8.2.07

Unia ja uuvotusta

Tänään ahdistaa toden teolla tulevaisuus. Mistä tietää ihminen tehdä oikeita päätöksiä? Tämä on retorinen kysymys, kunhan puran olojani.

Varoitus, kerron uneni: Näin muuten hassua unta aamu-unessani. Olin valmistumassa koulusta, joka oli kovasti vanhan yläasteeni näköinen, ja ihmettelin siinä, että miten saan kaikki puuttuvat opintopisteet suoritettua. Iski melkein paniikki, kun ajattelin, etten ole käynyt oikeasti kaikilla kursseilla, mutta pisteet olisi saatava. Hyppelin koulun pihalla jostain syystä siten kevyesti, miten unissa yleensä hypitään. Sellaista hyppelyä, että on ilmaa paljon välissä, voi matkatakin niin eteenpäin. Pihalla oli venäläinen vanha balettitanssijanainen, ja ihmetteli hyppelyäni, että mitä tanssia tuo oikein on, kun ei näytä ollenkaan miltään lailliselta. Sanoin hänelle, että tämä on uusmodernia tanssia (jossa siis käytännössä ei ole mitään järkeä)(taidetta on se vain). Venäläinen vaikuttui ja järjestimme hänelle mahtipontisen esityksen siinä koulun pihalla (jostain ilmestyi luokkakavereitani, joilla oli sama tilanne, että opintopisteitä puuttui), se oliki mielenkiintoista se! Sen nimi oli "Yhteiskunnan epäkohtia" ja siinä röhkittiin ja kierittiin maassa, samaan aikaan muutamat muut pyörittelivät käsiään ja jalkojaan ja osa puhkoi ilmapalloja.

Venäläisnainen sanoi heti huomanneensa, että meillähän on tähän koulutus (mikä ääliö...!) ja lupasi jostain syystä antaa todistuksen meille puutuvista opintopisteistä. Teki meille oikein diplomit ja antoi puhalletusta lasista tehdyt korut kaulaan. Lupasi samalla, että meille on paikka varattuna maailman laajuisessa tanssikohferenssissa, jossa pääsemme kilpailemaan maailman kuuden parhaimman tanssiryhmän joukossa.

Hah. Kun esittelimme naiselle tanssin ilmaisukeinoja, muistan, että yhdessä tanssissa mukana oli pieni musta villakoira. Sen talutushihnaksi laitoin maalarinteippiä. Siis kerran kaulan ympäri ja sitten rulla käteen. Tanssin idea oli se, että vähitellen siihen tuli ihmisiä, jotka sanoivat "anteeksi, en mitenkään halua puuttua, mutta..." ja ne ihmiset jäivät yksitellen siihen maalarinteippiin kiinni. Arvatkaapa, mitä se kuvasti:D Nykyajan kasvatusta ja vanhempien oikeutta kasvattaa omia lapsiaan "rauhassa". Ha. Oi auta, oi auta sa suuri unitutkija.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nykyajan kasvatusta? Kerrohan nyt äiti-ihmiselle, että miten tämän uuden kasvatusmetodin mukaan pitäisi lapsensa kasvattaa? En kyllä aio toteuttaa, ellei vinkit ole suorastaan loistavia *virn*

PS. unitutkijoita tahi sen kaltaisia en tunne, valitan

Anonyymi kirjoitti...

No aina vain unesi paranee tai pahenee, etten sanoisi! Mut sama se on, kunhan vain saitte pisteenne! Kenenkään ei tule jälkeenpäin mieleen kysellä, millä tavoin koulun läpi pääsit, että oliko ope tiukka maikka vai hetken innoituksen saanut tanssija!
Mut alkuun vielä. Tuntoja on hyvä purkaa ääneen. Jollekin joka kuuntelee ja esittää vastakysymyksiä!

mia kirjoitti...

melko kiva uni. :D

Johannes kirjoitti...

Näitä unia on ihan kiva lukea. Hauskoja. Muistui mieleen tämä tarina. Lue toki ensimmäiset kolme kappaletta. Olen samaa mieltä hänen kanssaan ihmismielen toiminnasta.