elämää. Kaksi päivää on hauskaa, mutta sitten ei naurata enää.

Jaksoitko lukea tähän asti? Hah.

Leipää ja sirkushuveja

Hyvää huomenta Suomen kansa! Tänään on maailman ihanin päivä! Johtunee siitä, että minulla on vapaata neljä päivää ennen koulun alkua. Työt loppuivat eilen siis ja varsin mielenkiintoinen päivä oli se. Omaa varomattomuutta oli se, että taas napsahti otsaan isku. Omaa syytä täysin, mitäs menin uhkarohkeasti liian liki. Olen extremeduudsoni työpaikalla.

Aamupalalle pitäisi ihmisen tästä. Tiedättekö sen tunteen, että nälkä on kova, mutta ei ole kaapissa mitään sellaista kunnollista jota tekisi mieli? Sitten on mentävä jokaisen äidin kullan joko kauppaan tai itseensä ja täytettävä kupunsa jollakin, mitä ei tee mieli. Nälän poistaminen jollain äklöttävällä on kerrassaan minusta nälän tuhlausta. Sanoo hedonisti. Leipää siis, ehkä lämmitettynä uunissa ja juustoa ja tonnikalaa jne. Se on aamun menu täällä minulla.

Olen tänään menossa Hassu Jäniksen kanssa sirkukseen. En esiintymään, te kanaljat(Hassu Jänis on ihminen, mutta se on sellainen salanimi vaan, ettäs ette ala kaikenlaista typerää keksimään, kuten oven taakse tulemista, jäljittämistä tai fanipostin lähettämistä kasapäin. Minulle siis. Ei Hassu Jänikselle. Se olisi nolo paikka, se on jo tarpeeksi itsetietoinen Jänis, kaikessa mielestään muka hyvä!)(On se muutamassa asiassa myös minun mielestäni. Piirtämisessä vaikka on mutta ei soita balalaikkaa eikä osaa koskea kielellä silmäänsä. Vasenta.)(Eikä muuten ole hyvä tuntemaan naisten aivoituksia etukäteen, ei osaa lukea ajatuksia, eikä tiedä mikä on säätila ensi viikon tiistaina, eikä sitä, missä asuu eduskunnan puhemies ja mikä olisi ollut hänen toinen nimensä, jos isosetä olisi saanut päättää. Vai saiko peräti? Sen tietää vain isosetä ja puhemiehen äitee.)! Ilo rinnassa olen, sillä en ole ikinä saanut ketään ystävääni kanssani haistelemaan sahanpuruja ja jännittämään, mitä ne saksalaiset seuraavaksi keksivät. Aion syödä hattaraa tänään vaikka karkkilakossa olen ollut nyt yli kaksi ja puoli vuotta. Sen teen, vaikka se olisi pois joltain lapselta! Siinä itkee sitten ja minä syön AITIOSSA (hahaa oma äiti ei koskaan maksanut minulle lippuja aitioon kun olin pieni)(nyt voin kun olen aitiolippuni itse tienannut ottamalla vastaan iskuja)(ei se työ aina sellaista ole)(enkä ole äitille katkera) hattaraa suu tahmeana ja kädet ja popcornia ja sitten sanon Hassu Jänikselle että tuo minulle juotavaa, minun on jano ja sitten menee Hassulta sivu suun se, mitä teki hevonen ja mies katossa sillä aikaa kun minä käyttäydyn kuin pahainen hemmoteltu lapsi. Aitiopaikat ja kaikkea...

Eipäs sittenkään ehkä. Se kehveli voi vielä perua jos tämän lukee ennen iltaa. Täten lupaan (pienellä präntillä: ehkä, aivoitusteni mukaan) käyttäytyä mallikkaasti niin, ettei minua tarvitse hävetä, enkä juoksuta ketään enkä varasta hattaraa lapselta, vaikka ne olisivat kaikki lopussa kojusta, jossa istuu nainen, joka kysyy mitä saisi olla vaikka ei myy kuin hattaraa. Olen kiltisti ma.

Eeva

hassutuksia

Kaikkea ne keksii, harhauduin teinijuttuihin! Mitä tapahtui, en tiedä, mutta käy kirjoittamassa ystäväkirjaani, että tiedän teitä olevan!

Sairaalloista terroria: marinaa ja valitusta ilmassa

Olen töissä kehitysvammaisten kanssa, ei sitä aina tiedä mitä kenenkin päähän pälkähtää, saattaa joskus saada iskun, jollei ole varovainen! Huomenna on muuten viimeinen päivä siellä hetkeen. Tosin sanoi esimies, että soittelee minulle hetimiten kun tulee tilanne.

Mistä muuten johtuu, että sosiaalialan työpaikoissa on usein niin suolesta työilmapiiri? Muualla silti on ilmeisesti samaa ilmassa. Ihan hullua on silti se! Miten järkevät ja yleensä myös korkeasti koulutetut ihmiset voivat käyttäytyä niin, että kanssaihmisille tulee pelottavan kova tarve kuristaa se pahalainen tai paistaa nuotiolla ja syöttää karhuille? Ei tietoa ole siitä. Reflektiota, rakkaat käärmeet, reflektiota! Te pahanpuhujat, selkäänpuukottajat, työpaikalta varastelijat, itseenne rakastuneet, vastuuttomat pyllyaivot menkää kotiinne siitä!

Nyt tästä sai käsityksen, että minua on kohdeltu väärin työpaikassani. Ei ole. Tai siis mitenkään erityisen. Joka paikassa kai joku sellainen on, jonka kanssa ei työstä nauti niin kuin jonkun toisen kanssa. Yhden kerran minun kohdalleni on sattunut esimies, jonka päähän oli aivojen tilalle vaihdettu litra keltaista nestettä. Se oli varmasti samaa mieltä minusta se. Mutta oli väärässä se, omaan päähän oli vaihtunut! Turha silti koittaa sanoa, ei sellainen mitään ymmärrä. Ei kulje ajatus siinä.

Tässä välissä kävin syömässä ulkona ja ihmeteltiin siinä Johanna-ystäväni kanssa maailman menoa. Olkaa naiset onnellisia, ettette asu Kongossa tai ole syntynyt löytökoiraksi. Se olisi kohtaloista kovin. Hakekaa tietoa Kongon naisista, jos kanttinne kestää, jollei, jättäkää asia kovempihermoisille. Joskus vai kiukuttaa tämä maailma, miten on epäoikeudenmukaista meno. Minäkin täällä rutkutan kaikenlaista, samaan aikaan naisille ja lapsille tehdään kauheuksia muualla. Kongon entinen vallankahvan pitelijä Mobutu Sese Seko muuten nimesi itsensä vaatimattomasti uudelleen Mobutu Sese Seko Nkuku Wa Za Bangaksi ("Kaikkivoipa voitontahtoinen taistelija joka kulkee valloituksesta toiseen tulta kylväen"). Huh.

Loppukevennys pitänee olla, ettei mene yöunet minulta ja teiltä ehkä ja tulette myös joskus uudelleen tänne ja joskus täyttyy 3000 kävijän raja. Jaa, etten ole sitten sitä runoa kirjoittanut? Näin siis joskus unta, että olin runoilija. Unessani keksin tällaisen runon, se jäi minulle elävästi mieleen:

Olen kuni taivaan lintunen
joka päänsä löi taivon kantehen.
Se nousi ensin siivilleen
mut tuli alas pyrstölleen.
Nyt taitaa sillä pähkylä
olla vähän kipeä.

Vapise maa. Uusi Nyt-En-Keksi-Kuka-Olisi-Tarpeeksi-Kuuluisa-Runoilija-Tähän-Hätään Mutta-Joku-Kuuluisa-Nyt on syntynyt!

palindromeja

Onkohan muussa kielessä ja maassa sellaista mahdollisuutta kuin Suomen että voi sanoa jonkun asian ja kas se on sama toisinpäin? Vaikka "Emma imukehyypiö söi pyyhekumiamme" tai "naku sika haki sukan"? Minulla tulee unispäiten asioita mieleen, ja tuli joskus sellainen palindromi omien aivojeni tuotoksena kuin että "Annahan olla gallona, Hanna". Joskus tuli runo myös unessani, en muista olenko jo sen jakanut kanssanne. Jollen, laitan sen sitten tänne myös.

Anatominen ihme sairaalassa, mies luki kirjaa selällään.

Sitä tarkoitin, että sataako jossain päin aina, siis sataako jossain päin maailmassa aina, siis ei. Siis että sataako aina jossain päin maailmaa, ei aina siis samassa paikassa.

Terveinen maa-planeetalta

Töitä jäljellä kuusi päivää! Se on melkein juhlan paikka. Tai toisaalta se kertoo siitä, että sitten onkin koulun alku lähellä kuni oma iho. Ja harrastukset alkavat ja kiire pahenee ja sataa usein ja tulee pimeä ja kaamosmasennus. Paitsi ei tule jos syö banaaneita tai kuolee sitä ennen. Tai jos pimeästä tykkää eikä se vaivaa tippaakaan. Sellaisia ihmisiä katson kadehtien, joihin ei mikään vaikuta koskaan ja purjehtivat eteenpäin he tyyninä kuni tyynet, eivätkä stressaa tai anna tunteiden viedä. Sellaisia ovat jotkut onnekkaat. Mutta toisaalta minulla on omien sudenkuoppahetkien lisäksi sitten varmaan keskimääräistä mukavampaa kun on mukavaa!

Pitäisi vääntäytyä sinne töipuoleen siis. Menisittekö sellaiseen paikkaan itse, missä olisi riski saada lättynsä nyrkistä? Minä menen. Ja sain. Viime perjantaina vasemmalle alaleukaan. Työmotivaatio laski kyllä vähäsen, ei tullut takaisin neljän vapaapäivänkään aikana.

Netti ei ole toiminut. Soitin vikailmoituksen ja siellä se sälli käski lopulta nyppäämään palomuurista piuhan irti ja laittamaan takaisin. Nyt taas toimii ja Eevaa hävettää 30 min puhelu, ja vika oli taas täällä päässä.

Kissa sai tuliaisina kuivaruoan sijasta märkää. Huumeessa on ollut tuo tuossa tuo karvapää. Miten päin vaan makaa laatteella se, aina on sama ilme naamallansa, sellainen erikoinen, huumeilme. Maha pullollansa on ja toinen silmä kiinni ja toinen toisinaan myös mutta nauraa se samalla! Ei huuda enää. Iloinen katti on ja minä olen myös ollut sen tukena ja turvana ja ruokkijana täällä kotonani.

Pihalla sataa vihdoin kuni aisaa enkä tiedä miten sinne sekaan oikein mahtuisi. Pitäisi tietää sopiva väli, milloin olisi 14 min satamatta, sen verran siis että pääsen töihin. Pitäisi jo siis mennä, nyt juuri parhaillansa ei sada, ellei ylöspäin. Sataako jossain aina? Niin väitti ystäväni. Sanoin ettei välttämättä. Onko teillä siellä jollakin meteorologiystäviä? Sikäli kun niitä sellaisia voi olla ystävinä. Ovat harvinaisia he, tv:ssakin ovat aina samat, te olisitte kuuluisat jos heidän seurassansa liikkuisitte, juorulehden kannessa olisitte ja siitä teidät bongaisin. Niin mutta siis kysyisin, sataako jossain aina?

Oletteko sellaista miettineet, että tälläkin hetkellä elää jossain Michael Jackson ja Madonna, Bill Gates ja Tarja Halonen? Vaikkei siis heistä kuulu mitään? Elävät he ja joskus hiljaiseloa myös. Ihminen on siitä erikoinen, että on olemassa suurimmalle osalle maailmassa se oma maailma vain, mitä näkee ja kuulee jne, muttei tietoisuutta, että kas, oikeasti minun naapurini tekee ja ajattelee parhaillaan jotain, ties missä on ja arvaakohan se, että yläkerran naisihminen kirjoittaa parhaillansa hänestä jotain asiaa blogiinsa nimeltä Seppo? Sellainen kun iskee tajuntaan kunnolla että on aika pieni ihminen kuitenkin niin johan menee sekaisin hetkeksi maailma samoin kun jos alkaa ihmetellä jotain tuttua sanaa Suomen kielessä(lattia, viulu), että tuntuupa hassulta, ei tutulta. Ihan outo sana on se, mitä lienee tarkoittaa se.

Huomentapäivää!

Minä olin lauantaina Särkänniemessä. Se se vasta oli jotain se. Ihminen maksaa siitä, että sitä ravistellaan yläilmoissa tai kellarissa väärinpäin ja sivuttain ja sitten sitä vielä pyöritetään! Minä tunnustan avoimesti olevani nössö. En takuulla mene mihinkään, missä tiedän että saattaa henki lähteä just sillä sekunnilla tai sitten toivoa sen ravistelun jälkeen, että se todella lähtisi. Vuoristoradassa olin! Kaksi kertaa.

Minulla on pelottavia psykokineettisiä voimia. Muistaakseni silloin viimeksi ihmettelin, miksi hitissä tänne ei sade eksy. Sanoin huutavani sateelle klo 12, että tule nyt jo tänne, Eeva täällä huutelee, ja kas! Seuraavana aamuna oli satanut vähäsen. Olisi pitänyt ihmisen huutaa lujempaa, ei ollut sade varma, että täältäkö se tuli se huuto, ja sitten satoi varmuuden vuoksi mutta vaina pienen töräyksen se. Mutta pelottavaa on se, että satoi! Miten kuuli se sade sen ja totteli? Siihen on vain yksi ainut selitys: on suomalainen keksintö se sade! Suomea ymmärtää! (Ja toinen selitys se, että minulla on psykokineettisiä voimia. Tästä lähin te voitte kutsua minua nimellä "Oi Te Suuri Sadekuiskaaja")(Näyttää muuten erikoiselta työkkärin papereissa)(Ammatti: Sadekuiskaaja)(Mitä sanoo siihen täti? Ei mitään, mutta painaa nappia pöydän alla varmuuden vuoksi.) Tosin suomalaiseen mentaliteettiin ei sovi sellainen kiukuttelu, että enpäs sadakaan teille kun ei huvita vaan menenpä keski-Eurooppaan ja sadan siellä liikaa niin että ihmiset kelluvat ja sitten Suomessa sato on pieni ja peruna rupinen, siitähän saa ne siitä, että ovat unohtaneet, kenelle sade kuuluu! Italialainen huitoja-mantaliteetti olisi se! Sadetta kiukuttaa kun eivät muista suomalaiset sitä omakseen. Tuntee juurettomaksi se olonsa. Mutta en minä silti ehdota, että sateesta pitäisi muilta mailta periä mitään veroa tai muuta sellaissta ahnetta, se olisi perin juurin moraalitonta jne. Sitä paitsi menisi lakkoon moni maa ja Suomelle tulisi sakkoa siitä että se on tehnyt niin huonon sateen, ettei se edes tiedä, missä kuuluu sataa ja milloin, aina sataa nykyisin väärissä paikoissa niin, että toisessa paikassa on kuivuus ja toisessa paikassa on liikaa.

Sellaista olen miettinyt myös vähän, että jos olisin syntynyt toisessa maassa, olisin ihka erilainen. Jos muslimimaassa olisin, olisin muslimi. Ellei sitten minua olisi valistettu jonkun ystävällismielisen tädin tai sedän toimesta kristinuskosta. Ei tästä sen enempää, ettei tapahdu mitään peruuttamatonta postilaatikon kautta.

Tänään on kolmas vapaapäiväni, mutta silti vasta ensimmäinen, jolloin ei ole mitään varsinaista sovittua tekemistä. Seppoa siis moikkaan, vaikka oikeasti pitäisi siivota kuin heikkopää(numibialaista ei näy vielä, siksi O-N-Työ huilaa. Se suuri O-N). Menee kämppä sekaisin kuin ilmasto kun siellä on vain vähän aikaa joka päivä ja sitten kun siis on, ei ole aikaa tehdä mitään asuntonsa eteen. Nyt teistä ja juuri se kissanystäväosa mietti, että mitenhän se kissa jaksaa, jos tuo hulttio on siellävain vähän väliä, kun töissä on ja käy itseään ravistelemassa Tampereella asti ja sen sellaista. Ei se jaksakaan. Elossa on, mutta huono omatunto on siitä itsellä, että se parka itsekseen siellä on paljon ja alkaa maksamaan vielä vuokrankin itse kun luulee pienessä tennispallopäässänsä että yksin asuu ja omistaa sen asunnon. Ihmettelee sitten, että Miten on päästänyt oman kotonsa niin sekaiseen kuntoon ja tiskaa tiskit, imuroi(sitä en usko. Se ennemmin syö roskat lattioilta kun koskee imuriin), luutaa lattiat ja heittää pois kaikki minun vaatteeni, kirpputorille menee ne, ja sitten ostaa rahalla itselleen Maitonappeja. Sitten saa ripulin, kun ei muissta ahneuksissansa sitä, että saa niitä kissa syödä vain 5-10 päivässä, muuten seuraa Kaameita, ja kukas sen pyllyn sitten pesee, ei kukaan! Vaihtanut on lukot se salaa yöllä ja sitten minä huudan oven takana että koskas minut päästetään sisään. Maailma muuttuu Eskoseni, se sanoo.

Pitää äkkiä olla monta päivää sen kanssa. Jos vahingossa en ole, muistuttakaa minua.

Jepulis, niin kävi!

Tänään toi posti kirjeen minulle. Siinä luki että minut on hyväksytty paikalliseen musiikkiorganisaatioon laulutunneille. Se oli se salaperäinen, jota varten pyysin pitämään peukaloita pystyssä ennen vanhaan muinoin. Minäpä reipas tyttö aloitan siis lauluopinnot oikein virallisesti! Saas nähdä mitä opinnäytetyö sanoo, kun kaiket päivät vaan laulelen tai illat siis mutta en siis ole opinnäytetyön parissa koska ei ole numibialaista orjaa edelleenkään kunnei sellaista saa Suomesta vaikka Ameriikasta voisi saada pimeästi tai Kiinan markkinoilta tai jostain huonosta maasta missä ei ole herneitä niin tulisi mielellänsä numibialainen potkija selän taakse ja olisin valmis het paikalla! Mutta kai se sellainen musiikin päälle ymmärtäisi kun kutsuisin sen sitten aina konserttiini ja levynjulkistamistilaisuuteen niin siitä se sitten hoksaisi että kannattaa olla tuolle armelias eikä aina potkia niin saa kaksi pussia pakasteherneitä kun siitä tulee rikas!

Miksi hitissä kansanedustajat voivat määrätä itselleen palkankorotuksen? Minä haluan myös sellaisen paikan missä voin sanoa että nyt on työn vaativuus sellaista luokkaa että minulle maksetaan mars sellaista palkkaa, että jaksan vaivautua paikalle ja kuljetus pitää olla myös. Entinen pääministeri saa tulla kuskiksi! Ja työpäivä heti neljän tunnin mittaiseksi ja työnkuva on blogiin kirjoittaminen. HA! Keksin juuri että minusta taitaa tulla työtön kunhan valmistun. Kukaan ei ole niin hullu että palkkaisi naisen joka toivoo entistä pääministeriä kuljettajakseen! Ei kunnianhimoa sillä! Nykyinen pitää!

Iltavuorosta tulossa, aamulla seitsemäksi jälleen. Sallinette pienet unet tässä välissä. Täten lopetan tämän tekstin tältä päivältä tähän. Kiitos hei.